Kirjoitukset avainsanalla kasvissosekeitto

Välillä arki vaatii isoja kattilallisia. Sellaisia, joista riittää kauhottavaa kahdeksi tai kolmeksi päiväksi. Parhaita ovat keitot, jotka maistuvat ruokavalioista riippumatta kaikille. Kuten tämä myskikurpitsakeitto.

Paahtamalla saa mahtavan maun kasviksiin, myös sellaisiin, jotka ovat matkalla soppaan. Joskus paahdoin juurekset kattilan pohjalla ennen nesteen lisäämistä, mutta kasvikset tuppaavat tarraamaan kiinni kattilan pohjaan, ennen kuin ne ovat kunnolla paahtuneet. Siksi isojen keittojen kanssa luotan uuni-kattilayhdistelmään.

Varsinkin myskikurpitsan kanssa paahtaminen helpottaa käsittelyä huomattavasti. Iso kurpitsa lohkoiksi (mikä sekin vaatii hieman hauiksia), lohkot kuorineen pellille, sively öljyllä, päälle mausteet ja uuniin. Näiden paahtamisen kanssa ei tarvitse olla kovin tarkka, kylmä uuni lämpenee kiertoilmatoiminnolla nopeasti ja lämpötilaa voi säädellä 200 ja 225 asteen välillä sen mukaan, kauanko haluat antaa ainesten uunissa paahtua. Myskikurpitsat kannattaa paahtaa melko kypsiksi, porkkanat ja punajuuret taas voi jättää napakoiksi, jos antaa niiden kypsyä kattilassa loppuun. Kukka- ja parsakaalit paahtuvat (ja kärähtävät) näillä lämpötiloilla nopeasti, juurekset taas pitävät puolensa paremmin.

Tämä keitto syntyi hetkellä, kun uuni oli kuumana leivonnaisille. Olin kokeillut koko päivän kakkuja ja kaipasin vastapainoksi suurpiirteistä kokkausta. Näin käy aika usein. 

Siis reilusti yli kilon myskikurpitsa paloiksi, pintaan öljyä, juustokuminaa, paprikajauhetta, ja uuniin. Niiden paahtuessa lisäilin pellille 5 kuorittua porkkanaa ja 2 sipulia lohkoina, pinnaltaan kevyesti öljyttyinä. Muuta koko perheen soppaan sopivaa ei tällä kertaa kaapissa ollutkaan.

Puolen tunnin jälkeen tuoksu kertoi, että valmista tuli.

Koversin kurpitsat kuoristaan kattilaan, perään muut kasvikset, vettä, pari kasvisliemikuutiota (Reformin luomut ovat hyviä). Kuumennus kiehuvaksi ja vartin porina kannen alla. Soseuttaessa lisäsin soppaan kermapurkin loput, tilkan sitruunaa, suolaa ja pippuria. Muiksi mausteiksi riittivät maistamisen perusteella myskikurpitsan päällä paahtuneet mausteet.  

Sosekeitossa parasta ovat kuitenkin hörsteet. Tällä kertaa kaapissa oli marraskuun viimeisiä suppiksia ja lehtikaalia. Kevyesti öljytyt ja suolatut lehtikaalit rapeutuivat jäähtyvässä uunissa niin, että ne säilyttivät vielä vihreytensä. Keitto sai kaivattua rakennetta myös siemenistä, jotka paahtuivat lehtikaalin kanssa uunissa juuri sopiviksi. 

Yksinkertaisuuden äärellä siis. Mutta tavallisen keskiviikon hyvät asiat löytyvät usein siltä akselilta.

 

PS Koska ohje on oikeastaan kaikessa simppeliydessään tässä, ei siihen tarvita reseptiä. Mutta jos haluat kuitenkin, tässä sille kiva vaihtoehto. Uunissa voi nimittäin paahtaa papujakin, jotka lopulta suurustavat keiton ja tekevät siitä vähän ruokaisamman. Tämä vegaaninen soppa kaipaa pinnalleen korkeintaan nokareen kaurafraichea.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla