Kuvat
Sami Kero
Kehuttu keittiömestari Pauli Novitsky uudisti Tislaamo-ravintolan ruokalistan ja toi tarjolle Yhdysvaltain etelävaltioiden herkkuja.
Kehuttu keittiömestari Pauli Novitsky uudisti Tislaamo-ravintolan ruokalistan ja toi tarjolle Yhdysvaltain etelävaltioiden herkkuja.

Cocktaileistaan tunnettu Tislaamo-ravintola veti ruokalistansa onnistuneesti uusiksi.

Helsingissä Sörnäisten kulmilla on kolme kivaa cocktailbaaria. Riviera toimii elokuvateatterin yhteydessä, The Bull & The Firm luottaa laatudrinkkeihin ja sesonginmukaisiin pikkuannoksiin ja Teurastamon Tislaamon juttu ovat The Helsinki Distilling Companyn tuotteet. Tislaamosta on saanut ruokaa sen perustamisesta, joulukuusta 2016, lähtien. Olen juonut täällä erinomaisia cocktaileja, mutta syöminen on jäänyt väliin. Nyt Tislaamoon houkutteli nimenomaan ruoka.

TEOLLISUUSHENKISEN ravintolan seinillä kulkee putkia. Tila on suunniteltu harkiten, sillä karun oloisista puitteista huolimatta tunnelma on lämmin, kiitos valaistuksen. Akustiikkakin pelaa. Cocktaillistalla korostuvat tislaamon omat tuotteet. Jopa käsidesi on omaa tuotantoa. The Helsinki Distilling Company on palkittu tislaamo. Tuulikaapin seinä on diplomeja täynnä.

Täällä drinkeillä on yhtä iso painoarvo kuin ruualla, ja juomat ovat vaikuttavia. Seuralaisen zombie tuli kuparimukissa, jonka päälle aseteltu koristekeksi liekehti vaimeasti. Aikamoinen paukku: rommia, sherryä, gini-puolukkalikööriä ja absinttia, mausteena pähkinävoita, verigreippiä, kanelia ja limettiä. Tasapaino oli hallussa, sillä maapähkinäisyyden alta erotti selkeästi rommin sekä häivähdyksen absintin mausteisuutta. Rivakka ja englanniksi huulta heittävä tarjoilija kiikutti pöytään myös dirty martinin, jossa on talon omaa giniä ja kuivaa sherryä, ei siis vermuttia kuten yleensä. Suoraviivaisen cocktailin loppumaku sai tyylikkään silauksen savusuolasta. Ruokahalukin heräsi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

TISLAAMO uudisti syyskuussa ruokalistansa taitavan ravintolakonsultti-keittiömestari Pauli Novitskyn johdolla. Aiemmin Novitsky on kerännyt k ehuja muun muassa La Maisonissa ja Sofia Gastrossa. Uusi ruokalista luottaa Helsingissä harvinaiseen Yhdysvaltain etelävaltioiden keittiöön.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Alkupaloista jännittävin edusti kuitenkin ehtaa fuusiota. Savumuikut oli marinoitu talon akvaviitissa, ja ne tarjottiin bbq-majoneesin kanssa. Pohjoiskarjalaisen silmiin idea muikkujen käyttöön vaikutti pyhäinhäväistykseltä, mutta vahvat maut oli yhdistetty onnistuneesti: akvaviitti raikasti savuisuutta, ja soosi antoi pikanttia täyteläisyyttä. Tässä idea joulun kalapöytään.

Vahvoja makuja oli myös friteeratuissa kukkakaalinnupuissa, joista isoimpiin on jäänyt hyvä purutuntuma. Kastike ilahdutti selkeällä tomaattisuudellaan, jota seesamimajoneesi syvensi. Siikacevichessä maistui kalan lisäksi punasipuli sekä yllättäen raparperi. Tämä ceviche ei mutristanut suuta hapokkuudellaan, vaan oli makeaan päin. Vieno potku oli luotu mustapippurilla, vihreällä chilillä ja limetillä.

Napakoiden sydänsalaattien seurana oli rätsähtävää pekonia, vaahterasiirappia ja täyteläinen sinihomejuustokastike. Salaatti oli laadukas mutta alkuruuista vähiten yllättävä.

Pääruuista vegeburgerin tylsäksi oletettu portobellopihvi osoittautui ruokaisan umamiseksi makupalaksi. Flank s teak oli moitteeton, mutta sen kanssa tarjottu lämmin lehtikaalisalaatti varasti show’n. Tulista salaattia sävytti voimakas suolaisuus ja herkullinen rasvaisuus. Parmesaaniraaste nivoi kivan kombon yhteen.

Välicocktaileista vieux carré oli tiukka mutta kypsän tyylikäs kokonaisuus, kuin kevytversio viskistä lääkeyrttikimaralla höystettynä. Irish fiddlerissä puraisi ensin ruisviski, mutta sitten maku muuttui aromaattiseksi ja hivenen jouluiseksi. Kuivan karvas glöginkorvike pikkujouluihin. Viskiä oli myös tanakassa ja kekseillä vahvistetussa jäätelössä, jonka piparkakkumainen ja inkiväärinen jälkimaku hymyilytti. Jätskin pariksi tarjoilija, joka totta vie myi taidokkaasti, ehdotti vielä drinkkiä. Penicillinissä viskikimaran parina oli hunajaa, sitruunaa ja angostuuraa, joiden maut passasivat jäätelölle hyvin.

Toisen arvioillallisen aloitimme vivahteikkaalla bloody marylla, josta löytyi potkua ja luonnetta, kiitos akvaviitin, pekonin ja paahdetun valkosipulin. Silmät aukesivat, sanoi seuralainen. Osterit kuulemma kipaistiin naapurista Tukkutorin kalasta. Niiden kanssa sai Tabascoa ja punasipulivinegrettiä, mutta tilpehöörit eivät olleet tarpeen näin tuoreiden ja raikkaiden ostereiden kanssa.

Maissileipä oli kuin jälkiruokakakku: kauniin ruskean paistopinnan alla oli tirskuvan mehevä sisus, jonka makeutta sai joko korostaa vaahterasiirapilla tai taittaa ovelalla hapanvoilla tai jalapenosalsalla.

Kuhapala oli kaunis, lautaseen jääneistä nokirippeistä päätellen etelävaltioiden tapaan voilla ja mausteilla ”mustutettu” ja ylenpalttisella kaprisvuorella peitelty. Raukeassa lisukefenkolissa oli vaimea purutuntuma.

Ensimmäinen lusikallinen gumbon sakeaa lientä toi mieleen isävainaan ruskean kastikkeen, mikä kertoi sopan sielun, rasva-jauhosuurus roux’n onnistumisesta. Perinteinen sellerin, sipulin ja paprikan kolmiyhteys antoi makua, mutta liemessä oli myös tomaattisuutta. Kulhoa kaivamalla lusikkaan osui makupaloja, rapua ja mausteista makkaraa, mutta odotettu okra uupui. Muheva ja vivahteikas soppa, mutta liekö ihan 28 euron arvoinen, vaikka vaivaa oli selvästi nähty tämän lohtuherkun eteen.

Manhattan-drinkki oli spektaakkeli, kun korkean kuvun alta lehahti savupilvi, joka oli hellinyt juoman ruisviskiä ja bourbonia. Alkoholiton inkiväärimuulikaan ei hävinnyt tiukemmille juomille. Pontikkapitäjän poikana oli maistettava vielä ”moonshinemisua”, jossa lasipurkin pohjalta kaapaistu, litiseväksi terästetty kakku pariutui moitteetta mascarponen ja kaakaojauheen kanssa.

Brittiläinen vanha cheddar tuli ronskiksi pinoksi vuoltuna, kuin kasaan haravoidut syksyn lehdet. Juuston kanssa saikin sopivasti vaahterasiirappia.

TEURASTAMON aluetta on yritetty kehittää vuosikausia. Onnistuneita avauksia ovat olleet esimerkiksi Paleman kotiruokalounas ja B-side Barin teemabileet Beyoncésta Whitney Houstoniin. Kesällä alueen yhteisgrillit ja piknikpöydät ovat olleet ahkerassa käytössä, ja lähivuosina lähistölle muuttaa rutkasti uusia asukkaita, kun Kalasataman kylkeen valmistuvat Verkkosaaren ja Sompasaaren asuinalueet.

Uudistunut Tislaamo on ehdottomasti Teurastamo-visiitin arvoinen ravintola. Laadukkaat ja kekseliäät cocktailit ovat todellista lähituotantoa, ja nyt on ruokalistakin tikissä: yllättäviä ja Helsingissä harvinaisia makuja, vieläpä kohtuuhintaan, jos gumboa ei lasketa. Tislaamon punainen lanka on tasapaino, joka kulkee läpi cocktailien ja ruokien. Luovuutta on ja rohkeutta löytyy. Tislaamo käyttää niitä harkiten ja tyylillä.

............................................................................

TISLAAMO

★★★★

Missä? Työpajankatu 2 A (rak. 3), p. 040 706 0388, hdco.fi
Koska? Ti 11.30–14, ke–pe 11.30–23 ja la 14–23.
Paljonko? Alkuruuat 6–10 e, pääruuat 10–28 e ja jälkiruuat 8 e. Cocktailit 7–16 e.
Esteetön? Kyllä.
Nouto tai kuljetus? Ei.

............................................................................

Tähdet:
★★★★★ mannaa taivaasta
★★★★ erittäin hyvää
★★★ ihan ok
★★ ainakin vatsa täyttyy
★ jätä lautaselle

..................................................................................

Juttu on julkaistu aiemmin Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla