”Vantaalaisen kaupan hyllyt notkuivat purkkihernaria. Yksi ikämies poimi sieltä purkin. Pastahyllyllä kävi hullu kuhina.”

Ruokatoimituksemme viestiketjussa käytiin perjantaina keskustelua siitä, mitä ilmiöitä meistä kukin oli kohdannut ostosreissulla omassa ruokakaupassaan eri puolilla pääkaupunkiseutua. Jossain päin hitiksi olivat osoittautuneet pakastetut joulukinkut, toisaalla tonnikala- ja nuudelihyllyt ammottivat tyhjyyttään.

Varaudumme tuntemattomaan uhkaan kukin omalla tavallamme. Siinä missä yksi saa levollisen mielen uunissa paistuvasta – tai  pakastimeen talletetusta – neljän kilon kinkusta, toiselle turvaa luovat keittiön kaappiin päällekkäin asetellut makaronipussit.

Kävin torstaina keskellä päivää isossa automarketissa tarkoituksenani ostaa aineksia tulevan juttuni kokeiluruokiin. Silloin hyllyjen tyhjenemiseen johtanut ilmiö oli vasta alkamassa. Kanssa-asiakkaita oli paljon, ja monet heistä kiertelivät täysine kärryineen jauho- ja säilykeosastoilla, vaikka kello oli vasta vähän yli puolenpäivän.

Kukkuraisia ostoskärryjä katsellessa minulle valkeni oman varautumiseni riittämättömyys.

Siispä kärryyn pikaisesti vielä iso pussi porkkanoita, lasagnelevyjä, lasten lempimuroja, kuivattuja herneitä. On erikoista, mihin elintarvikkeisiin käsi tarttuu, kun ei oikein tiedä miten tilanteessa tulisi toimia.

Päällimmäisenä ruoka-aineita valitessani oli ajatus, että ostosbuumi tulee vielä kiihtymään. Enkä välttämättä haluaisi olla todistamassa sitä ruuhka-aikaan neljän jälkeen. Joten mukaan vielä kilon juusto. Ja tietenkin kahvipaketti.

Mitä Suomi kokkaa nyt? On helppo arvata, että pastaa. Lisäksi uskoisin, että skannaamme tarkemmin pakastimemme sisällön ja jääkaappiin kokoamamme ainekset, koska uuden kauppareissun sijaan tekee mieli vetäytyä omiin oloihinsa tarkkailemaan tilanteen kehittymistä.

Poikkeustilanteessa ruoanlaitosta tulee raaka-ainelähtöisempää. Ja yksinkertaisuus voittaa kokeilunhalun. Se on vain loogista, kun manitoba-jauhojen sijaan keittiön kuiva-ainekaapista löytyy pari pussillista marketista kannettuja puolikarkeita. Mitkä olivatkaan lettutaikinan ainesuhteet?

Ilmiö saattaa lisätä kuitenkin myös hävikkiä, jos kaikki pikaisesti poimitut tuoretuotteet eivät ehdikään pannulle tai pakastimeen ennen viimeistä käyttöpäivää.

 

PS Joku saattaa miettiä, mitä ajattelin kokata haalimistani aineksista. Ainakin suunnitteilla on hehtokattilallinen vegehernaria, iso kaalilaatikko, porkkanasosekeittoa, lasagnea… Muonitussafkoja, joilla mennään pari päivää kullakin. Voimia kaikille uudenlaiseen arkeen!

Kommentit (1)

Munkan mummo
2/1 | 

Hei, tämä on jälkijättöistä, mutta: keitin belugalinssejä kaapista, tein oliiviöljy-balsamicokastikkeen, keikkasin kotona olevat tomaatit ja kaiken vihreän mitä kotoa löytyi sekä punasipulin, joka sekin oli menossa pahaksi.
Olen käynyt ostoksilla kerran viikossa. Litran maidosta olen tehnyt puolikkaan pannukakun, siihen kaikki jauhot, ostetu munat ja omenien loput, tsikinaan kardemumman loput. Olen tehnyt makaronilaatikkoa, ei hyvä ruoka yhden ihmisen talouteen. Ei sillä voi pakastintakaan täyttää. Kananmunia olen syönyt keitettyinä ja paistettuina ja siinä pannukakussa. Kerran tein joululta jääneistä aprikooseista ja puuroriisistä puuron, siis ilman maitoa. Cous couspussin jämistä ja tomaateista ja paistetusta halloumista sain hyvää yhden hengen ruokaa. Kaurapuuro on maistunut ja ruisleipä. Olen ostanut joka kerta ison pakkauksen ja pakastanut osan. Juustoa voileivälle. Osti. Kerran banaaneja iso tertun. Söin pari ja tein lopusta kakun. Annoin puolet pojan perheelle. Yleensä kaipaisin lehtiin ja nettiin ohjeita kaden tai yhden hengen ruoiksi. Tein ennen ruokaa kuudelle hengelle! Pitäisi oppia uisia tapa laittaa ruokaa. Ikää tulee954 kohta 75 vuotta. Kiitoksia huomiosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla