Helsingin Flow on myös ruokafestivaali.
Helsingin Flow on myös ruokafestivaali.

Musiikkifestivaali Flow on kuljettanut festivaalisapuskan kauas lötköjen muovituoppien ja makkara-perunoiden ajasta.

Mitä syötiin festareilla, kun ei ollut sushia ja seitanburgereita? Tätä mietimme muutaman festariveteraanin kanssa viikonloppuna Helsingin Suvilahdessa, kun Röyksopp & Robyn jytisivät taustalla.

Siemailimme Helsingin kehutuimpiin kuuluvan Liberty or Death-baarin cocktaileja (superhyviä, muuten). Ne oli sekoitettu cocktailbaarissa samppanjateltan ja käsityöläisoluiden myyntipaikan lähellä. Verigreippi-tequiladrinkin suolakiteet rutisivat hampaissa ja saivat ajatukset menneeseen. Kymmeniä vuosia sitten festarikäyntinsä aloittaneet muistelivat, että aikoinaan jo se oli ihme, että musatapahtumaan saatiin kaljateltta. Lämmennyttä olutta juotiin lötköstä muovituopista ihan tyytyväisinä. Samppanjaa ja pallolasiin rakennettuja gin&toniceja ei osattu kaivata (ei niihin kyllä olisi ollut varaakaan).

Seuraamme liittyi tuttava punaista sriracha-kastiketta suupielessään. Hän haukkaili viimeisiä paloja sushiburritostaan. Kourassa oleva Richard McCormickin ruokarekan tekemä pötkö näytti makirullalta. Sen täytteenä oli sushiriisiä ja korealaista possua. Kaveri kehui kympin maksanutta makupalaansa vuolaasti, vaikka olisi alun perin halunnut syödä kalatacot. Mutta Tacobot-rekan jono oli ollut liian pitkä.

Innostuimme muistelemaan 80-luvun festivaaleja. Kuinka lähdimme Seinäjoen Provinssirockiin äidin meetvurstileivät mukanamme. Paikan päällä olisi voinut ostaa grillattua makkaraa. Muuta ruokaa ei ollut myynnissä, ei edes paistettuja muikkuja tai jättiwokkia, jotka myöhemmin valtasivat festarikojut. Makkaraleivät riittivät koko viikonlopuksi.

Lopettelin Soul Mama’s Kitchenin mlawia (vuoristolaispizza seitankeko päällään). Ilosaarirockissa ja Ruisrockissa vierailleet alkoivat vaihtaa kokemuksiaan. Ilosaaressa käynyt kertoi tarjonnan kulkeneen wokki- ja makkara-perunalinjalla, kasvisruokaa oli ollut edelliskesää heikommin. Ruisrockissa Hans Välimäen Rikhards-ravintolan hampurilainen oli ollut kuiva ja mauton, mutta aasialainen karamellipossu puolestaan tolkuttoman hyvää.

Seitanpizzaa pureskellessani kaduin, etten sittenkin ollut ottanut Street Gastron vietnamilaisia nuudeleita, joita työkaverini kauhoi. Kun on valittavana 30 eri ravintolaa, joilla jokaisella on toinen toistaan houkuttelevampia annoksia, tulee väkisinkin valinnanvaikeus. Kaikkea ei ehdi maistaa, vaikka ostaisi festaripassin kolmeksi päiväksi.

Ruokaintoilijoille Flow on paratiisi. Mutta kaikki eivät hae festareilta uusia makuelämyksiä. Viikko sitten Tikkurila-Festivaaleilla oli kattaus uutta katuruokaa ja perinteistä festarimättöä. Kuumana sunnuntaina Robinin vedon jälkeen perheet jonottivat jäätelöä Valion kioskin edessä, ja muutama äiti haki jälkikasvulleen makkara-perunoita. Kasvisfatania tarjonneen Richard McCormickin rekan edessä ei ollut ketään.

Reilun hapokas ja kuiva valkoviini on loistovalinta rapukauteen.

Mikä? Heleimmät sauvignon blancit tulevat Uudesta-Seelannista. Sileni Cellar Selection Sauvignon Blanc 2017, 14,37 e, kuuluu lajissa hintaluokkansa parhaimmistoon.

Millainen? Viinin maku on eloisan hedelmäinen, tutut herukat, karviaiset ja yrtit erottuvat.

Minkä kanssa? Reilun hapokas ja kuiva viini sopii mainiosti rapujen kanssa. Viini pitää pintansa myös, kun pöydässä on graavi- tai savukalaa, perunoita ja kermaviilikastiketta, ehkä myös tuoreista rouskuista tehtyä salaattia.

Suosituksen antoi viinitoimittaja Tuomas Tanttu. Lisää Tantun vinkkejä löydät uusimmasta Glorian ruoka & viini -lehdestä.

Omena-aika! Jos meinaat hukkua omenapudokkaisiin, lue tämä juttu. Tee helppoa sosetta, suloista omenavoita, chutneya tai kanelilla maustettua likööriä, joka ilahduttaa syyspimeällä.

Tee sosetta

Helpoin tapa säilöä omenat on tehdä niistä sosetta. Pese omenat hyvin, mutta älä kuori. Leikkaa omenat paloiksi kattilaan siemenkotaa myötäillen. Väistele mahdolliset madonreiät veitsellä. Kun kattila on omenoita pullollaan, kaada päälle reilu loraus kylmää vettä ja siirrä kattila hellalle. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä keskilämmöllä noin vartti. Kauho välillä, jotta päällimmäiset omenat pääsevät pohjalle kypsymään. Lisää halutessasi sokeria, kanelia ja vaniljasokeria. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Tällainen sose kannattaa säilöä pakastamalla tai käyttää jääkaapista melko pian. Jos haluat purkittaa soseen hillon tapaan, joukkoon tarvitaan säilöntäainetta. Säilyvän omenasoseen ohjeen ja maustamisvinkkejä löydät tästä.

 

Hilloa omput

Omenahillo on tunnetusti hyvä paikka pudokkaille. Jos haluaa hillota omenansa säilyviksi pelkällä tavallisella sokerilla, hillosta tulee kuitenkin tyrmäävän makeaa. Hillosokeri ja hillo-marmeladisokeri sisältävät pektiiniä, joka parantaa hillon säilyvyyttä ja kiinteyttää sen rakennetta. Siksi tällaista sokeria tarvitaan hilloon vähemmän. Jos haluaa vähentää tästäkin sokerin määrää, voi keittää hillon minihillosokerilla, jossa on pektiinin lisäksi säilyvyyttä parantavaa natriumbentsoaattia, jota on luonnostaan pihlajanmarjoissa.

Jos pidät sileästä hillosta, soseuta se ennen purkittamista. Silloin hillottavat palat voivat olla yhtä ronskeja kuin omppusoseessakin. Omenahilloon voi yhdistää muitakin aineksia. Kokeile vaikka kesäkurpitsaa ja inkivääriä tai mausta hillo chai-teellä.

 

Keitä chutney

Jos soseet ja hillot eivät tunnu hupenevan jääkaapista, kokeile seuraavaksi chutneya. Appelsiinilla, tähtianiksella ja sipulilla maustettu omenachutney sopii lisukkeeksi liha- ja kasvisruuille. Hauskassa purkissa sen voi antaa vaikka lahjaksi.

 

Hauduta ihana omenavoi

Siideriä, lakritsijauhetta, kanelia ja maustepippuria. Pehmeäksi karamellisoitunut, ihanan mausteinen omenavoi on omenasäilykkeiden aatelia. Jos maltat ja sinulla on aikaa, anna omenavoin kypsyä hiljalleen 120-asteisessa uunissa, kunnes se on tummaa ja paksua. Voi-nimi kertoo enemmän tämän omenaherkun koostumuksesta kuin käyttötavoista. Se sopii sellaisenaan jälkiruuaksi esimerkiksi pannacottan kanssa, mutta toimii myös sunnuntaiaamun croissantin päällä.

 

Tee likööriä

Likööriä voi tehdä omenoista yhtä helposti kuin marjoista. Tarvitaan vain vodkaa ja sokeria, joka tässä omena-kaneliliköörin ohjeessa on vaihdettu helposti liukenevaan siirappiin. Ainoa työläs vaihe on omppujen raastaminen, joten kannattaa kaivaa monitoimikone esiin. Aikaa maustumiseen menee kuukausi, mutta likööri säilyy tämän jälkeen hyvin.

Kuvat: Tuomas Kolehmainen ja Sami Repo.