Oluen panemisessa käytetään humalan emikasvia. Humala kuuluu hamppukasveihin ja on siis sukua esimerkiksi kannabikselle. Kuva: Charity Burggraaf
Oluen panemisessa käytetään humalan emikasvia. Humala kuuluu hamppukasveihin ja on siis sukua esimerkiksi kannabikselle. Kuva: Charity Burggraaf

Humala uhkaa loppua ja erikoisolueiden hinnat nousevat, kertovat uutiset. Näin sitä viljellään muotihumalan mekassa Yakiman laaksossa, jossa ennen halpa intiaanireservaatin vientituote viedään nyt käsistä.

Uhkaako humala loppua, kun Indian Pale Ale -oluista on tullut muotijuomaa? Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta äskettäin. Voimakashumalaiset pienpanimo-oluet ovat trendikkäitä ja niiden humalan alkuperä löytyy usein Amerikasta. Glorian ruoka ja viini vieraili tunnetulla Yakiman alueella.

Humalaköynnöksiä. Kuva: Charity Burggraaf

Olutko vihannes?

Ei ole aivan perätöntä sanoa, että olut on vihannes. Siltä ainakin tuntuu, kun katsoo humalaköynnöksen kukkaa, joka on kuin pieni heleänvihreä käpy. Ja kun humalapaalin lyö puoliksi, pölähdys tuoksuu raa’alta oluelta.

Sadonkorjuu on juuri päättynyt Yakiman laaksossa, Yhdysvaltain suurimmalla humalankasvatusalueella. Kun viljelijä Steve Perrault kävelee perkuuhallin rampilla, raskaiden saappaiden kaiku vastaa seinistä. Täällä kaikuu, koska kaikki on viety. Perraultin tilalla on poimittu yli miljoona kiloa humalaa, ja se on nyt hyvää vauhtia matkalla panimoihin. Senkin vuoksi kaikuu, että perkuulinjasto tarvitsi valtavan hallin. Steve Perraultin ja hänen vaimonsa Judyn humalatila on tuplannut tuotantonsa kymmenessä vuodessa. Niin tekevät myös muut noin neljäkymmentä Yakiman viljelijää, jos suinkin kykenevät. Humala, joka ennen oli intiaanireservaatin halpa vientituote, on suositumpaa kuin koskaan.

Captain Clark. Kuva: Charity Burggraaf

Ei enää mäyräkoiria, kiitos

Kiitos kuuluu hipstereille. Sellaisille kuin Captain Clark, joka polkee selkä hiessä pyörää Seattlessa, 230 kilometriä Perraultin tilalta länteen. Pyörä ei liiku minnekään. Polkimet on yhdistetty myllyyn, joka jauhaa ruis- ja ohramaltaita hienoiksi oluen panemista varten. Flying Lion on yksi 615 panimosta, jotka perustettiin Yhdysvalloissa viime vuonna. Tänä vuonna panimoita on perustettu kaksi päivässä. Panimoiden määrä on nyt korkeimmillaan sitten vuoden 1873.

Kehitys kulkee kahteen suuntaan: Budweiserin tapaiset panimojätit ahmaisevat pienempiään ja laimentavat oluttaan, mutta samaan aikaan yhä useampi kuluttaja kävelee lähipanimoon ja nauttii takahuoneessa valmistetun voimakashumalaisen laatuoluen. Olut on päässyt ulos pahvisista mäyräkoirista ja muovikassien pohjalta, irti makkaranpurijoiden ja jalkapallohuligaanien käsistä. Sen on nostanut sama nuori sukupolvi joka teki kahvista, leivästä, polkupyöristä ja vinyyleistä jälleen tärkeitä.

”Meidän ei tarvinnut etsiä asiakkaita. Oluen ystävät ovat nykyään todella asiantuntevia”, sanoo Flying Lion -panimon omistaja Griffin Williams.

Captain Clark ravistelee humalapelletit kiehuvaan vierteeseen, Williams laskee padasta näytteen mitatakseen sokeripitoisuuden. Belgian Pale Ale on kahden viikon päästä valmista.

Griffin Williams. Kuva: Charity Burggraaf

Kahvitrendin jalanjäljissä

25-vuotias Williams on koulutukseltaan geologi, mutta opiskeluaikainen olutharrastus muuttui työksi. Hän muutti Minneapolisista Seattleen ja avasi veljiensä tuella panimon.

”Pienpanimopiireissä on loistava yhteishenki. Kulttuuri on niin nuori, että kaikki tukevat toisiaan ja ovat innoissaan toistensa oluista.”

Oluen valmistaminen kotona aloitti monen pienpanimon tarinan, arvelee Steve Carpenter, Yakimassa sijaitsevan YCH Hops -jakeluyrityksen johtaja.

”Kotivalmistuksen laillistaminen vuonna 1978 loi pohjan oluen vallankumoukselle.”

Sitten syntyi sukupolvi, joka arvostaa valintoja ja luo identiteettiään joka päivä. Carpenter ottaa esimerkiksi Starbucksin.

”Minun nuoruudessani kahvin sai mustana tai maidolla. Nykyään kahvilassa on kaksisataa vaihtoehtoa. Sama tapahtuu oluelle.”

Humala hupenee IPA-pulloihin

Humalan viljelijöiden iloksi muodikkainta pienpanimoissa on Indian Pale Ale eli IPA, voimakashumalainen kuparinsävyinen olut. Se vaatii noin viisitoista kertaa enemmän humalaa kuin esimerkiksi Heineken (joka silti on YCH Hopsin suurin asiakas).

Cascadian Dark Ale on tummaa mutta raikkaampaa kuin tumma olut yleensä. Kuva: Charity Burggraaf

Vaikka pienpanimoiden osuus olutmarkkinoista on 11 prosenttia, niiden osuus humalan tarpeesta on 35 prosenttia. Yakimassa tuotettiin tänä vuonna 34 miljoonaa kiloa humalaa. Panimoyhdistyksen mukaan tarve kasvaa 10 miljoonalla kilolla vuoteen 2020 mennessä. YCH Hops rouhii humalapaaleista pellettejä ympäri vuorokauden helmikuun loppuun asti. Silti joillekin panimoille täytyy myydä eioota, ellei niillä ole vuosisopimusta tuottajan kanssa. Ensimmäisinä hupenevat uusimmat lajikkeet, kuten Simcoe ja Citra. Griffin Williamsin mukaan isot panimot jyräävät tilauksissa.

”Humalan haalimiseen menee minulta viisi tuntia viikossa. Usein ostan toisilta panimoilta heidän ylijäämäänsä”, Williams sanoo.

Luulisi, että humalanviljelijää hymyilyttää

Steve Perrault onkin tyytyväinen. Isoisällä oli runsas hehtaari viljelyalaa, Perrault on jättämässä pojilleen kuusisataa hehtaaria.

”Olen tehnyt töitä koko elämäni kolmetoista tuntia päivässä. Tämä tuntuu hyvältä”, hän sanoo.

Steve ja Judy Perrault. Kuva: Charity Burggraaf

Pellolla humalasalkojen käytävät jatkuvat silmänkantamattomiin kohti Kaskadivuorten kylkiä. Työntekijät polttavat vanhoja humalanjuuria, ja savu kiemurtaa laakealle taivaalle. Humalatilojen horisontissa on myös tummia pilviä. Ilmasto muuttuu, ja tänä kesänä Yakiman laakso kärsi kuivuudesta. Lämpötila kiipesi usein 40 asteeseen ja kasteluvettä piti säännöstellä. Osa sadosta kuivui kuoliaaksi. Räjähdysmäisesti kasvava kysyntä ei tarkoita rajatonta rahantuloa. Laajeneminen on vaikeaa.

”Humala täytyy poimia yhden kuukauden aikana. Voin ostaa lisää maata mutta en voi poimia enempää, koska tarvitsisin uuden poimintakoneen”, kertoo Perraultien naapuri Graham Gamache.

Koneet ovat kalliita. Kuva: Charity Burggraaf

Uusi koneisto maksaisi kuusi miljoonaa dollaria. Koneiden toimittajat ovat niin ylityöllistettyjä, että tilausta saisi odottaa kaksi vuotta. Ja kuka tietää, onko olut trendikästä enää silloin? Gamache uskoo, että Euroopassa on markkinoita valloitettavina. Saksassa, jossa yhä tuotetaan maailman eniten humalaa, on puutetta kastelujärjestelmistä. Sitä paitsi amerikkalainen humala maistuu erilaiselta, sitruksiselta. Jenkkihumalan alfahappoaste on korkea, joten se sopii voimakashumalaisiin, katkeriin oluihin.

”IPA-tyyppinen olut saattaa levitä laajemmin Eurooppaan ja muualle maailmaan”, Gamache sanoo.
YCH Hopsilla onkin jo toimistot Hongkongissa, Kiinassa ja Belgiassa. Suomalaisiakin asiakkaita löytyy: Malmgårdin panimo, Sori Brewing, Saimaan juomatehdas ja Koskipanimo. Saimaan rannalla ja Tammerkosken partaalla maistuu siis Yakiman laaksossa poimittu humala.

Artikkelin on kirjoittanut Noora Mattila ja se on julkaistu alun perin Glorian ruoka ja viini -lehdessä.

Lue myös:

Tiesitkö tämän humalasta? 7 yllättävää faktaa

Hylkää vanhentuneet opit marinoinnista ja ota haltuun jälkimarinointi. Saat lihoihin ja kasviksiin monin verroin enemmän makua.

Grilliruoka ja marinadi kuuluvat yhtä kiinteästi yhteen kuin juhannus ja koivut. Harva pysähtyy miettimään, pitääkö raaka-aineet todella marinoida jo ennen kypsentämistä. Jälkimarinointi on helppo tapa saada kunnolla makua lihaan, kalaan ja kasviksiin. Nimensä mukaisesti raaka-aineet marinoidaan vasta kypsennyksen jälkeen sen sijaan, että niitä kylvetettäisiin marinadissa tuntitolkulla. Jälkimarinoinnin voi hoitaa vielä nopeammin vain sivelemällä kypsää lihaa makeahkolla, kiiltävällä mauste- eli glaseerauskastikkeella.

1. Liha ei hyödy lilluttamisesta

Yön yli marinoinnissa ei ole kyse vain grillaajien pinttyneestä tavasta ja tottumuksesta, vaan meidät on opetettu, että marinointi pehmentää lihaa. On totta, että marinadin happo, kuten etikka tai sitruunamehu laskee lihan ph:ta ja rikkoo sen rakennetta. Todellisuudessa prosessi on kuitenkin hyvin hidas ja useimmiten vaikutus jää vain pinnalle, muutaman millimetrin syvyyteen. Kaiken lisäksi; jos happoisassa marinadissa innostuu kelluttamaan lihaa kovin pitkiä aikoja, sen pinnasta tulee helposti muhjuinen, pehmeän sijaan. Perinteinen marinadi toimiikin parhaiten ohuille suikaleille ja pienille paloille, joihin se pääsee tunkeutumaan.

2. Kuuma kasvis imee makua

Jälkimarinointi on verraton tapa maustaa myös kasviksia, sillä esimerkiksi keitetty tai grillattu peruna imee lämpimänä hyvin makua. Nopea kesäpasta syntyy niin, että paahdat tai grillaat ensin ronskiksi paloiksi leikattuja kasviksia ja annat maustua jälkimarinadissa sillä aikaa, kun pasta kiehuu.

3. Grillin putsaaja kiittää

Jos lihan pinnassa on kovin paljon kosteaa marinadia, se ei paistu kunnolla rapeaksi ja tarraa vain grilliin kiinni. Koska jälkimarinadi levitetään vasta grillaamisen jälkeen, on selvä, että grillikin pysyy siistimpänä.

 

Yhdistä parhaat puolet

Paras lopputulos syntyy yhdistämällä vanhaa ja uutta. Tee kostea marinadi vasta kypsennyksen jälkeen, mutta kuivamarinoi liha mausteseoksessa, eli rubissa ennen grillaamista. Kuivamausteet kannattaa hieroa kunnolla lihan pintaan niin, että se hieman rikkoutuu. Näin saat taatusti kaikki maut talteen ja esille.

 

Helppoakin helpompi marinointiopas tarjoaa luottomarinadit eri grilliherkuille.    

 

 

 

Jos mökiltä löytyy uuni, kulho, sekoitusväline ja pari vuokaa, voit leipoa melkein mitä vain: piirakoita, sämpylöitä ja muffineja. Poimi ideat talteen mökkilomaa varten! Ohjeet toimivat myös silloin, kun haluat leipoa kesän herkut vähän helpommin.

Leivo sekoittamalla

Sekoittamalla valmistuvat taikinat ovat mökillä ihan parhaita. Vaikka sähkövatkain kuuluisikin mökin varustukseen, yksinkertainen taikina vähentää tiskiä ja työvaiheita. Parhaassa tapauksessa vuoka toimii taikinan sekoitusastiana, kuten tässä reseptissä. Voit vaihdella marjoja sen mukaan, mitä satut saamaan.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Kesän helpoin mustikkapiirakka
Resepti
Kesän helpoin mustikkapiirakka

 

Myös muffinitaikinan voi valmistaa sekoittamalla. Tärkeintä on notkistaa rasva hyvin pehmeäksi. Sen voi tehdä vaikkapa unohtamalla voin pöydälle pariksi tunniksi ja aloittamalla leipomisen vasta sitten. Jos mökille ei sattunut mukaan muffinipeltiä, voit paistaa muffinit tukevissa paperisissa muffinivuoissa. Maailman helpoin kuorrutus on valmiiksi karamellisoitu maitotiiviste eli dulce de leche, jota löytyy useimpien kauppojen säilykehyllyiltä. Näihin muffineihin sopivat vadelmien lisäksi yhtä hyvin mustikat tai raparperipalat.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Vadelma-toffeemuffinit
Resepti
Vadelma-toffeemuffinit

 

Mansikkakakku on mökkikauden ehdoton herkku. Myös sen taikina onnistuu yksinkertaisimmillaan yhdistämällä ainekset. Jos kesäpaikkakuntasi kaupasta ei löydy hasselpähkinäjauhetta, voit vaihtaa sen mantelijauheeseen. Muscovadosokerin tilalla voi käyttää fariinisokeria eikä maku kärsi, jos lakritsijauheen jättää pois. Päälle ranskankermaa ja mansikoita, ja kesän ihanin mökkikakku on valmis.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Muscovado-mansikkakakku
Resepti
Muscovado-mansikkakakku

 

Sekoittamalla valmistuva sämpylätaikina kohoaa yön aikana jääkaapissa. Tarvitset taikinaan yksinkertaisimmillaan vain puurohiutaleita, vehnäjauhoja, kuivahiivaa, suolaa, vettä ja öljyä. Muuntele taikinan aineksia sen mukaan, mitä jauhokaapistasi löytyy. Aamulla jääkaapissa odottaa taikina, joka on valmiina lusikoitavaksi pellille. Tämä sämpyläohje on hyvä pitää mielessä myös silloin, kun leipä sattuu mökiltä loppumaan ennen seuraavaa kauppareissua.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Superhelpot aamiaissämpylät
Resepti
Superhelpot aamiaissämpylät

 

Leivo valmistaikinasta

Valmiit muro- ja kauramurotaikinat ovat mökillä käytännöllisiä. Paketillinen taikinaa sulaa leivontavalmiiksi puolessa tunnissa. Voit taputella sen suoraan piirasvuoan (Ø 26–28 cm) pohjalle ja reunoille, sillä rasvainen taikina irtoaa vuoasta helposti. Päälle voit tehdä seoksen mamman marjapiirakan tyyliin: purkillinen kermaviiliä, yksi muna, 3/4 dl sokeria ja vaniljasokeria. Sekoita joukkoon muutama desi saamiasi marjoja, levitä piirakan päälle ja paista uunin alaosassa 25–30 minuuttia.

Valmismurotaikinaan voi myös sekoittaa makuaineita, kuten tässä raparperipiirakan ohjeessa. Siinä raparperit ovat kauniina riveinä piirakan päällä, mutta idea on yhtä simppeli.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Pistaasi-raparperipiirakka
Resepti
Pistaasi-raparperipiirakka

 

Kesän helpoin piirakka voi olla myös pullataikinapohjainen, jos käyttää valmista, pakasteena myytävää pullataikinaa. Pirkka-tuotteena löytyvä pakastepullataikina on gluteenitonta. Jos käytät kaulimiseen gluteenitonta jauhoseosta, piirakka sopii myös keliaakikoille. Piirakan ideana on korvapuustin maku, joka saadaan käärimällä taikinan täytteeksi kanelia ja leikkaamalla rulla paloiksi vuoan pohjalle. Paista piirakka uunin alaosassa, jotta pohja paistuu kypsäksi siinä ajassa missä täytekin. Mehevään täytteeseen voit käyttää edellisen vuoden pakastemustikat tai pari mukillista tuoreita mustikoita. Pakastemustikoista täyte saa kauniin violetin sävyn, tuoreet mustikat taas pilkuttavat vaalean täytteen hauskasti.

 

PS Jos mökilläsi ei ole kunnon uuniakaan, muista valmiit kakkupohjat. Parhaita ovat kaupan leipäosastolta löytyvät marenkipohjat, joista voi kasata kermavaahdon ja marjojen kanssa vaivatta herkullisen kakun. Myös valmis reunallinen torttupohja on helppo elvyttää kostuttamalla se kunnolla esimerkiksi laimennetulla, kevyesti sokeroidulla sitruunamehulla. Kerma-rahkatäyte ja marjat saavat valmispohjaankin tehdyn tortun maistumaan ihanalta. 

Kuva: Anna Huovinen.