Sopiva annos vesisadetta saa jotkut asiat maistumaan entistäkin paremmalta.

Metsälenkki kestää tunnin. Puolitoista tai kaksi, jos tekee pienen mutkan järvelle ja käy uimassa.

Uimaranta ei ole ainoa houkutus. Heti ensimmäisen kuusikon jälkeen aukeaa mustikkametsä, jonka notkelmissa riittää marjoja silloinkin, kun sadosta povataan huonoa. Hyvinä vuosina varpumatto hohtaa sinisenä ja mustikat ovat niin pulleita, että pienen piirakan täytteen saa kerättyä ennen kuin hyttyset pääsevät pistämään ihan riesaksi asti.

Mäenmutkan takaa aukeaa viljapelto,jolla on ahomansikan värjäämät punaiset helmat ja totinen kataja vartijana. Pellon jälkeen jatkuu taas metsä. Tuonne puron takana olevaan koivikkoon nousevat aina kesän ensimmäiset kantarellit.

Nyt houkuttaa kuitenkin vadelmasaalis. Rinne on jyrkkä, kasvillisuus tiheää ja nokkosia riittää. Ei haittaa, nämä villivadelmat ovat pienen ponnistelun ja vaivan arvoisia. Vaatimattoman kokoisia ehkä, mutta maussa onkin sitten tiivistettynä
kaikki se, mikä saa kesän maistumaan aina yhtä uudelta.

Juuri kun olen päässyt vadelmien kanssa hyvään vauhtiin, maiseman väri muuttuu. Pisarat putoilevat selkään isoina ja raskaina. Tässä vaiheessa ei enää kannata kääntyä takaisin eikä jatkaa marjojen keräämistä. Sade on jo kastellut metsän, vadelmarinteen ja pellonpientareet. Kastelkoon minutkin.

Yritän suojella piirakkamarjoja. Mutta kannussa ei ole kantta, joten tehtävä on toivoton. Kaadan vähäisen saaliin kouraan ja napsin mansikat ja vadelmat suoraan suuhun. Mikä ylellisyys! Onkohan niin, että sateinen metsä antaa marjoille oman makean makulisänsä, niin erityisen hyviltä ne nyt maistuvat. Miksi ei? Maistuuhan kuuma kalakeittokin paremmalta sadesäällä kuin hellepäivänä.

Viimeisellä suoralla kohtaan suosikkini tällä reitillä: tuoksuvan suon, jonka toisella laidalla on pystysuora kalliorinne käkkyrämäntyineen. Tähän on pakko aina pysähtyä hetkeksi vain hengittämään, sillä ilma on hapekasta ja raikasta. Nyt kun sataa, kallion viileys ja suopursun tuoksu tuntuvat moninkertaisilta.

Tankkaan ilmaa samalla innolla kuin hellesäällä auringon valoa ja lämpöä. Metsälenkin jälkeinen olotila on vähän kuin saunan jälkeen. Virkeä ja raukea samaan aikaan.

Metsän rauhoittavasta ja tervehdyttävästä vaikutuksesta on tehty tutkimuksiakin. Japanilaisen tutkimuksen mukaan esimerkiksi männynerittämä alfa-pineeni laskee verenpainetta, virkistää ja lieventää stressiä.

Suomalaisesta Terveysmetsä-kirjasta löytyy jopa 31-kohtainen tunnusmerkistö, jolla metsän tervehdyttävää vaikutusta voi arvioida. Tuttu metsälenkkini täyttää monet tunnusmerkit. Sateen tuomaa erityisbuustia en luettelosta löydä. Mutta minut sade tekee onnelliseksi ja saa himoitsemaan kuumaa kahvia ja lohisoppaa.

Meksikolaisen kalakeiton ohjeen löydät täältä.

Timjami-mustikkapiirakan ohjeen löydät täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Glorian ruoka & viinin päätoimittaja Sanna Maskulinin blogissa kokataan ruokia, joiden nerous piilee usein yksinkertaisuudessa.

Hae blogista