Vappu tulee! Kokosimme parhaat munkkivinkit. Lue ne ja paista elämäsi herkullisimmat munkit.  

  1. Käytä uppopaistamiseen 100-prosenttista rasvaa. Moni luottaa tavalliseen rypsiöljyyn, jossa on mieto ja neutraali maku. Myös kaupan kylmätiskistä löytyvät tiiliskivimäiset 100 % rasvaa sisältävät paketit, kasviöljyistä valmistettu munkinpaistorasva ja kookosrasva, sopivat tarkoitukseen. Älä osta kylmäpuristettua rypsiöljyä tai oliiviöljyä, sillä ne antavat leivonnaisiin oudon maun.
  2. Hanki rasvaa reilusti ja huolehdi siitä, mikä jää yli. Vaikka tekisit munkkeja vain pienen satsin, uppopaistamiseen tarvitaan noin litra öljyä. Kun olet paistanut munkit, laita kypsennysastian päälle kansi ja anna kuuman rasvan jäähtyä lasten ulottumattomissa. Kaada sitten jäähtynyt rasva suppilon avulla takaisin pulloon ja siirrä jääkaappiin. Voit käyttää samaa rasvaa munkkien paistamiseen vielä uudestaan, ainakin jos käytät sen noin viikon kuluessa. Sama systeemi toimii, kun heität käytetyn rasvan pois: Jäähtynyt öljy on helppo hävittää hyvin suljetussa muovipullossa sekajätteen joukossa. Älä kaada käytettyä rasvaa viemäriin.   
  3. Kypsennä padassa, paksupohjaisessa kattilassa tai vokkipannussa. Valitse kypsennysastiaksi kattila, pata tai tukeva vokkipannu, johon on olemassa sopiva kansi. Laakeassa vokkipannussa tarvitset kypsentämiseen suhteessa vähemmän öljyä kuin isossa padassa. Pienessä padassa munkit paistuvat vähimmällä öljyllä, mutta paistumaan mahtuu vain yksi munkki kerrallaan ja öljyn lämpötilaa on vaikea pitää tasaisena. Myös paksupohjainen, tukeva teräskattila sopii uppopaistamiseen. Älä käytä pinnoitettuja paistokasareita. 
  4. Tarkkaile paistolämpötilaa. Kuumenna öljy 170-180-asteiseksi. Oikean lämpötilan saat selville upottamalla digitaalisen paistolämpömittarin kärjen öljyyn, mutta voit seurata lämpötilan nousua myös leipäpalalla. Öljy on riittävän kuumaa, kun leipäpala muuttuu kullanruskeaksi noin minuutissa. (Jos teet gluteenittomia munkkeja, testaa paistolämpötila gluteenittomalla taikinapalalla.) Säätele lieden tehoa niin, ettei öljy pääse missään vaiheessa kuumenemaan tätä kuumemmaksi. Riittävän kuuma öljy ottaa leivonnaiset vastaan iloisesti poristen, mutta ei paahda niiden pintaa heti tummaksi. Kovasti höyryävä tai poreileva öljy kannattaa siirtää liedeltä sivuun. Ennen kuin niin tapahtuu, alenna lämpöä tai lieden tehoa. Koeta löytää oman lietesi optimaalinen teho tai lämpötila, jossa öljy pysyisi koko ajan riittävän kuumana jäähtymättä. Liian kylmä rasva imeytyy munkkeihin ennen kuin ne paistuvat. Lopputuloksena on raskaita ja rasvaisia munkkeja. Liian kuuma rasva taas käräyttää pinnan ennen kuin munkit pääsevät kypsymään sisältä loppuun.      
  5. Pidä kansi paistaessasi käden ulottuvilla. Jos öljy pääsee ylikuumenemaan, on riski, että se syttyy, jolloin liekki tulee sammuttaa tukahduttamalla. Älä milloinkaan päästä vettä kosketuksiin kuuman öljyn kanssa, sillä silloin se alkaa räiskyä. Älä myöskään pidä liesituuletinta päällä, kun paistat.
  6. Tee munkkirinkilöitä, kun haluat olla varma että onnistut. Reikämunkit ovat helpoimpia paistaa, kun kuuma öljy kypsentää leivonnaisen sekä ulkopuolelta että reiän kautta. Saat munkkeihin tasaisimman reiän pyörittelemällä taikinan ensin pulliksi, työntämällä pullan läpi jauhotetun sormen ja kieputtamalla pullaa sormiesi ympäri, kunnes reikä on kasvanut sopivan suureksi. Pyöreistä munkeista pienet ovat aina helpompia kypsentää kuin isot, jotka vaativat optimaalista lämpötilaa.
  7.  Älä uppopaista itseäsi ennen h-hetkeä! Munkit voi paistaa hyvin päivää ennen tarjoamista. Jos haluat välttää rasvanhajuisen olemuksen juhlissa, tee näin: Leivo ja paista munkit edellisenä päivänä, valuta ne hyvin talouspaperin päällä ja nostele leivinpaperilla vuoratun pellin päälle. Älä sokeroi. Peitä munkit toisella leivinpaperilla ja ylösalaisin käännetyllä pellillä. H-hetken tullessa nosta munkkipelti kylmään uuniin ja lämmitä uuni 150-asteeseen. Anna olla hetki. Kun munkit ovat lämpimiä, pyöräytä ne sokerissa ja nosta pöytään. Maku ei eroa vastapaistetuista!

Kuva: Pia Inberg

Helppo, tyylikäs, kesytetty vai riittoisa? Kokosimme Soppa365:n parhaat raparperipiirakat yhteen. Täältä löydät tulevan lempipiirakkasi!

Helppo raparperipiirakka

Kesän simppelein raparperipiirakka (kuva yllä) syntyy valmistaikinasta. Raparperit ladotaan ranskankermatäytteen päälle viivasuoriksi riveiksi. Irtopohjainen piirasvuoka antaa piirakalle tyylikkyyslisän. Kun irrotat tämän leivonnaisen vuoasta vadille, mikään ei paljasta, että sen tekemiseen on kulunut vain hetki. Jos haluat, voit maustaa taikinan pistaasimuruilla, kuten ohjeessa. Jos et ehdi, piirakka on silti herkkua.

 

Tyylikäs keikaus

Kuka sanoo, että raparperit pitäisi asetella taikinan päälle? Keikaus kääntää ajatuksen raparperipiirakasta nurinperin. Tätä herkkua kokeiltuasi et ole ehkä valmis palaamaan vanhaan. Kakku vai piirakka, määrittely on lopulta yhdentekevää. Maku on joka tapauksessa erinomainen, taikinaan raastettu mantelimassa ja fariinisokeri-voiseoksessa vuoan pohjalla muhineet raparperit pitävät siitä huolen.

 

Valkosuklaalla kesytetty

Tässä pellillisessä raparperin kesyttämisestä vastaa valkosuklaa. Suutuntuma on silti hauskasti rapea, sillä taikinaan lisätään myös kokonaisia manteleita. Saat ohjeella koko pellillisen. Ennen kuin leivot, tarkista oman peltisi koko ja tee tarvittaessa taikinaa puolitoistakertainen määrä. Niin varmistat, että piirakasta tulee juuri niin mehevä ja tuhti kuin kuuluukin.

 

Riittoisa pellillinen

Raparperi ja marenki ovat myös mainio pari, ja tässä piirakassa ne saavat loistaa koko pellin mitalla. Marengista yli jääneet keltuaiset käytetään taikinaan. Hauskuuslisän piirakka saa marenkiin ropistelluista nonparelleista. Tee piirakka mieluiten suoraan tarjolle, jolloin marenki on parhaimmillaan. Vaahdota rinnalle reilusti kermaa, mutta makeuta sitä vain vähän tai ei ollenkaan. Pehmeä kermavaahtopilvi riittää sellaisenaan pyöristämään raparperin kirpeyden ja marengin makeuden.

 

Kuvat Arto Vuohelainen, Reetta Pasanen, Tuomas Kolehmainen ja Anna Huovinen.

 

Glorian ruoka & viinin ja Soppa365:n toimitus testasi kahdeksan kaupoissa myytävää simaa – ja järkyttyi.

Simasuiden paras sesonki on juuri nyt, mutta mitä tahansa kaupan simaa ei kannata ostaa. Testasimme kahdeksan markettisimaa, ja järkytyimme. Vain kahta kahdeksasta voi millään lailla suositella. Monet testatuista simoista olivat kyllä sinänsä ihan hyvänmakuisia ja juotavia – mutta aidon, perinteisen siman kanssa niillä ei juuri ollut tekemistä. Useat muistuttivat enemmän vaikkapa jääteetä tai pommacia. Jotkut paljastuivat myös hyvin keinotekoisen makuisiksi ja aivan liian makeiksi.

Kaksi simakriitikoiden hyväksymää vaihtoehtoa ovat tässä:

Testivoittaja:  Hommanäs Sima
Hinta 5,85 e (0,75 l)

Hommänesin sima on lisä- ja säilöntäaineeton, ja valmistettu perinteisellä käymismenetelmällä. Siksi se pitää säilyttää kylmässä.
“Ihanaa, että edes yhdessä kaupan simassa on mukana rusinoita. Tuoksu on hieno.”
“Tässäkin voisi olla vähän lisää makua, mutta mukavasti menisi munkin kanssa. Sopii sellaiselle, joka ei tykkää överimakeasta simasta. Tyylikäs.”

Niukasti hopealla: Porvoon Fabriikki Kotisima
Hinta 3,99 e (0,95 l)

“Ei yhtä samea kuin Hommanäs, mutta sopiva määrä kuplia. Ei tämäkään kotisimalle pärjää, mutta lähellä.”
“Makeus sopiva, vahvasta tuoksusta erikoispisteitä.”
“Oma suosikkini.”

Lisäksi testasimme seuraavat vaihtoehdot Vip sima, Marlin kotisima, Kaskein juhlasima, Marli perinteinen sima, Mehukatti sima, Spring sima (alkoholiton).

Testin johtopäätökset ovat selviä: sima kannattaa tehdä itse. Vaikka Hommanäs ja Porvoon fabriikin kotisima ovat aivan kelpoja vaihtoehtoja, eivät nekään yllä itse tehdyn siman tasolle. Ja vielä ehtii! Nyt siis simakattilat äkkiä porisemaan.

Perinteiseen simaan suosittelemme tätä ohjetta. Myös legendaarinen Yrjönkadun uimahallin sima maistuu monelle - sen kikka on ykkösoluen käyttäminen. Ohjeen Yrjönkadun simaan löydät tästä. Ja jos haluat jotain jännittävämpää, kokeile hienostunutta sellerisimaa, ohje täällä.