Pinot noir on mainio hellaviini, koska sen kanssa ei ole kiirettä mihinkään.

Ystäväni rakensi omakotitalon ja mietti, hankkisiko terassille savustuspöntön. Empimiseen liittyi huoli. Jos hankkisi savustimen myös kaupunkiin, voisiko käydä niin, että menettäisi jotain arvokasta. Mitä jos savustamisesta tulisi liian arkipäiväistä?

Nyt savustaminen on odotettu ilo, koska se kuuluu vain mökkikauteen. Mökillä on isän tekemä vanha savustuspönttö ja kataja, josta katkaistu oksa lisätään kuumaan pönttöön. Kahden palasokerin kanssa, ystäväni tähdensi. On myös kaappi ja kaapissa vanha lasilautanen, jolla kuumat, tummaksi paahtuneet kalat on aina kannettu pöytään.

Tunnistin heti tilanteen ja huolen. Omatkin mökkirituaalini ovat juuri tällaisia, ajan myötä muotoutuneita piintyneitä tapoja. Ulkopuolisen mielestä ne voivat vaikuttaa oudoilta, mutta itselle ne ovat turvallisia ja arvokkaita. Niitä jaksaa ja niitä haluaa odottaa. Kun vaihdan tuvassa olevat talvimatot raidallisiin räsymattoihin, puen päälleni moneen kertaan paikatun norjalaisvillatakin ja haravoin tammenlehdet saunan edustalta, tiedän että maailma kiertää radallaan kuten ennenkin.

Osaan mökkirituaaleista liittyy myös viini. Saunanlauteiden jynssääminen ja ensimmäinen kevätkylpy vaativat saunasamppanjaa. Piccolopullo riittää, pääasia että kuplat ovat tiheitä ja kepeitä.

Vanhan puuhellan lämmittämistä odotan sekä ilolla että kauhulla. Tässä työssä ei sovi hötkyillä yhtään. Kaikenlainen kiirehtiminen kostautuu ankarana savuttamisena.

Ennen kuin pääsen edes yrittämään ensimmäisiä hellatulia, on lämmitettävä hormi. Se tapahtuu niin, että avataan hellan sivussa oleva nuohousluukku ja poltellaan siellä sanomalehtipaperia. Sitä tarvitaan vähintään paksun sunnuntaihesarin verran. Lehti on poltettava sivu kerrallaan. Vasta silloin kosteat piipputiilet alkavat lämmetä ja veto voimistuu. Mitä parempi veto, sitä innokkaammin hormi imaisee palavan paperin kitusiinsa.

Hormin lämmittelyssä menee helposti tunti. Enemmänkin, jos unohtuu lukemaan artikkelia, joka on jäänyt aiemmin lukematta. Lämmityspuuhat vaativat tietysti omanlaistaan viiniä. Jos on t-paitakeli, jääkaapissa viilenee alsacelainen riesling tai joku muu mehukas ja mineraalinen valkoviini, joka tuntuu poskissa asti.

Jos aurinko on pilvessä ja on viileää, hellaviinin väri on punainen. Pinot noir toimii aina, sillä sen nuuhkiminen on yhtä nautinnollista kuin viinin juominenkin. Mitä enemmän lasissa on tummia kirsikoita, metsäisiä tuoksuja ja orvokkeja, sitä parempi.

Pinot noir sopii myös puuhellan päällä hissuksiin kypsyvälle tattikeitolle. Kun tatit saavat kypsyä, niiden maku syvenee lähes toffeiseksi. Viimeistään siinä vaiheessa kun keitto on pöydässä, kiire on poissa ja elämäkin maistuu erityisen makealta.

 

Kokeile kurkkusoseella maustettua vihreää giniboolia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Glorian ruoka & viinin päätoimittaja Sanna Maskulinin blogissa kokataan ruokia, joiden nerous piilee usein yksinkertaisuudessa.

Hae blogista