Tunnin väsyttäminen tekee sipulista tuoksuvan ja umamisen herkun.

Viimeistään syyskuussa se alkaa: kyltymättömäksi yltyvä hapankaalin himo ja ranskalaisen sipulikeiton kaipuu. Uusin syysrakkaani on karamellisoitu sipuli. Se maistuu erityisen hyvin paistettujen sienten ja lihan lisukkeena, syysperunoiden kanssa ja leivän päällä.

Karamellisoitujen sipulien valmistaminen on vähän kuin alkaisi tehdä sipulikeittoa. Tunti siihen menee, mutta se onkin sitten yksi parhaiten käytettyjä ja ihanimman tuoksuisia keittiötunteja. Vaikka karamellisointi viittaa sokeriin, resepti ei sitä kaipaa. Pitkä kypsennys vapauttaa sipulin omat sokerit ja taittaa kiukkuisen kirpeyden lempeäksi makeudeksi.

Paras lopputulos syntyy tavallisilla keltasipuleilla. Kolmesta isosta sipulista syntyy reilu määrä herkkua. Lisäksi tarvitaan terävä veitsi, iso valurauta- tai teräspannu, puulasta, voita tai öljyä, merisuolaa ja tilkka kuivaa valkoviiniä.

Ensimmäinen työvaihe kirpaisee aina. Mutta jos laittaa sipulit puoleksi tunniksi pakastimeen, silmiä kirvelevät entsyymit kohmettuvat ja kyynelehtiminen vähenee. Sitten vain sipulit halki, kuori pois ja puolikkaat sopivan paksuisiksi viipaleiksi. Pitkittäin tai poikittain, se on makuasia.

Joissain resepteissä suositellaan kypsentämään sipulit voissa, toisissa voin ja öljyn seoksessa. Joidenkin mielestä neutraalin makuinen ruokaöljy on paras valinta, sillä voi palaa helposti. Itse suosin voin ja öljyn seosta. Tai pelkkää voita. Se antaa sipuleille paahteista makulisää. Jos käyttää kirkastettua voita, kärähtämisen vaaraa ei ole.

Kymmenen minuutin kuullottaminen muuttaa sipulit läpikuultavaksi. Tässä vaiheessa ne alkavat luovuttaa nestettä. Siksi on tärkeää, että pannu on riittävän iso. Nesteen on päästävä haihtumaan, jotta sipulit eivät ala keittyä.

Kun neste on haihtunut, alkaa varsinainen väsytys. Sipuleita kypsennetään miedolla lämmöllä välillä sekoitellen. Noin puolen tunnin kuluttua karamellisoitumisen pitäisi olla jo hyvässä vauhdissa. Sen tietää herkullisesta, makeasta tuoksusta. Sipulit ovat raukeita, kultaisia ja hieman tahmeita.

Ei haittaa, jos pannun pohjaan tarttuu tummaa paistopintaa. Päinvastoin, se on toivottavaa. Jos sipulin sokerien tuottama tahmea makuaines ei irtoa lastalla kaapimalla, tilkka vettä pannuun, niin se liukenee ja imeytyy takaisin sipuliseokseen.

Noin 45 minuutin alkaa olla valmista. Kypsennystä kannattaa silti jatkaa vielä hetki, sillä viimeisen kymmenen minuutin aikana sipulien väri vain syvenee ja täyteläinen maku tiivistyy.

Viimeinen silaus tehdään valkoviinillä. Vesikin käy, mutta valkoviinin hapokkuus antaa sipulille mukavasti makua. Vielä suolaa, ja umaminen sipuli on valmista nautittavaksi.

Jos herkkua jää yli, se säilyy jääkaapissa jopa viikon. Pastan ja parmesaanin kanssa tai munakkaan täytteenä se on melkein liian hyvää ollakseen totta.

Sieninugettien ohjeen löydät täältä.

Karamellisoitujen sipulien ohjeen löydät täältä.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Glorian ruoka & viinin päätoimittaja Sanna Maskulinin blogissa kokataan ruokia, joiden nerous piilee usein yksinkertaisuudessa.

Hae blogista