Parsakausi on hyvässä vauhdissa. Popsi vihreä kevään herkku raakana ja trendikkäästi ohueksi suikaleeksi sheivattuna. Valkoisen parsan voit kuitenkin keittää ja valmistaa sen rinnalle hollandaisen entistä vaivattomammin sauvasekoittimella.

Vihreän parsan sheivaus

Katso klipistä, miten helppoa parsan sheivaus on. Huuhdo, poista kuiva kanta ja suikaloi! Menetelmä sopii vihreälle parsalle ja välineeksi kelpaa tavallinen, mielellään liikkuvateräinen kuorimaveitsi. Tällä tavalla ei tarvitse jännittää edes parsan ylikypsymistä.

Ohuenohuet raakasuikaleet sopivat monenlaisiin salaatteihin ja ne voi tarjota kesäkurpitsaspagetin tapaan kasvispastana. Parhaimmillaan sheivattu parsa onkin italialaishenkisesti tarjottuna: lorauta kastikkeeksi oliiviöljyä ja viinietikka, ripottele mausteeksi raastettua parmesaania ja sitruunankuorta sekä ripaus suolaa ja mustapippuria. Kokeile parsaa myös öljyllä, suolalla ja pippurilla maustettuna pizzan tai piirakan päällä rucolan sijasta.

Pikahollandaise

Hollandaise-kastikkeen valmistuksessa saa yleensä rakennella hankalaa vesihaudetta, vispata ranteet kipeiksi ja jännittää kastikkeen onnistumisen puolesta. Kokeile tänä keväänä pikahollandaise-kastiketta, joka valmistuu takuuvarmasti ja nopeasti sauvasekoittimella.

Tästä siirryt tarkastelemaan pika-hollandaisen tarkempaa ohjetta.

Kuva: Sami Hakala
Kuva: Sami Hakala

Kaapelitehtaalla nähtiin viime viikonloppuna uskomaton yleisöryntäys. Vegemessujen menestys johtui muun muassa siitä, että tapahtumassa ei ollut kyse identiteettipolitiikasta.

Toista kertaa järjestetyt Vegemessut tekivät jotain, mitä kukaan ei tainnut odottaa: saivat ihmiset jonottamaan viidentoista asteen pakkasessa, vain jotta he pääsisivät osallistumaan maksulliseen kasvisruokatapahtumaan. Vaikka messut järjestettiin nyt isommassa paikassa kuin ennen, oli Kaapelitehdas välittömästi liian pieni. Lauantaina ovet piti sulkea jo kahden tunnin aukiolon jälkeen, kun sisään ei vain mahtunut enempää ihmisiä. Kaiken kaikkiaan tapahtumassa vieraili viikonlopun aikana yli 8000 ihmistä.

Ei ole yllätys, että kasvisruoka kiinnostaa ihmisiä. Vegemessujen supersuosion takana on kuitenkin myös kolme muuta syytä.

1. Identiteettipolitiikan hylkääminen

Kasvissyöjiä ja erityisesti vegaaneja on vuosikymmenten ajan syrjitty kouluruokaloissa, ravintoloissa ja valitettavan usein esimerkiksi oman suvun joulupöydässä. Ehkä juuri siksi vegaaniruokavaliosta on kehittynyt niin voimakkaasti identiteettikysymys. Mutta sillä hetkellä kun ruokavalio muuttuu identiteetiksi, ihmisestä tulee usein vähän ärsyttävä. Ja kyllä, olen ollut sitä myös itse.

Vegemessuilla pääosassa olivat uudet, jännittävät tuotteet ja maukas ruoka, eivät niinkään ihmiset ja heidän identiteettinsä. Tapahtumaan osallistuvia ihmisiä ei jaoteltu sen mukaan kuka on vegaani ja kuka ei – sen sijaan kaikki olivat yhdessä hyvästä kasvisruoasta nauttivia tyyppejä. Tätä lisää!

Suomalaisista vain yksi prosentti on vegaaneja, mutta  ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin kannalta avainasemassa ovatkin nimenomaan ne sekasyöjät, jotka ovat valmiita lisäämään vegeä ruokavalioonsa. Siksi oikeaoppisuuden vaatimuksen ja kaikenlaisen jeesustelun täytyy loppua: meillä ei ole enää yksinkertaisesti varaa tehdä veganismista ärsyttävää oikeassa olemista. Vegemessut näytti tässä hienosti esimerkkiä. Tapahtuman ohjelmalehden pääkirjoituksessakin todetaan kauniisti: "Valitsetpa vegen kerran viikossa, yhtenä kuukautena vuodesta tai jokaisena päivänä, haluamme ilmaista kiitollisuutemme sinulle."

2. Vaihtoehto metrilakulle

Perinteiset ruoka- ja viinimessut olleet viime vuosina hieman alamaissa. Helsingin kirjamessujen yhteydessä järjestettävillä Viini, ruoka ja hyvä elämä -messuilla on näkynyt yhä enemmän kaikista toritapahtumista tuttuja metrilakun myyjiä, ja muutenkin samoja tuotteita ja toimijoita vuodesta toiseen. Vegemessuilla tästä kyllästymisestä ei ollut jälkeäkään. Sen sijaan talo oli täynnä aidosti uusia tuotteita ja yrittäjiä. Tapahtumassa tehtiin useita tuotelanseerauksia ja keskusteltiin innokkaasti ruuan tulevaisuudesta. Uusia näkökulmia saatiin niin laboratorioissa kasvatettavaan keinolihaan kuin ihmisen ja eläimen välille rakennetun eronteon historiaan. Me sanommekin: Vegemessut ensi vuonna Messukeskukseen!

3. Hyvä diili kaikille

Liput vegemessuille maksoivat 10 euroa päivää kohden. Diili oli kaikin puolin hyvä, sillä kymmenillä erilaisilla maistatuspisteillä saattoi syödä vatsansa täyteen, tai siis suoraan sanottuna vaaralliseen räjähtämispisteeseen asti. Lisäksi tapahtumassa pystyi ostamaan merkittävillä alennuksilla tuotteita, joiden saatavuus on toistaiseksi ollut rajallista. Tuotetoimittajat ja valmistajat taas saivat kallisarvoista näkyvyyttä nimenomaan oman kuluttajaryhmänsä piirissä. Pääsin itsekin maistamaan ensimmäistä kertaa esimerkiksi ylistettyä vöneriä (joka voittikin sunnuntain yleisöäänestyksen vuoden parhaasta uudesta tuotteesta).

Messujen pääravintolakin oli valittu fiksusti. Ylistetty Kaskis on Turussa, eikä sieltä ole kovin helppoa saada edes pöytävarausta. Mutta Vegemessuilla unelmat täyttyivät: yhden viikonlopun Kaskis olikin Helsingissä, eikä varausta tarvittu. Ja paikka tarjosi kolme ruokalajia kahden hinnalla! Fiksut valinnat ohjelman, brändien ja ravintoloiden suhteen kertovat siitä, että messujen takana on ammattimaisia, asiansa osaavia ja siihen uskovia järjestäjiä. Kiitos, ensi vuonna uudestaan!

Kuvitus: Tomi Malkki

Nopea vaihtelu ruokavalioissa johtaa ennakoimattomiin seurauksiin.

En syö lihaa. Perusteeni liittyvät tuotantoeläinten kohteluun ja lihantuotannon ympäristövaikutuksiin. Pitkään kuvittelin, että kun jätän lihan, voin herkutella hyvällä omallatunnolla.

Olin väärässä. Myös sillä on väliä, mitä kasvissyöjänä valitsen ostoskoriini. Yksi suosikkejani on avokado. Sen maku on ihana, ja pehmeä rasva terveellistä. Mutta tämä vegaanien ja hipsterien suosikki on yksi ympäristölle haitallisimmista raaka-aineista. Se tarvitsee kasvaakseen valtavasti vettä: puolen kilon tuottaminen vaatii jopa 300 litraa. Chilessä tämä on johtanut siihen, ettei vettä riitä paikallisten ihmisten käyttöön yhtä paljon kuin ennen.

Avokadon tuotantoon liittyy myös ongelmia, jotka tuovat mieleen siirtomaa-ajat. Meksikossa, joka on yksi suurimpia avokadojen tuottajamaita, ongelmana ovat ”veriavokadot”. Paikallinen mafia on ottanut valtavasti kasvaneen bisneksen haltuunsa. Voitot menevät järjestäytyneelle rikollisuudelle, eivätkä mafiosot todellakaan kohtele tuottajia hyvin.

Samaan aikaan foodiet jakavat somessa kuvia avokadoruusuista. Minäkin viime kuussa. Vaaleanvihreä väri näyttää niin hyvältä kuvassa. Tuotantoon liittyvistä ongelmista tiesin aiemmin vain vähän, enkä oikeastaan halunnut ottaa niistä tarkemmin selvää.

Joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet suomalaisten ostamasta ruuasta menee hukkaan. Ja mikä olisi tästä näkökulmasta ongelmallisempi raaka-aine kuin avokado? Kaupasta on lähes mahdotonta löytää täydellisiä yksilöitä: ärsyttävä hedelmä on ensin kolme viikkoa raaka ja sitten yhtäkkiä ylikypsä. Vaikka olen harjaantunut avokadonpuristelija, heitän säännöllisesti viallisia kappaleita roskiin.

Trendiruokien synnit on nostettu esiin viime aikoina. Guardian-lehti kirjoitti muutama kuukausi sitten avokadojen ja perulaisen parsan nurjasta puolesta. Ympäristöön ja tuottajien oloihin liittyviä ongelmia on raportoitu myös kvinoasta ja manteleista. Kvinoaa himoitaan maailmalla siinä määrin, että sitä perinteisesti syöneet ihmiset myyvät nykyään koko sadon ja syövät itse vähemmän ravitsevaa ruokaa. Mantelin paisunut tuotanto taas on Kaliforniassa osasyynä sekä kuivuuteen että mehiläiskatoon.

Kaukaa tulevan ruuan ilmastovaikutuksia on pohdittu ennenkin, kritisoitu esimerkiksi kuljetuksia. Suurin osa ympäristöhaitoista syntyy kuitenkin alkutuotannossa. Ja siitä me tiedämme vain vähän, jos ruoka tulee maailman toiselta puolelta. Esimerkiksi luomu ei ole merkki viljelijöiden reilusta kohtelusta, eikä reilun kaupan tarra takaa ympäristöystävällisyyttä.

Trendien haitallisuus korostuu, koska ne leviävät nykyään niin nopeasti ympäri maailmaa. Ei tarvita kuin yksi julkkiskokin somepäivitys, niin aiemmin tuntematon ruoka on hetkessä kaikkien huulilla. Nopeat vaihtelut ruokavalioissa johtavat ennakoimattomiin seurauksiin. Onneksi viime vuosiin mahtuu pari järkevääkin ruokamuotia: sesonki- ja lähiruoka. Sesonkiruoka tarjoaa ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja kaikkiin ruokavalioihin ja lähellä tuotetuista raaka-aineista on tarjolla enemmän tietoa. Syön mielelläni esimerkiksi Järki särki -säilykettä tai härkistä, sillä tiedän mistä ja miten ne tulevat lähikauppaani.

Ruokainspiraatiota etsiessä olisikin välillä syytä sulkea Instagram ja soittaa esimerkiksi isoäidille. Ympäristön kannalta kaikkein parhaita kasviksia ovat nimittäin suomalaiset juurekset. Ne ovat muuten sesongissa juuri nyt. Ja punajuuresta saa tehtyä aivan yhtä kauniin ruusukkeen kuin avokadosta.

Juttu on julkaistu alkujaan Glorian ruoka & viini -lehden numerossa 1/2017.