Ensin perunaa haukuttiin lihottavaksi ja sitten se jätettiin lisukkeeksi. Tee perunalle kunniaa kokkaamalla Sopan ohjeilla ruokia, joissa peruna saa loistaa.

Perunaparka on aina vähän vääränlainen. Vaikka se on suomalaisen ruuan kulmakivi, sen maine ei ole ollut hääppöinen. Ylipainokeskustelussa peruna sai syyt niskoilleen ja kesti kauan kumota väitteet. Vihdoin sentään ymmärretään, ettei perinnejuureksemme kalpene ravintoarvoiltaan riisille tai pastalle - päinvastoin, mutta edelleen peruna nähdään helposti pelkkänä lisukkeena. Peruna on paljon muutakin kuin lautasen reunalla nököttävä onneton pallero. Poimi talteen Sopan parhaat perunaohjeet ja vakuutu.

Vihreät, keltaiset ja punaiset perunat

Perunasta saa kaiken irti, kun valitsee oikean lajikkeen kulloiseenkin käyttötarkoitukseen. Kiinteämaltoiset lajikkeet on merkitty vihreällä värikoodilla ja ne sopivat hyvin muun muassa keittoihin ja salaatteihin. Jauhoiset perunat soseutuvat hyvin muusiksi ja taikinoihin ja ne on merkitty punaisella värillä. Keltaisen värikoodin perunat ovat yleisperunoita yleiskokkailuun.

Kuorilla vai ilman?

Monesti sanotaan, että perunan arvokkaat ainesosat sijaitsevat kuoressa ja siksi perunat kannattaisi syödä kuorineen. Perunan kuori sisältääkin muun muassa runsaasti kuitua. Toisaalta kasvisten luontaisia myrkkyjä, eli toksiineja sijaitsee eniten perunan kuorikerroksessa ja kuoriminen vähentää myrkkypitoisuutta tuntuvasti. Kyse onkin siis enemmän makuasiasta. Jos haluat syödä perunat kuorineen, pese ne hyvin juuresharjalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Gnoccheissa perunaa ei ole alistettu sivurooliin, vaan se saa loistaa estradilla. Herkullisten perunamykyjen lisukkeeksi riittää yksinkertaisimmillaan raastettu pecorino ja mustapippuri.  Myös ruskistettu tai sitruunalla maustettu voi sekä tuore salvia tai persilja ovat loistavia kumppaneita perunagnoccheille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kukaan ei pakota tekemään risottoa riisistä! Kun kiinteät perunat leikkaa pienen pieniksi kuutioiksi, ne voi paistaa risoton tapaan.  Rapsakaksi paistettujen metsäsienten kanssa käsillä on syksyn paras ”potutto”.

Tuhdisti maustetussa vuoassa perunaviipaleet käpristyvät ronskisti padan pinnalla, eivätkä piilotettuna pohjalle. Talvisessa herkussa maistuu perunoiden lisäksi paprika.

Perunat imevät itseensä ihanat maut myös tässä padassa. Oliivit, sitruunat ja yrtit maustavat sekä potut että broilerin.

Syksyn rapeimmat kasvispihvit syntyvät perunoista ja rouskuista. Lisukkeena tarjotaan kurkkusalaattia ja venäläisittäin maustettua ranskankermaa.

Kantikkain leikatuista perunoista syntyy naposteltava, joka on kaukana vaatimattomasta.

 

 

 

Vain siirapilla makeutettu lisuke

Imelletty perunalaatikko valmistettiin vielä 1900 luvun lopulla haarukalla syötäväksi  pääruoaksi ja sillä oli tarkoitus tulla kylläiseksi. Nykyisin imelletyn perunalaatikon asema pääruokana on romahtanut ja sitä valmistetaankin lähinnä vähäpätöiseksi "vain lisukkeeksi" notkeaksi velliksi mikä ei edes haarukassa pysy. Ja imeltäminen on korvattu siirapilla ja sokereilla makeuttamalla.

Imelletylle perunalaatikolle olisi jo aika palauttaa  se asema "tavallisena arkiruokana" mihin se nousi 1700 luvun lopulla ja vakiintui 1800 luvulla.  Imelletty perunalaatikko piti pintansa  leipomispäivinä valmistettuna arkiruokana vielä  1900 luvulla niin kauan kuin oli käytössä isot, massiiviset leivinuunit.  

Kun vanhan ajan leivinuunit poistui käytöstä, niin samalla ruokaleipien kotileipominen väheni  ja samalla väheni myös imelletyn perunalaatikon valmistaminen arkiseksi ruoaksi.  Samalla hiipui myös taito imellyttää perunalaatikko - siitäkin huolimatta vaikka imeltäminen sähköuunissa  oikeiden imeltämisohjeiden mukaan on käytännössä "pomminvarmaa". 

Lopullisesti imeltämistaito romahti, kun 1990 luvulla levisi yli koko suomen  sellainen imeltämisohje missä ohjeistetaan imeltämään 50-60 asteinen sose tai annettiin tarkempi imeltymislämpötila 55 astetta.  Näiden matalien imeltämislämpötilojen seurauksena yritykset valmistaa imellettyä perunalaatikkoa päätyi niin että imeltymistä ei tapahtunut ja lopputuloksena oli usein  hapan  ja  käynyt sose.  Happanemisriski on silloin kun soseen lämpötila 60 astetta tai alle.   Suurin osa  lehtien ruokatoimituksista käyttää edelleen tätä "matalan lämpötilan ohjetta" . Näissä ohjeissa  lähes aina  imeltyminen korvataan siirapilla ja sokereilla makeuttamisella. 

Imeltyminen onnistuu hyvin  kun soseeseen lisätään kuumaa vettä  niin että sose hiukan notkistuu ja sose jäähdyttään 76 asteiseksi.

Jauho lisätään 76 asteiseksi jäähdytettyyn soseeseen. 

Sose laitetaan imeltymään 70-75 asteiseen uuniin.

Sose imeltyy uunissa noin 2-5 tunnissa.

Vehnäjauholla ja ruisjauholla imeltyminen on tehokkainta kun soseen lämpötila saadaan muuttumaan riittävän hitaasti  63 ja 75 asteen välillä. Näin saadaan toimimaan 74 asteen imeltymisreaktio ja 65 asteen imeltymisreaktio.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla