Kesämökillä ei tarvitse katsoa kelloa tietääkseen, mitä kohta tapahtuu.

Keittiön seinäkello näyttää seitsemää, kuten joka aamu. Kello on pysähtynyt, eikä minulla ole aikomustakaan vetää sitä.

Kesämökillä aikaa määrittävät ihan muut jutut. Mustarastaan huilu aloittaa jo ennen naapurin kukkoa, ja aamun ensimmäinen peippo ennustaa, että pian metsän takaa alkaa kantautua vaimea moottorisahan ääni. Urakoidaanko siellä loputonta puusavottaa vai tehdäänkö remonttia, en tiedä.

Kun koirat ryntäävät portille haukkumaan ohi ajavaa traktoria, keittiössä mutteripannun käheä porina vaihtuu pitkään, kuumaan puhallukseen. Äkkiä pannu pois liedeltä, ettei kahvi ala kiehua.

Mökkielämään liittyvät ilot ovat pieniä. On aamusauna, kissankellot, kuikkajärveen päättyvä metsälenkki, mehiläiset ja kantarellipaikka, joka ei koskaan petä.

On myös kirjat, iltapäiväkahvit ja piisin nurkka. Juuri sellainen vedoton ja lämmin paikka, jossa pullataikina saa rauhassa kohota kaksinkertaiseksi.

Kotona ei tulisi mieleen leipoa pullaa, mökillä kynnys on matalampi. Mitään järkeä pullan leipomisessa ei oikeastaan ole, sillä Haminassa on pieneksi kaupungiksi paljon kahviloita. Ja kaksikin leipomoa, joista voi ostaa ylimaallisen hyviä pitkoja. On Huovilan kapea, herraskainen rusinaletti ja Aitolahden leveä kilopitko.

Jos kuitenkin sattuu haluamaan iltapäiväkahvin kanssa täydellisiä korvapuusteja, on leivottava itse. Täydellinen tarkoittaa, että kardemumma jauhetaan kokonaisista siemenistä. Voi myös kitsastella sokerin määrässä, olla reilu kanelin kanssa ja levittää rullan sisään voita juuri sen verran kuin katsoo sopivaksi.

Eikä tarvitse ripotella puustien pinnalle valkoisia makeita pikkukiviä eli raesokeria.

Harva asia on yhtä rentouttavaa kuin puolen litran pullataikinan vaivaaminen käsin. Koneella pääsisi helpommalla. Mutta hetki, jolloin pehmeä taikina muuttuu käsissä kimmoisaksi, on vain niin hieno. Sitä paitsi käsin vaivatessa voi istua verannan rappusilla ja katsella pellon yli järvelle.

Tänä kesänä täytyy kokeilla juureen leivottua pullaa. Ystäväni mainosti, että näin pullasta tulee paremman makuista, ja rakennekin on kuulemma pehmeä ja ilmava.

Juureen leivotun pullan ohje on helppo. Ensin tehdään esitaikina eli raski. Veteen nokare hiivaa, vähän vehnäjauhoja ja kardemumma. Vellimäinen raski saa levätä tunnin tai kaksi, jolloin se alkaa kuplia. Tämän jälkeen taikina leivotaan raskiin.

Juuripullat säilyvät kuulemma paremmin kuin tavalliset pullat, aivan kuten juureen leivottu leipäkin. Tähän asti säilyvyys ei ole ollut ongelma. Pulla on näet vähän kuin risotto. Se ei odota syöjiä, vaan syöjät odottavat sitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Glorian ruoka & viinin päätoimittaja Sanna Maskulinin blogissa kokataan ruokia, joiden nerous piilee usein yksinkertaisuudessa.

Hae blogista