Alkuvuosi on syömisen suhteen perinteistä ryhtiliikkeiden aikaa. Nekin, jotka eivät tunnusta laihduttavansa, tekevät mielellään pieniä korjauksia ruokavalioonsa. Rasvan, suolan ja sokerin ohella viljatuotteet kuuluvat rukattaviin kohteisiin. Täysjyvän syönti koetaan tärkeäksi, mutta ongelma on siinä, ettei ymmärretä, mitä täysjyvä on.
Nestlen teettämän tutkimuksen mukaan 9 % suomalaisista uskoo, että täysjyvää saadaan banaaneista, ja 12% on sitä mieltä, että valkoisessa vehnäpatongissa on täysjyvää. Myös siemenet ja pähkinät ajatellaan täysjyväisinä -logiikka lienee, että jyvä se on siemenkin?
Jos unohdetaan tuo 12 %, joka on selkeimmin pihalla, kuulostaa siltä, että kuitu ja täysjyvä sekoitetaan toisiinsa. Toki täysjyvästä saa tyypillisesti runsaasti kuitua, mutta toistensa synonyymejä ne eivät ole. Kuitu on vain yksi asia, mitä täysjyvä tarjoaa - lisäksi täysjyvä on muun muassa hyvä kivennäisaineiden ja vitamiinien lähde. Siemenistä ja pähkinöistä (ja jopa banaanista) saa sen sijaan kuitua, mutta eivät ne täysjyvää ole.
Myös kokojyvä mielletään täysjyväksi, vaikka kyse on ihan eri asiasta. Kokojyvätuotteissa on kirjaimellisesti kokonaisia jyviä. Leipä voi siis olla leivottu kokonaan puhdistettuun vehnään, mutta pintaan on koristelumielessä ripoteltu muutama jyvänen.
Täysjyväisyys tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, ettei mikään siemenen kolmesta osasta (leseet, alkio ja siemenvalkuainen) ole poistettu. Täysjyvä ei koske vain leipää, vaan kaikkia viljatuotteita. Valveutuneimmat erottavat täysjyvän värin perusteella, eli tumma riisi on täysjyvää ja valkoinen ei ole. Leivän kohdalla ollaan ongelmissa, kun aletaan värin perusteella tuomita. Valkoisista valkoisin vehnäpatonki on klassinen esimerkki leivästä, joka ei ole taatusti täysjyvää. Vaaleita ovat kuitenkin väriltään myös täysjyväkauraleivät. Kuituero näiden kahden välillä on melkoinen; vehnäpatonki sisältää kuitua 2,8 g/100 g, kun taas täysjyväkauraleipä 10 g/100 g.
Samaan aikaan, kun osa pistää viljavaliotaan uuteen uskoon, toiset uskovat, että paras terveysteko on rajoittaa hiilihydraatteja yleisesti. Jotta homma ei menisi liian helpoksi, pitää vielä muistuttaa, että kovin helposti miellämme, että proteiini ja hiilihydraatti majailevat täysin eri osoitteissa. Proteiinia löytyy tämän näkemyksen mukaan lähinnä eläinkunnan tuotteista, ja hiilarit ovat monelle yhtä kuin leipä ja pasta. Todellisuudessa leivässä on vähintään 7 g proteiinia 100 grammaa kohden, kun taas maitorahkassa sitä on 9,8 g, eli ei mitenkään tuntuvasti enempää. Täysjyväleipä on siis sekä kelpo kuidun että proteiinin lähde. Paitsi valkoinen vehnäpatonki, josta ei saa kuitua, mutta proteiinia jopa piirun verran enemmän kuin maitorahkasta, eli 10 g… Sekavaa? Aivan. No entäpä perinteiset proteiinin lähteet, kuten liha? Lihassa ei tosiaan ole kuitua gramman grammaa, mutta arvatkaa, missä sen sijaan on? ”Lihankorvikkeina” mainostettavassa Härkiksessä on kuitua noin 4 g. ”Lihankorvikkeilla” usein korvataan nimenomaan lihan proteiinia, mutta härkäpapuvalmiste kannattaisi nähdä myös varteenotettavana kuidun lähteenä.
Tiivistys rautalankamallilla:
- Täysjyvä tarkoittaa, että siemenen kaikki kolme osaa ovat tallella. Täysjyvä ei välttämättä näy päällepäin tuotteen väristä, koska vaalea täysjyväleipä on yhtä täysjyväinen kuin tummakin.
- Kokojyvä tarkoittaa, että voit äkätä paljaalla silmällä kokonaisia jyviä. Se ei vihjaa kuidusta mitään. Kuten ei myöskään ilmaisu ”monivilja”. Aina voi laittaa monta kuidutonta viljaa yhteen, mutta 0+0 ei ole siltikään enempää kuin 0.
- Leivässä on kiitettävästi proteiinia. Joissain ”lihankorvikkeissa” on kuitua.
- Kuidun vatsaa hellivät vaikutukset tiedetään, mutta täysjyvä on hyvä valinta kuidusta HUOLIMATTA. Tämä johtuu siitä, että täysjyväviljan autuaaksi tekevä mekanismi on tieteelle hienoinen mysteeri. Kuitu on vain yksi täysjyvän hyvyyttä selittävä tekijä. Pientä osviittaa on, että kaikki liittyy jollakin tavalla suolistobakteereihin.
- Aina voi syödä banaaniviipaleilla täytettyjä ranskanleipiä ja luottaa, että juuri tämä yhdistelmä on yhteydessä kohonneeseen kakkostyypin tyytyväisyyteen.
Ei ole mikään absoluuttinen totuus, että kokojyvä tarkoittaa tuotetta, jossa on mukana kokonaisia jauhamattomia jyviä. Se on sitä, mitä markkinamiehet päättävät tuotteessaan olevan ja millä sitä kutsuvat. Vähän sama juttu kuin että tonnikalapurkissa harvemmin jos koskaan on tonnikalaa. Tai että häränliha onkin usein lehmää, porsaanleike ei ole porsasta, Wieninleike ei ole Suomessa vasikkaa ja kukko viinissä sekä kana onkin broileria. Ankka on tarhattua sinisorsaa.
Tiedoksi muuten, se mitä myydään nimellä tumma riisi, ei ole täysjyvää. ;) Tumman riisin kuitupitoisuus ei ole juuri suurempi kuin valkoisen riisin.