Kirjoitukset avainsanalla Ruokamuoti

Klassikot ovat aina ajankohtaisia, ja välillä suorastaan muotia, kuten tällä hetkellä italialaiset taikinamykyt eli gnocchit.

Se että pasta on viime aikoina nostanut ravintoloissa asemiaan, on antanut mahdollisuuden myös italialaisille taikinamykyille eli gnoccheille. Ne ovat ponnahdelleet pintaan esimerkiksi moderneissa viinibaareissa ja maistelukokonaisuuksia tarjoavissa trendiravintoloissa.

Tietysti gnoccheihin törmää myös italialaisissa ravintoloissa. Sieltä ne löytyvät ruokalistan pasta-osastosta, koska italialaiset syövät mykyjä pastan tapaan alkuruokana. Gnocchin ja pastan ero on veteen piirretty, mutta yleensä gnocchit ovat kevyitä ja ilmavia, erityisesti perunasta valmistetut. Ne ovat gnoccheista myös tutuimpia, vaikka myös maissista, bataatista, pu-najuuresta ja jopa lantusta tehtyjä mykyjä löytyy. Vehnäjauhoja lisätään taikinaan miltei poikkeuksetta, mutta yleensä vain vähän.

Tuoreen salvian maustama voi-sula, tomaattikastike ja pesto ovat tutuimpia kastikkeita gnoccheille silloin kun ne tarjotaan omana ruokalajinaan, mutta gnoccheja syödään myös lisukkeena esimerkiksi lihan ja kalan kanssa.

Entä se lausuminen? Sano ”njokki”, niin saat lautasellisen silkkaa nautintoa.

Täältä niitä saa

Mädin ja viinin kanssa


Tunnelmallisen viinibaarin pehmeät perunagnocchit, 8 e, tarjotaan keitettyinä savuisen kirjolohenmädin ja voisen monté-kastikkeen kanssa. Annoksen hinta-laatusuhde on kaupungin paras.
Basbas & Staff Wine bar, Helsinki.

Silkkistä ja sitruunaista


Trendikkään ravintolan gnoccheissa, 18 e, maistuu sitruuna ja ihanan rapea paistopinta. Haarukan alla murenevat gnocchit tarjotaan italialaisen juustokastikkeen ja friteeratun salvian kanssa.
Tanner, Helsinki.

Lisukkeena kuhalle


Italialaisesta ruokaperinteestä ponnistava Ragu-ravintola tekee gnocchit porkkanasta ja tarjoaa ne suomalaisen merikuhan lisukkeena mäti-voikastikkeen kanssa.
Ragu, Helsinki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ravintolat raastavat luksusherkkuna tunnettua tryffelisientä nyt jopa hodareihin.

Ravintoloissa vilisee nyt tryffeleitä. Hans Välimäen Penélopessa ranskalaista tryffeliä raastetaan perunamuusin ja jopa poppareiden päälle, Pekka Terävän Nudessa sieni viimeistelee kateenkorva-tatti-annoksen ja Tomi Björckin Ventunossa tryffeliä saa lisukkeeksi mihin tahansa ruokaan kuuden euron lisämaksusta. Tryffeliin törmää jopa festareilla: Flow´ssa arvosientä raastettiin hodarin täytteeksi. Takana ovat ajat, jolloin tryffelin sai yleensä parikseen toisen luksusaineksen, kuten hanhenmaksaa ja kaviaaria.

Asiat ovat harvoin mustavalkoisia, mutta tryffelit tekevät poikkeuksen. Herkuttelijoiden asteikossa musta ja valkoinen tryffeli seisovat omalla tasollaan, ja kaksi paikkakuntaa nousee ylitse muiden: Périgord ja Alba. Pohjois-Italian Alban valkoiset tryffelit ja Lounais-Ranskan Périgordin mustat tryffelit ovat sieniperheen superjulkkiksia. Jos ravintola tarjoaa niitä, sienen kotipaikka muistetaan mainita listalla. Tryffeleiden sesonki kestää helmikuun loppuun, mutta ei hätää, pakastekuivattuja tai muuten säilöttyjä tryffeleitä saa ympäri vuoden.

Täältä sitä saa:

Tuore tryffeli pastassa

Raastettu musta tryffeli pääsee klassiseen seuraan, kun se maustaa kerän itse tehtyä linguine-pastaa. Koukuttavassa alkuruuassa, 15 e, rouskuvat juustokeksin palat.
Emo, Kluuvikatu 2, Helsinki.

Mausteöljy salaatissa


Suositun kasvisravintolan parmesaanin, mison ja tryffeliöljyn maustama palmunsydänsalaatti, 12 e, kuulostaa erikoiselta mutta se saa makunystyrät tanssimaan.
Yes Yes Yes, Iso Roobertinkatu 1, Helsinki.

Tryffelitahna pizzassa


Mamma mia, mikä maku! Burrata ja ilmakuivattu kinkku nousevat napolilaistyylisessä pizzassa uudelle tasolle saadessaan kaveriksi tummaa tryffelitahnaa.
Ravintola Zilla, Kielotie 14, Vantaa.

Kommentit (0)

Ajattele paahtovanukasta, jota ympäröi croissant – sellainen on maailmalle levinnyt portugalilaisleivos.

Muutama vuosi sitten kermavanukkaan täyttämiä pastél de nata -leivoksia (monikossa pasteis) alkoi näkyä Tukholman trendileipomoissa. Viime vuonna leivos nousi esille myös meillä, kun helsinkiläinen Levain-leipomo käynnisti toimintansa ja nosti klassikon vitriiniinsä. Marraskuussa myös Lidl alkoi myydä pastél de nata -leivoksia paistopisteissään. Ikivanhasta portuglilaisesta herkkupalasta oli tullut kansainvälistä ruokamuotia.

Edelleenkään missään muualla ei törmää klassikkoleivokseen yhtä usein kuin sen syntysijoilla Portugalissa ja maan vaikutuspiiriin kuuluneessa Brasiliassa. Portugalissa pastél de nata löytyy miltei jokaisesta leipomosta, mutta aidoimman maun tarjoaa Lissabonin Belemin kaupunginosassa sijaitseva Fábrica de Pastéis de Belém -kahvila, jolle läheisen luostarin munkit möivät vanukasleivoksen reseptin vuonna 1837. Munkit olivat kehittäneet reseptin löytääkseen käyttöä ylimääräisille keltuaisille. Pastel de Belém, kuten leivosta alkuperäispaikassa kutsutaan, on hävikkileivonnainen 200 vuoden takaa.

Täältä sitä saa

Ketjukaupan lämpimäinen


Lidlin leivokset saapuvat raakapakasteina Portugalista. Paistopisteessä kypsennetty, lehtevän rapea vanukasleivos on pätevä ja edullinen versio klassikosta, joten ei ole ihme, että niitä suorastaan rohmutaan. 0,59 e, Lidl.

Leipomon herkkupala


Leipomo-ravintolan pastél de nata poikkeaa kilpasiskoistaan ohuemmalla pohjalla ja paksummalla täytteellä. Leivos pakataan suloisen pieneen pahvirasiaan. 3,5 e, Levain, Helsinki.

Kaupungin aidoin


Ahkera kauliminen ja kääntäminen sekä paisto kuumassa rautamuotissa ovat portugalilaisen kahvilanpitäjän kikat rapeaan lopputulokseen. Sitruuna ja kaneli maistuvat täytteessä. 3 e, Pastel de Nata, Hietalahden halli, Helsinki.

Kommentit (0)

Ramenin valmistaminen vie jopa päiviä mutta sen syöminen on nopeaa, sottaista, täyttävää ja ihanan lohduttavaa.

Japanilainen ramen-ravintola on kuin höyrysauna, jossa silmät eivät tahdo tottua näkemiseen. Padoissa kupliva liemi täyttää ilman höyryllä ja äänimaisema on erikoinen: soppaan upotettuja nuudeleita ryystetään ääniä varomatta.

Tiettävästi Kiinasta japanilaiseen keittiöön lainattu ja sieltä maailmalle levinnyt ramen on luotu tilanteeseen, jossa aikaa ja rahaa on vähän, mutta nälkä on huipussaan. Ramen on rento ja hienostelematon ruoka. Syvän makuisesta liemestä, sitkaista nuudeleista ja täytteistä muodostuvan ramenin ympärille on maailmalla kehittynyt intohimoisten harrastajien joukko, samaan tapaan kuin on pizzanörttejä ja parhaan burgerin metsästäjiä. Harrastajat ovat valmiita jonottamaan esimerkiksi tokiolaiseen Tomita Rameniin tunteja, vaikka nuudeleiden riittämisestä ei ole mitään taetta.

Suomessa ramen-buumi vasta heräilee, mutta sen voimistuminen näkyy jo. Esimerkiksi Momotoko-ketju on avannut ravintoloita kauppakeskuksiin. Viimeistään kylmän ajan koittaessa kannattaa kokea kuuman ramenin lohtu.

Testasimme kolme:

Suomen paras


Nuudelikone raksuttaa ravintolan parvella. Kun sen suoltamat sitkaat nuudelit kohtaavat ihanan suolaisen maku-liemen ja rasvaisen pehmeän possunkyljen, tuloksena on Suomen paras ramen-annos, 13 e.
Nood Ramen, Annankatu 28, Helsinki.

Pioneeri


Helsinkiläisen ramen-buumin edelläkävijän nuudelit ovat parantaneet laatuaan ravintolan alkuajoista, mutta ainakin samealiemisen kukkakaaliramenin, 13 e, maku jää kovin vaisuksi.
Fat Ramen, Hietalahden kauppahalli, Helsinki.

Ramen-ketju


Momotokon tantamen ramen, 15,50 e, edustaa Kiinaan kallellaan olevaa suolaista ja mausteista tyyliä. Tuhdissa keitossa possunliha on hienonnettuna, ja liemi hörpitään löylykauhalta näyttävällä lusikalla.
Momotoko. Espoo, Vantaa ja Helsinki.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tule Glorian ruoka & viinin tuottaja Katja Nordlundin mukaan hämmästelemään ruokamuodin ilmiöitä.