Mikä on helppo, nopea, perinteinen ja trendikäs? Gluteeniton ja tarvittaessa vegaaninen? Toimii jälkiruokana ja välipalana? Vastaus on kiisseli. Ota kiisselinvalmistuksen taito haltuun!

Raparperikiisseli, mansikkakiisseli, rusinasoppa. Mummolan keittiöstä tutut jälkiruuat ovat nyt taas ajankohtaisia. Niihin voi hyödyntää paitsi sesongin aineksia, myös marjoja ja hedelmiä, joita muuten uhkaisi hautautuminen pakastimen uumeniin.

Mutta miten se menikään, milloin käytetään mitäkin tärkkelystä ja suurustetaan milläkin tavalla? Entä onko väliä millä kapustalla sekoittaa? Kokosimme vastaukset tutuimpiin kysymyksiin.

Perunajauhot vai maissitärkkelys?

Jotta kiisselin valmistuksessa onnistuu, on tarpeen erottaa, milloin on syytä käyttää suurustamiseen maissitärkkelystä ja milloin taas perunajauhoja.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Maissitärkkelys sopii maito- ja kasvimaitopohjaisten kiisselien suurustamiseen. Se tekee kiisselin koostumuksesta pikemminkin lohkeavan kuin venyvän. Kun kiisselissä on maissitärkkelystä, sen annetaan kiehua muutama minuutti, jotta tärkkelys ehtii kypsyä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mehupohjaisiin ja kirkkaisiin kiisseleihin maissitärkkelys ei sovi, sillä se tekee kiisselistä samean.

Perunajauhoilla suurustettaessa kiisseli jää puolestaan kirkkaaksi ja on valmis pulpahdettuaan hellalla kerran tai pari. Valmiin kiisselin tunnistaa värin kirkastumisesta, joka tapahtuu saman tien.

Kokonestesuurustus vai osanestesuurustus?

Kotitaloustunnilta tutut termit auttavat ymmärtämään, milloin perunajauhot lisätään suoraan kattilaan kylmän nesteen kanssa ja milloin taas kiehuvaan nesteeseen kylmään vesitilkkaan sekoitettuna.

Kokonestesuurustus on käyttökelpoinen silloin, kun kiisseli tehdään valmiiseen mehuun tai maitoon. Näin kattilaan voi mitata valmiiksi sekä kylmän nesteen että perunajauhot, jotka sekoitetaan tasaiseksi ennen kuumennusta.

Kun veden joukossa kiehuu raparperipaloja tai marjoja, tehdään osanestesuurustus. Eli kokonaismäärään suhteutettu määrä perunajauhoja sekoitetaan vesitilkkaan ja lisätään kiehuvaan, tarvittaessa siivilöityyn nesteeseen. Sellaisenaan perunajauhoja ei voi lisätä kiehuvaan mehuun, koska lopputuloksena on tällöin vain epämääräisiä kokkareita.

Vispilä vai puuhaarukka?

Molempia tarvitaan. Vispilä eli kierrevatkain on lyömätön väline, kun tärkkelyksen haluaa sekoittuvan tasaisesti kylmään nesteeseen.

Sen sijaan tärkkelyspitoista nestettä kuumennettaessa on hyvä vaihtaa puuhaarukkaan, jonka avulla voi huolehtia että neste pysyy liikkeessä pohjaa myöten.

Lisäksi puuhaarukka pitää huolen, ettei kiisselistä tule venyvää. Jos valmista, kiehuvan kuumaa kiisseliä vatkaa vispilällä, kiisselistä tulee helposti sitkasta.

Paljonko tärkkelystä tarvitaan?

Litraan nestettä tarvitaan perunajauhoja 3–5 rkl riippuen siitä, haluaako kiisselistä keittomaista vai paksua. Kiisseliin lisättävät jäiset marjat tekevät siitä helposti löysemmän, mikä kannattaa ottaa huomioon perunajauhojen annostelussa.

Maitopohjaisiin kiisseleihin tarvitaan noin 6 rkl maissitärkkelystä litraa kohden.

Kokeile näitä!

  1. Hedelmäkiisseli. Tee omenamehusta kiisseli ja lisää siihen runsaasti paloiteltuja kauden hedelmiä. Tämän mehukiisselin valmistukseen käytetään osanestesuurustusta, mutta voit valmistaa kiisselin myös kokonestesuurustuksella.
  2. Kerroskiisseli. Tee maitopohjainen ja mehupohjainen kiisseli ja annostele ne lasiin kerroksittain. Käyttämällä kasvimaitoa saat kerroskiisselistä vegaanisen.
  3. Marjapommi. Tee kiisseli vahvasta mehusta (5 dl mehua ja 2 rkl perunajauhoja) ja höystä runsaalla määrällä pakastemarjoja. Näin marjat sulavat kiisseliin, joka toimii ikään kuin liimana, joka sitoo ne yhteen.

Reseptit: Minna Rautio-Pakaste, Emilia Kolari, Anu Brask ja Katja Nordlund.

Sisältö jatkuu mainoksen alla