Rakkohauru on yksi Itämeren avainlajeista, eli sen olemassaolo on tärkeää koko ekosysteemin kannalta. Keittiömestari Ari Ruohon käsissä rakkohaurusta valmistuu pehmeänmakuinen lisuke kalalle. 

Viisi vuotta sitten keittiömestari Ari Ruohon koukkuun tarttui pilkillä iso puska rakkohaurua. Ruoho tiesi, että levät olivat iso juttu Aasiassa ja Etelä-Amerikassa, siksi kotimainen rakkohauru näytti Ruohon mielestä sellaiselta, että sitä pitäisi maistaa.

”Se maistui ihan kaalille, joka oli maustettu merivedellä.”

Rakkohauru lähti Ruohon mukaan, ja nykyään, viisi vuotta myöhemmin, Ruoho tarjoilee sitä ravintola Nokassa villikalan kanssa, makuvoissa paistettuna sekä kuivattuna lämminsavuhauen päällä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rakkohaurussa, joka tunnetaan paremmin rakkolevänä, on pehmeä, merellinen maku. Se on parasta mahdollista lähiruokaa:
se sisältää muun muassa runsaasti C-vitamiinia, kaliumia ja jodia.

Ruoho käy metsästämässä rakkohaurua ulkomereltä kerran kuussa, talvikaudella harvemmin. Hän kerää sukeltamalla levälajista vain latvukset ja tarkistaa, ettei rakkohaurun päällä kasva muuta levää. Parhaiten sitä löytää matalista, kivikkoisista rannoista, missä on 2–3 metriä vettä.

”Rakkohaurua saattaa olla metrin paksuinen matto futiskentän kokoisella alueella. Sitä on nykyään Itämeressä todella hyvin.”

Rakkohaurun säilyvyys on erinomainen ja valmistaminen helppoa. Se huuhdellaan ensin hyvin ja ryöpätään pari kertaa. Sen jälkeen rakkohaurua voi esimerkiksi paistaa, keittää, friteerata tai kuivata.

”Rakkohauru on itsellenikin vielä uusi, mielenkiintoinen raaka-aine, jossa on vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia.”

Turistit ovat olleet innoissaan Ruohon rakkohauruannoksista, mutta suomalaisten ennakkoluulot istuvat yhä tiukassa.

”Osa vieroksuu sitä todella paljon. Heidän mielestään Suomenlahti on jätekaivo, joka on niin huonossa kunnossa, ettei sieltä voi syödä mitään, varsinkaan levää. Onneksi voin kertoa epäilijöille, että he ovat väärässä.”

Juttu on julkaistu aiemmin Glorian ruoka & viini -lehdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla