Helsingin Flow on myös ruokafestivaali.
Helsingin Flow on myös ruokafestivaali.

Musiikkifestivaali Flow on kuljettanut festivaalisapuskan kauas lötköjen muovituoppien ja makkara-perunoiden ajasta.

Mitä syötiin festareilla, kun ei ollut sushia ja seitanburgereita? Tätä mietimme muutaman festariveteraanin kanssa viikonloppuna Helsingin Suvilahdessa, kun Röyksopp & Robyn jytisivät taustalla.

Siemailimme Helsingin kehutuimpiin kuuluvan Liberty or Death-baarin cocktaileja (superhyviä, muuten). Ne oli sekoitettu cocktailbaarissa samppanjateltan ja käsityöläisoluiden myyntipaikan lähellä. Verigreippi-tequiladrinkin suolakiteet rutisivat hampaissa ja saivat ajatukset menneeseen. Kymmeniä vuosia sitten festarikäyntinsä aloittaneet muistelivat, että aikoinaan jo se oli ihme, että musatapahtumaan saatiin kaljateltta. Lämmennyttä olutta juotiin lötköstä muovituopista ihan tyytyväisinä. Samppanjaa ja pallolasiin rakennettuja gin&toniceja ei osattu kaivata (ei niihin kyllä olisi ollut varaakaan).

Seuraamme liittyi tuttava punaista sriracha-kastiketta suupielessään. Hän haukkaili viimeisiä paloja sushiburritostaan. Kourassa oleva Richard McCormickin ruokarekan tekemä pötkö näytti makirullalta. Sen täytteenä oli sushiriisiä ja korealaista possua. Kaveri kehui kympin maksanutta makupalaansa vuolaasti, vaikka olisi alun perin halunnut syödä kalatacot. Mutta Tacobot-rekan jono oli ollut liian pitkä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Innostuimme muistelemaan 80-luvun festivaaleja. Kuinka lähdimme Seinäjoen Provinssirockiin äidin meetvurstileivät mukanamme. Paikan päällä olisi voinut ostaa grillattua makkaraa. Muuta ruokaa ei ollut myynnissä, ei edes paistettuja muikkuja tai jättiwokkia, jotka myöhemmin valtasivat festarikojut. Makkaraleivät riittivät koko viikonlopuksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lopettelin Soul Mama’s Kitchenin mlawia (vuoristolaispizza seitankeko päällään). Ilosaarirockissa ja Ruisrockissa vierailleet alkoivat vaihtaa kokemuksiaan. Ilosaaressa käynyt kertoi tarjonnan kulkeneen wokki- ja makkara-perunalinjalla, kasvisruokaa oli ollut edelliskesää heikommin. Ruisrockissa Hans Välimäen Rikhards-ravintolan hampurilainen oli ollut kuiva ja mauton, mutta aasialainen karamellipossu puolestaan tolkuttoman hyvää.

Seitanpizzaa pureskellessani kaduin, etten sittenkin ollut ottanut Street Gastron vietnamilaisia nuudeleita, joita työkaverini kauhoi. Kun on valittavana 30 eri ravintolaa, joilla jokaisella on toinen toistaan houkuttelevampia annoksia, tulee väkisinkin valinnanvaikeus. Kaikkea ei ehdi maistaa, vaikka ostaisi festaripassin kolmeksi päiväksi.

Ruokaintoilijoille Flow on paratiisi. Mutta kaikki eivät hae festareilta uusia makuelämyksiä. Viikko sitten Tikkurila-Festivaaleilla oli kattaus uutta katuruokaa ja perinteistä festarimättöä. Kuumana sunnuntaina Robinin vedon jälkeen perheet jonottivat jäätelöä Valion kioskin edessä, ja muutama äiti haki jälkikasvulleen makkara-perunoita. Kasvisfatania tarjonneen Richard McCormickin rekan edessä ei ollut ketään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla