Vaahteranlehdet peittävät puutarhan ja kasvimaan. Vain mustakaalien rivistö pörhistelee vihreänä nauhana punaisen ja keltaisen seassa. Kylmää kestävä kaali kuuluu lokakuun haikeisiin iloihin, sillä satoa voi korjata lumentuloon asti.

Joskus olen katkaissut koko kasvin varsineen maljakkoon. Maljakossa mustakaali säilyy kuin kestävin ja kaunein kukka, kunhan vaihtaa veden välillä.

Mustakaali on taipuisa raaka-aine, maultaan kähäräistä lehtikaalia pehmeämpi, jopa aavistuksen pähkinäinen. Mustakaalista tehty pesto on ihanaa, ja kurttulehti sopii niin curryyn kuin suppispiirakkaankin, ja se pitää yhtä lailla chilistä kuin kermastakin.

Toscanalaisen klassikkokeiton, ribollitan, sydämessä mustakaalilla on lämmin paikka. Kaalin lisäksi keittoon tarvitaan papuja, säilyketomaatteja, parmesaania ja kuivahtanutta leipää. Ja makupohjan eli soffritton ainekset: sipulia, porkkanaa ja varsiselleriä, saman verran kutakin. Kymmenen minuutin kuullotus öljyssä ja keiton makupohja on valmis.

Mausteeksi tarvitaan myös pari valkosipulinkynttä. Moni lisää ne soffrittoon jo alussa. Kokki Samin Nosrat neuvoo toisin. Hän lisää valkosipulin vasta kun kasvikset ovat raukeita ja valmiita imemään valkosipulin maut itseensä. Pidän tästä työvaiheesta. Kasvisten keskelle tehdään pieni kolo, johon kaadetaan loraus oliiviöljyä ja valkosipulit. Öljy ehtii maustua alle minuutissa, mutta vaaraa valkosipulin kärähtämisestä ei ole.

Seuraavaksi lisätään valutetut säilyketomaatit, jotka saavat muhjaantua soffritton sekaan. Vasta sitten on papujen ja liemen vuoro. Myös tomaattien valutusliemi lisätään nyt keittoon. Nosrat upottaa liemeen myös parmesaanin kovan kuoripalan, joka luovuttaa keittoon lisämakua. Kaali ja leivänmurut lisätään viimeiseksi.

Mistä tietää, että keitto on valmis? Siitä, että leivänmurut ovat suurustaneet keiton yltiöpäisen sakeaksi. Enää puuttuu viini. Se on tietysti chiantia, jonka hapokas puraisu tekee keitolle viimeisen makupalveluksen. 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Glorian ruoka & viinin päätoimittaja Sanna Maskulinin blogissa kokataan ruokia, joiden nerous piilee usein yksinkertaisuudessa.

Hae blogista