Lohilaatikko. Pelkkä ajatuskin lämmittää. Mutta minkä version tekisi tänään?

Mitä klassisempi resepti, sitä vaikeampaa on löytää se ainoa oikea, täydellinen resepti. Tämä on pelkästään hyvä asia.

Otetaan esimerkiksi lohilaatikko. Vaikka sen perusainekset ja olemus pysyisivät jotakuinkin samana, kermaisen täyteläisyyden ja raikkauden harmonisena yhdistelmänä, yhtä tapaa päästä maaliin ei ole.

Yksi voittajasuosikki on Anna-Maija Tantun kolmikerroksinen versio, jossa kauniisti ladotun, paikoin rapeaksi paahtuneen perunapeiton alta paljastuu kerros lohta, antelias määrä tuoretta tilliä ja kullankeltaiseksi kuullotettua, makeaa sipulia. Herkkuraitaa kannattelee vuoan pohjalle ladottu tiivis perunapeti. Kermainen muna-maito kietoo lempeät maut silkkiseen syliinsä.

Kerroksia voi olla enemmänkin, sipulin sijaan voi käyttää purjoa, ja väliin ujuttaa ylimääräisen vihreän raidan vaikka pinaatista.

Mausteissakaan ei tarvitse kainostella. Pieni sitruunalisä toimii aina. Samoin kalamausteista ihanin eli fenkoli. Toikkasen Pirjon reseptissä sitä on peräti tuplasti: ohuina viipaleina peruna- ja kalakerrosten välissä ja kerma-maitoseoksessa murskattuina siemeninä. Vieno anismainen puraisu antaa ruualle kevyen kesäiset siivet.

Useimmissa resepteissä neuvotaan käyttämään kermaista muna-maitoa. Mutta ilman kananmunaakin homma onnistuu. Paitsi jos tavoittelee ruotsalaistyylistä ”laxpuddingia”, josta voi leikata terävällä veitsellä sopivan kokoisia palojan lautaselle. Tai vaikka nostaa koko komeuden vuoasta tarjoiluvadille piirakan tavoin.

Kananmunaa tai ei, kerman ja maidon on oltava täyttä tavaraa. Muutenkin raaka-aineiden laatu on suoraan suhteessa makuun. Totta kai kalan on oltava tuoretta. Kaikin mokomin vaikka kotimaista kirjolohta, pääasia että vonkale ei ole uhanalainen. Perunaksi Matildaa, Nicolaa, Veloxia, Annabellea tai jotain muuta kiinteää lajiketta.

Jos on aikaa maustaa lohifilee suolaliemessä, ei voi mennä vikaan. Kun lohi on maustunut, sen voi leikata paksuiksi viipaleiksi. Jotta perunat ja lohi kypsyisivät jotakuinkin tasatahtiin, pottuviipaleet saavat olla selvästi ohuempia, parin millin paksuisia siivuja.

Jos perunoihin haluaa makukierrettä, viipaleet voi esikypsentää pikaisesti valkoviinissä. Viinikylpy antaa lohilaatikolle raikkaan, aavistuksen hapokkaan puraisun.

Suolaliemet, paksut viipaleet ja valkoviinit ovat etenkin viikonlopun iloja. Arkikiireessä toimivat vaikka ohuet graavilohiviipaleet tai lämminsavulohi. Etenkin, kun tekee ruuan ”pyttipannuvaihteella” ja käyttää kypsiä perunoita raakojen sijaan. Kypsennysaika puolittuu helposti.

Ruotsalainen tapa on tarjota lohilaatikko kirkastetun voisulan kanssa. Vielä parempaa tulee, jos ruskistaa voin, jolloin siihen tulee ihanan täyteläinen, pähkinäinen maku.

Klassisen lohilaatikon ohjeen löydät täältä.

Fenkoli-lohilaatikon ohjeen löydät täältä.

Sitruunaisen lohilaatikon kypsistä perunoista ohjeen löydät täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Glorian ruoka & viinin päätoimittaja Sanna Maskulinin blogissa kokataan ruokia, joiden nerous piilee usein yksinkertaisuudessa.

Hae blogista