Keltainen hollandaise ja parsa ovat yhtä varma kevään merkki kuin leskenlehdet.

Korvasieniin ja nokkosten sesonkiin on vielä matkaa. Onneksi on herkullisia välietappeja, jotka tekevät odottamisesta helpompaa.

Huhtikuussa saapuu parsa. Se lupaa, että talvi on takana ja kohta maisema muuttuu meilläkin vihreämmäksi. En nyt puhu siitä ympäri vuoden saatavilla olevasta surumielisestä parsasta. Tarkoitan tuoreita valkoisia paksukaisia ja lehtivihreän kyllästämiä vihreitä tankoja, joiden nuput ovat tasaisia ja pinkeitä.

Kevätparsan maku palkitsee joka ikinen vuosi. Eikä parsan makuun ehdi kyllästyä, kun kokkausmahdollisuudet ovat liki rajattomat. Voi tehdä risottoa, paistaa parsapannaria tai keittää samettista keittoa. Tai vaikka dipata parsaa löysäksi keitettyyn kananmunaan, upottaa pekonin kanssa kermaiseen pastasoosiin tai pyöräyttää salaatin sekaan sinappisen vinegretin saattelemana.

Kun grillikausi koittaa, parsat saavat raidat ja sen myötä herkullisen, savuisen makulisän. Myös uunissa paahtaminen tekee parsasta herkkua.

Yksi simppeli ruoka on kuumassa uunissa paahdettu vihreä parsa, jonka peittona on öljyä, leivänmuruja ja parmesaania, lisänä ehkä vähän kapriksia. Se on erityisen hyvää seuraa paistetuille ahvenfileille, mahtava tapa hyödyntää hieman kuivahtanut leipä ja oiva syy kaataa lasiin raikasta, mineraalista sancerrea tai alsacelaista rieslingiä.

Vähintään kerran keväässä on koettava valkoisen parsan ja silkkisen hollandaisekastikkeen taika. Jostain syystä hollandaisella on hankalan ja vaikean kastikkeen maine. Aivan turhaan. Hollandaise valmistuu nopeasti ja kuuluu niihin kastikkeisiin, joissa arkisista aineksista syntyy ylellinen herkku. Tarvitaan vain munankeltuaisia, reippaasti voita, tilkka sitruunaa ja ripaus suolaa.

No, onhan kastikkeessa tietysti vähän vatkaamista. Ja mahdollisuus, että keltuaiset kypsyvät liian nopeasti tai kastike juoksettuu. Kaiken tämän voi välttää, jos valitsee oikotien ja tekee hollandaisen sauvasekoittimella. Tärkeintä on valuttaa sulatettu voi ohuena nauhana keltuaisten joukkoon. Maku on yhtä hyvä kuin perinteisellä mallilla tehty.

Varmaankin yksi syy siihen, miksi hollandaisea pidetään vaikeana on, että kastike ei siedä odottelua eikä sitä voi lämmittää. Harva meistä haluaa olla keittiössä vatkaamassa kastiketta ”à la minute”, kun vieraat istuvat pöydässä.

Mutta tähänkin on olemassa ratkaisu. Otetaan termospullo ja lämmitetään se kuumalla vedellä. Kaadetaan vesi pois ja valutetaan keltainen ihanuus termoksen lämpöön. Tämän Jamie Oliverin nerokkaan kikan ansiosta kastike säilyy jopa pari tuntia.

Leivänmurujen kanssa paahdetun parsan ohjeen löydät täältä.

Perinteisen hollandaisen ohjeen löydät täältä.

Pikahollandaisen ohjeen löydät täältä.

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Glorian ruoka & viinin päätoimittaja Sanna Maskulinin blogissa kokataan ruokia, joiden nerous piilee usein yksinkertaisuudessa.