Kävin lomalla sipulifocaccian kotipaikassa, Italian Camoglissa Genovan tuntumassa. Ligurialaiset rakastavat focacciaansa ja jokaisella pienellä kaupungilla ja kylällä tuntuu olevan oliiviöljyllä valellusta peltileivästä oma versionsa. Camoglilla se on sipulifocaccia, viereisen Reccon nimikkofocaccia on ohut ja voimakkaan juustoinen. Kaikenlaisia focaccioita myydään kuitenkin Genovan seudun focaccerioissa ristiin rastiin. 

Pala focacciaa on kuin tehty kuuman päivän pikalounaaksi, kun ruokaa ei oikeastaan tee mieli, mutta jaksaakseen pitää syödä jotain suolaista. Voipaperiin kääräisty leipäpala on helppo ottaa mukaan rannalle ja haukata suoraan paperista.

Oma lempifocacciani on – yllätys yllätys – juuri tämä sipulinen versio. Siitä kerrottu tarina on hauska. Camoglissa kalastajien vaimot leipoivat miehilleen sipulifocacciaa, jonka voimin nämä jaksoivat päivän rankassa työssään. Kalastajat antoivat puolestaan lähtiessään vaimoilleen sipuliset suudelmat vähentääkseen heidän vetovoimaansa mahdollisten kilpakumppaneiden silmissä.

Totta tai ei, kuullotetulla sipulilla kuorrutetun focacciapalan jälkeen todella tuntee syöneensä kokonaisen sipulin. Syynä lienee se, ettei sipuleita kypsennetä aivan loppuun. On ohjeita, joissa sipulit lisätään kuullotettuina valmiin focaccian päälle ja sellaisia, jossa sipulit käyvät leivän kanssa paistumassa myös uunissa. Aidossa sipulifocacciassa on joka tapauksessa vielä hieman sipulien purutuntumaa ja kevyttä kirpeyttä jäljellä.

Hetken ihmeteltyäni tein yksinkertaisesta focacciasta oman versioni. Pohjaksi sekoitin mahdollisimman löysän hiivataikinan, jotta se rapeutuisi uunissa ja säilyttäisi silti pehmeytensä. Sellaisesta ovat syntyneet parhaat maistamani kotifocacciat aiemminkin. Pinnalle kuullotin runsaasti sipulia. Seuraavalla kerralla annan kuitenkin uunin hoitaa karamellisoinnin loppuun, jolloin leipää ei tarvitse ottaa uunista sipulien tummumisen uhatessa ennen aikojaan. Näin focaccian saa muistuttamaan paremmin myös alkuperäistä versiota, jossa sipulit ovat vielä raikkaan vaaleita.

Ligurialainen sipulifocaccia on paitsi pehmeä ja sipulinen, myös erittäin öljyinen. Sen makuun voi siis vaikuttaa paljon valitsemalla maultaan oikeasti hyvää neitsytoliiviöljyä, jolla kelpaa valella leipää vielä paistamisen jälkeenkin. Toki valelu ei ole välttämätöntä, varsinkin jos arvostaa enemmän rapeaksi paahtunutta leivän pintaa, joka kurkistelee focacciassa sipulisattumien välissä.

Jos kokeilit ohjetta, kerro mitä pidit! Kotiversio sipulifocacciasta on lääke Italian kaipuuseen, ei ihan alkuperäisen veroinen mutta herkullinen kuitenkin. 

 

PS Kannattaa kokeilla myös työkaverini Venlan perunafocacciaa!   

Kommentit (0)

Seuraa 

Emilia on Soppa365:n ruokatoimittaja, joka rakastaa simppeliä ja hauskaa ruoanlaittoa. Soppa porisee useimmiten isoissa kattiloissa ja pöydällä kuplii purkillinen taikinajuurta. Parasta on, kun löytää onneen uuden oikotien!