Toimitus suosittelee
Glorian ruoka & viinin päätoimittajan uusin blogipostaus.

Mikään ei ole niin ystävällistä talviruokaa kuin hissukseen hautunut pata.

Vanha ystävä kutsui syömään. Lupaava tuoksu leijaili vastaan rappukäytävässä, ja kohta lautasella oli höyryävän kuumaa, mausteista lammaspataa. Se oli niin monien makujen kerrostamaa, että teki välillä mieli sulkea silmät.

Kurkuma, inkivääri, valkosipuli ja garam masala levittivät ihanaa lämpöään varpaisiin asti. Juuri tätä olin koko kylmän viikon ajan kaivannut. Lempeää, lämpimän mausteista, ystävällistä jäänsärkijäruokaa.

Ystäväni vähätteli omaa osuuttaan onnistumisessa. Ihan hyvää lammaspadasta hänenkin mielestään tuli, vaikka kokkaaminen oli jäänyt viime tippaan. Reilu tunti aiemmin liha oli kuulemma ollut vielä vähän kohmeista.

Mitä ihmettä. Miten kohmeessa oleva liha ehtii muuntua tunnissa näin mureaksi?

Painekattilassa! Intiassa asuessaan ystäväni oppi paitsi tekemään currya, masalaa ja dalia myös kokkaamaan ne painekattilassa. Sen kansiventtiilistä kuuluva sihinä on nimittäin yhtä olennainen osa intialaisen keittiön arkista äänimaisemaa kuin espessopannun porina Italiassa.

Nerokkainta tässä ihmekattilassa on, että se nopeuttaa ruuan valmistumista ja säästää energiaa. Kalat ja vihannekset kypsyvät alle kymmenessä minuutissa, kana puolessa tunnissa. Sitkeimmätkin lihat, jotka muuten vaatisivat kolmen, neljän tunnin hiljaisen hauduttelun, kypsyvät painekattilassa jopa alle tunnissa.

Kaikki tämä nostatti pienen ostokuumeen. Sitä laskee hieman syvä, pysyvää laatua oleva ystävyyteni vanhan emalipatani kanssa. Mitä raaempi ilma on, sitä ahkerammassa käytössä uuni ja keltainen pata ovat.

Uunissa hauduttamisen suurimpia iloja on, että padan voi unohtaa matalaan lämpöön tunneiksi, jopa yön yli. Sillä aikaa ehtii tehdä kaikkea muuta. Toinen kauneus on, että jos osaa yhden patareseptin, osaa kymmenen. Aineksia voi muunnella ja makua säädellä loputtomiin.

Viime viikonloppuna löysin lähimarketin pakastealtaasta nuorgamilaisia poron potkakiekkoja. Niistä syntyi suomalainen versio italialaisesta osso bucosta.

Porkkanoiden, sellerin ja sipulin, neilikan, rosmariinin ja laakerinlehtien lisäksi lisäsin liemeen pari kourallista kuivattuja mustatorvisieniä. Tomaatteja myös, totta kai. Valkoviiniä ei ollut, joten kiekot saivat niskaansa tujauksen portviiniä.

Lisuke hoitui samalla vaivalla, sillä padan viereen mahtuu muutama vaaleanpunainen rosamunda. Uuniperunoista syntyy ylimaallisen hyvää, tiiviin makuista pottumuhennosta melkein minkä tahansa padan pariksi. Etenkin kun muusin maustaa ruskistetulla voilla. Jos käsillä on tuoretta persiljaa , sitä sopii ripotella sekä muusiin että höyryävään pataan.

Kommentit (0)

Seuraa 

Glorian ruoka & viinin päätoimittaja Sanna Maskulinin blogissa kokataan ruokia, joiden nerous piilee usein yksinkertaisuudessa.