Kun lumi sulaa pois, Chrissen vihersaalistusvaistot heräävät. Kuva: Anna Huovinen.
Kun lumi sulaa pois, Chrissen vihersaalistusvaistot heräävät. Kuva: Anna Huovinen.

Iske kiinni! Kevätluonto puskee ilmaista ruokaa, jota ei kannata jättää hyödyntämättä.

Ensimmäinen tuntuma fanaattiseen viherhulluuteen tapahtui vuosia sitten, kun tuttuni päätti syödä pelkästään koivunsilmuja pitkälle kesään. Arvaatte varmaan, siitä ei hyvää seurannut. Voimauttavan viherpaaston sijaan ystäväni voimat menivät. Luonnonhortaa ei ole tarkoitus  märehtiä kuin lehmät.

Sen sijaan yhdistettynä hyvin rakennettuun kasvisruokavalioon tai sekaruokaan luonto tarjoilee meille rikkaan kattauksen makua ja vitamiineja.

Oma anoppini on mainio esimerkki lunnon keskellä liikkujasta. Kevään korvalla herää saalistusvietti, jonka hän on esimerkin voimalla tartuttanut myös minuun ja lapsiini.

Anopin oppien mukaisesti elämme keväästä pitkälle syksyyn keräilykulttuurissa.

Keväällä viherjahtimme on lähes fanaattista. Etsimme kumihanskat käsissä pieniä nokkosenpoikasia, ihastelemme ketunleipiä ja yritämme taltuttaa ympäröivän vuohenputkijoukkueen. Nokkosia ryöppäämme lasagnen väliin ja säilömme talven varalle pakkaseen. Vuohenputkia kuivaamme jauhelmaksi, joka maistuu voimalisänä smoothieissa.

Aarteista arvokkaimpia ovat parsaa muistuttavan maitohorsman nuput. Silppuamme niitä tuoreeltaan salaattiin tai höyrytämme muutaman minuutin ja kylvetämme hennot nuput vinegretissä.

Villivihannesten kerääminen on helpompaa kuin sienestäminen. Villiyrttejä löytyy pelloilta ja metsistä, mutta myös puistoista. Koiranulkoiluttajien reiteiltä tai autotien varrelta ei villiyrttejä kannata kerätä, muuten vihreää riistaa voi noukkia vapaasti.

Maasta kannattaa nostaa katsettaan myös ylemmäksi. Puissa on toinen kattaus. Koivunsilmut ja vaahterankukat tihkuvat makua ja makeutta.

"Karkkeja", maiskutti poikani pienenä.

Kuusenkerkkiä hän popsi purkan tavoin, kunnes kesäkuun kovettamat kasvustot olivat jo muuttuneet pihkaisiksi. Ennen sitä niistä kannattaa kuitenkin haudutella kuusenkerkkäsiirappia, jota voi lorauttaa heinäkuun helteellä tuoreiden mustikoiden kastikkeeksi.