Viime syksynä lapset toivoivat korvapuustipäiväksi pullia. Päivä oli tavallinen keskiviikko, jonka aikaikkunaan ei voinut kuvitellakaan lisäävänsä taikinan vaivaamista ja kohottelua. Ajattelin suutarin lapsia ja mietin hätäpäissäni jotain korvaavaa herkkua. Pannari!

Kun kardemummalla ja kanelilla maustettu korvapuustipannari nostettiin uunista, kaikki olivat tyytyväisiä. Ainakin melkein.

Oikeastaan melkein kaikista vuotuisherkuista saisi kehiteltyä pannarin. Blinipannari on jo käsite, korvapuustipannarikin tosiaan toimii, mustikkapiirakkapannari vaatii vain hieman mielikuvitusta samoin kuin laskiaispannari. Entäs Runebergin pannari?

Tuumasta toimeen. Omien runebergintorttujeni tärkein ainesosa on (ainakin heti karvasmantelin jälkeen) piparimurska. Joululta jääneet piparit jauhetaan muruiksi taikinaan. Niinpä tähänkin.

Mantelijauhetta, sokeria, suolaa. Tilkka karvasmanteliaromia riittää maustamaan pannarin runebergiksi. Kokeillessani tätä herkkua aromia livahti muutama tippa ekstraa, mikä sai jotkut maistaneista haukkomaan henkeään. Varovasti siis!

Viimeistään koristelu tekee pannarista kausiherkun. Pannari kannattaa leikata paloiksi ja viimeistellä vasta aivan jäähtyneenä. Pursota pussista ensin vadelmamarmeladia ja ympärille sokerikuorrutusta. Valmista on.

Ainakaan mehevyydeltään tämä pannari ei häviä esikuvalleen. Kannattaa kokeilla, ohjeen löydät täältä!

 

PS Nappaa talteen myös klassisten runebergintorttujen resepti :)

Kommentit (0)

Seuraa 

Emilia on Soppa365:n ja Kodin Kuvalehden ruokatoimittaja, joka rakastaa simppeliä ja hauskaa ruoanlaittoa. Soppa porisee useimmiten isoissa kattiloissa ja pöydällä kuplii purkillinen taikinajuurta. Parasta on, kun löytää onneen uuden oikotien!

 

Instagram