Vietin viime kesän paahtavimman lomaviikon metsämökillä. Kahlasin, uin ja liotin varpaita järvessä. Istuin varjossa puun alla tai terassilla. En tehnyt mitään, nautin vain hiljaisista päivärutiineistani.

Kokkaaminen tarkoitti, että keitin kattilallisen siikliä. Päivällä söin potut lämpiminä, illalla kylminä. Kylkeen tuppo tilliä, voita ja suolaa. Vähän savukalaa, graavilohta tai kukkakaalista, kurkusta, jogurtista ja tillistä tehtyä tsatsikia. 

Kyytipojaksi ihaninta nektaria: kylmää, kirkasta lähdevettä suoraan lähteestä.

Jälkiruoka oli joka päivä sama. Jääkaapista pala vesimelonia, kimpale ananasta, banaania tai mansikoita. Tai ovesta suoraan mustikkavarvikkoon.

Helteen väsyttämät kimalaiset ja muut raitapöksyt surisivat koirien juomakipon ympärillä, kunnes tajusin kattaa niille oman juoma-astian. Keskelle kellumaan kaarnapala, johon pääsisi pelastautumaan, jos joutuisi veden varaan.

Kimalaiset olivat hitaita liikkeissään, ampiaiset sitäkin ärhäkämpiä. Ja kiinnostuneita kaikesta mitä lautasellani oli. Mutta nälkäähän kiukku vain oli, kuten kimalaisten hitauskin. Joten perustin saluunan. Pöydän virkaa toimitti lautanen, johon katoin
sokeriveden kasteleman pesusienen.

Sain lisää seuraa, kun suruvaippa lensi terassin kaiteella kuivumassa olleelle kukkapaidalle. Siivet olivat kuin pala tummaa, samettista suklaata, jonka reunus on kastettu kermaan.

Kohta tuli toinen, kolmaskin perhonen. Googletin vimmatusti, mitähän näille nyt pitäisi tarjota. Vai pitäisikö. Koivunmahla kuulemma maistuu Suomen kansallisperhoselle. Samoin punaviinistä ja siirapista tehty tanakka nektari. Näitä aineksia ei talossa
ollut. Pilsneriä löytyi, ja savustustarpeistosta palasokeria. Liemi tulille siis.

Vesimeloni näytti maistuvan alkupalana. Kun lisäsin joukkoon olutnektarissa marinoituja hedelmäpaloja, myös pörrit siirtyivät saluunasta buffetin puolelle.

Tarjoilijanpesti odottaa metsämökillä tänäkin kesänä. Nyt pakkaan mukaan punaviiniä ja siirappia. Mitäpä sitä ei tyytyväisten kanta-asiakkaiden eteen tekisi.

Kukkakaalitsatsikin ohjeen löydät täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Glorian ruoka & viinin päätoimittaja Sanna Maskulinin blogissa kokataan ruokia, joiden nerous piilee usein yksinkertaisuudessa.

Hae blogista