Ah, niitä päiviä... Viime kesänä pääsin maistamaan taas aitoa gelatoa, jonottamaan Colosseumille ja tilaamaan "Un caffé, per favore!" Muistin, että "lattea" ei kannata tilata, sillä silloin saa lasillisen lämmintä maitoa (jonka ystäväni nautiskeli kerran nöyränä miehenä).

Mutta pizza, söinkö sitä kertaakaan? Nyt jälkeenpäin ajatellen en ymmärrä, mikä minua vaivasi.

Tällä viikolla asia kuitenkin korjaantui, kun pääsin esimaistelemaan pian avautuvat Pjazza-ravintolan aitoja italialaisia pizzoja ja pastoja. Helsingin Yrjönkadulla, G18-juhlatilan naapurissa sijaitseva Pjazza suunnittelee avaavansa ovensa jo tänä sunnuntaina brunssille. Mutta jos tulee liian kiire, ravintola avautuu ensi viikolla.

[iframe src="//instagram.com/p/tFfXEzrhpx/embed/" width="612" height="710" frameborder="0" scrolling="no" allowtransparency="true"></iframe]

Pjazzan pizzat tehdään roomalaiseen tyyliin, ja kokitkin ovat Italiasta.

Opin maistelussa jopa uuden pizzanpaistotekniikan, tuplapaistetun pizzan (jonka italiankielistä nimeä en nyt millään saa mieleeni). Pizzan pohja on superohut, ja sitä paistetaan ensin toiselta puolelta kolme minuuttia. Sitten pohja käännetään, täytetään ja jatketaan paistamista.

Tuplapaistetusta pizzasta tuli uusi suosikkini. Maku toi mieleeni intialaisen paratha-leivän, joka maistuu puolestaan muurinpohjaletulta. Mutta ei pizza silti letulta maistunut.

Pjazzalla on kuusi omistajaa, joista Tony’s Delin perustanut (Sikke Sumarin mies) Toni Ilmoni oli pizzaseuranani. Hän kertoi, että idea pizzaa ja jazzia (niin, Pjazzassa soi live-jazz pari kertaa viikossa!) yhdistävästä ravintolasta on muhinut mielessä jo vuosia. Ja kerta aito italialainen meininki on ravintolassa kaiken a ja o, espresso maksaa euron ja koirat ovat tervetulleita.

[iframe src="//instagram.com/p/tA4ICJLhks/embed/" width="612" height="710" frameborder="0" scrolling="no" allowtransparency="true"></iframe]

Vielä pizzoista... Erona esimerkiksi Skifferiin ja Putte'siin, Pjazzan pizzalistalta on turha etsiä kovin moderneja makuja, ei mitään surf & turf -tyylisiä vääntöjä. Lisäksi pizzapohjat kohoavat 96 tuntia, jolloin pizza kuulemma sulaa paremmin eikä tee ähkyä.

Kaikki pizzat saa myös gluteenittomina, ja hinnat ovat 12 euron Margheritasta ylöspäin reilun parin kympin tryffelipizzaan.

Viinilistalta löytyy paljon italialaisia viinejä sekä poimintoja maailmalta. Ravintola toimii myös viinibaarina, eli sinne voi hyvin pistäytyä vain lasilliselle ja vaikka jakaa pizzan kaverin kanssa. Myös lounasta ja jopa aamiaista on tarjolla.

Uskon Pjazzan konseptiin, sillä kuka ei tykkäisi hyvästä pizzasta ja vinistä. Mutta ravintolan sijainnista herää epäilys. Ravintola sijaitsee vanhassa tyttökoulussa, jonka julkisivu rakennettiin aikanaan sellaiseksi, että pojat eivät vain löytäisi sitä.

Toivon, että pojat ja muutkin löytäisivät Pjazzan, sillä italialainen ravintola on italialainen ravintola vasta, kun se tulvii kiihkeitä keskusteluja ja lasien kilinää, ja koira odottaa pizzanreunaa jalkojen juuressa eikä kadulla.

[iframe src="//instagram.com/p/tFe8M3LhpF/embed/" width="612" height="710" frameborder="0" scrolling="no" allowtransparency="true"></iframe]

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogissa inspiroidun kahviloista, cocktaileista ja hetkistä, jotka saavat elämän maistumaan entistäkin paremmalta. Olen merta, joogaa ja laiskoja aamuja rakastava ruoka- ja ravintolatoimittaja. Kirjoitan juttuja mm. Glorian ruoka&viinin, ja syksyllä tuomaroin uudessa Haasta Hans -ohjelmassa Välimäen sapuskoja. Kerrothan juttuvinkkejä ja toiveita outi.vaisanen@sanoma.com. Instagram @drinklikeagirl