Ainekset ovat yksinkertaiset. Mutta yhtä oikeaa reseptiä tai tapaa nauttia rosollia ei ole.

Voin luopua joulukinkusta. Joulu tulee myös ilman perunalaatikkoa, lanttulaatikkoa ja porkkanalaatikkoa. Mutta ilman rosollia se ei tule. Rosolli on joulunturvamaku, ja pelkkä sana tuoksuu ihanalta: juuresten makeus, hapokas maustekurkku, raikas
omena ja kirpeä sipuli kauniissa sopusoinnussa.

Tanskassa asuva ystäväni Annukka kuuluu kanssani samaan heimoon. Kaikesta muusta hän on valmis joulupöydässä luopumaan, kunhan on rosollia, sienisalaattia ja kalapöytä.

Annukan rosollionnen tiellä on pieni este. Kööpenhamina on ruokakaupunkina ylittämätön. Mutta kokonaisia etikkapunajuuria ei saa mistään. Viipaloituja myydään, mutta ne eivät ole riittävän kirpakoita. Eikä niistä synny sopivan kokoisia kuutioita. Siksi punajuuripurkit matkaavat kesälomareissun jälkeen auton takakontissa Tanskaan odottamaan talvea.

En tarkkaan tiedä, missä päin Suomea näkymätön rosolliraja etikkapunajuurten ja keitettyjen punajuurten välissä menee. Joka tapauksessa olen sillä puolella maata, jossa keitetään. Keitinveteen voi lorauttaa tilkan etikkaa. Mutta vain tilkan, eräänlaiseksi kauneusaineeksi. Etikka näet kirkastaa punajuurten värin.

Rosollin perusainekset ovat yksinkertaiset. Mutta se maistuu, näyttää ja jopa kuulostaa erilaiselta riippuen siitä, missä päin Suomea ollaan. Hämeessä syödään rosollia, Porissa salladia, eteläisellä Pohjanmaalla sinsallaa tai silsallaa, Varsinais-Suomessa sallattia.

Jotta kaikki olisi yhtä iloista ruotsalaistyylistä sillisalaattia, sana ”rosolli” on peräisin Venäjältä. Se tarkoittaa suolaista säilöntälientä. Venäläisen rosollin nimi on kuitenkin ”vinegret”, ja olennainen ainesosa siinä on hapankaali. Ihana lisä onkin!

Monet asettelevat rosollin vadille kauniisiin sektoreihin, jotta punajuuri ei värjäisi muita aineksia. Meidän perheessämme tavoite on päinvastainen. Ainekset ladotaan kulhoon kerroksittain ja sekoitetaan pöydässä. Mitä pidempään salaatti saa mehustua, sitä varmemmin rosolli punastuu ja maut kietoutuvat toisiinsa.

Rosolli muuttuu, kuten maailmakin. Vaikka peruna kuuluu perinteiseen rosolliin, jotkut jättävät sen pois. Ruotsalaisesta sillisalaatista tuttua silliä ja kananmunaakaan eivät kaikki suosi. Tai sitä vaaleanpunaista kermavaahtokastiketta.

Hämäläisessä pitopöydässä olen törmännyt rosolliin, jossa oli palvikinkkua. Hurjalta kuulostaa myös ystäväni Minnan äidin rosolli, johon tulee kuutioitua lauantaimakkaraa.

Oli tyyli mikä hyvänsä, rosolli ei saa loppua kesken. Kolme päivää rosollia ei ole vielä mitään. Tästä olemme yhtä mieltä Annukan kanssa. Hänen tanskalainen miehensä ei ihan ymmärrä rosollihinkua. Mutta Annukalla on perustelu: ”Mätileipä ja rosolli, ah. Sitä paitsi Tanskan sillit ovat niin jumalaisia, että ne lisäävät rosollin kulutusta.”

Venäläisen rosollin ohjeen löydät täältä.

Ruotsalaisen sillisalaatin ohjeen löydät täältä.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Glorian ruoka & viinin päätoimittaja Sanna Maskulinin blogissa kokataan ruokia, joiden nerous piilee usein yksinkertaisuudessa.

Hae blogista