Käkkyrämännyn kohdalta oikealle, ojan yli ja katse vasemmalle. Ensin ei näy mitään, mutta kun löytää ensimmäisen oranssin lakin, löytää toisen ja kolmannenkin. Hyvässä lykyssä saa kantarellikastikkeen ainekset.

Parikymmentä metriä samaa polkua eteenpäin ja tullaan rinteeseen, jonka kohdalla puro kaartaa sillan alle. Rinne on jyrkkä ja kuusikko tiheä. Mutta ei kun alas vaan. Maa antaa myöten jalan alla, sillä karvarouskujen kotimaasto on kuusten kutomaa joustavaa, tuoksuvaa neulasmattoa.

Sienisesonki tekee aina tämän. Vaikka istuisi metrossa matkalla töihin, mieli vaeltaa tutuilla apajilla. Tasaisin väliajoin se muistelee hullua tattivuotta, jolloin sienikorit tyhjennettiin vanhaan pajupyykkikoriin ja taas jatkettiin. Yöt menivät sieniä putsatessa. Silloin kyllästytti koko homma. Nyt toivon, että tulisi samanlainen rieha.

Sekin riittäisi, että saisi kunnon saaliin vaaleita orakkaita, jotka voisi paistaa sipulin kanssa ja syödä leivän päällä. Tai ehtisi leppärouskujen luokse ennen sienisääskiä.

Hulluun tattivuoteen vielä. Se opetti, että sienet on puhdistettava hyvin jo metsässä. Loppukäsittelyssä ja siistimisessä menee kuitenkin tunteja: harjatessa, karsiessa, viipaloidessa, kuutioidessa, ryöpätessä, suolatessa, tihistäessä ja kuivatessa.

Sieniurakassa on omat ihanat puolensa. Saaliista riippuen saa lounaaksi tattikeittoa, suppisrisottoa tai rouskukastiketta. Loraus valkoviiniä mausteeksi, totta kai.

Jos sienisaaliin loppusiivous tehdään ulkosalla, sytytetään grilli. Se isän teettämä jätti, joka on ollut kesäpirskeiden lämmin sydän jo parikymmentä vuotta. Grilli lämpenee puilla, joten se toimii myös syyskokkona. Viime vuonna kaatuneen omenapuun ja vanhan pihatammen pudottamat kuivat oksat napsahtelevat tulessa. Kun tuli kääntyy hiilien hehkuksi, päästään illallispuuhiin. Parasta on kokonaisena paahdettu kala, joka saa ensin ottaa paahtopinnan kuumien hiilien päällä ja sitten kypsyä epäsuoralla lämmöllä täyteen mehevyyteensä.

Tulen lämmössä maistuu viilennetty, kuiva sercial-madeira. Sen makeutta tasapainottaa kevyt suolainen vivahde. Kuin pieni onnenkyynel.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Glorian ruoka & viinin päätoimittaja Sanna Maskulinin blogissa kokataan ruokia, joiden nerous piilee usein yksinkertaisuudessa.

Hae blogista