Parsakausi on hyvässä vauhdissa. Popsi vihreä kevään herkku raakana ja trendikkäästi ohueksi suikaleeksi sheivattuna. Valkoisen parsan voit kuitenkin keittää ja valmistaa sen rinnalle hollandaisen entistä vaivattomammin sauvasekoittimella.

Vihreän parsan sheivaus

Katso klipistä, miten helppoa parsan sheivaus on. Huuhdo, poista kuiva kanta ja suikaloi! Menetelmä sopii vihreälle parsalle ja välineeksi kelpaa tavallinen, mielellään liikkuvateräinen kuorimaveitsi. Tällä tavalla ei tarvitse jännittää edes parsan ylikypsymistä.

Ohuenohuet raakasuikaleet sopivat monenlaisiin salaatteihin ja ne voi tarjota kesäkurpitsaspagetin tapaan kasvispastana. Parhaimmillaan sheivattu parsa onkin italialaishenkisesti tarjottuna: lorauta kastikkeeksi oliiviöljyä ja viinietikka, ripottele mausteeksi raastettua parmesaania ja sitruunankuorta sekä ripaus suolaa ja mustapippuria. Kokeile parsaa myös öljyllä, suolalla ja pippurilla maustettuna pizzan tai piirakan päällä rucolan sijasta.

Pikahollandaise

Hollandaise-kastikkeen valmistuksessa saa yleensä rakennella hankalaa vesihaudetta, vispata ranteet kipeiksi ja jännittää kastikkeen onnistumisen puolesta. Kokeile tänä keväänä pikahollandaise-kastiketta, joka valmistuu takuuvarmasti ja nopeasti sauvasekoittimella.

Tästä siirryt tarkastelemaan pika-hollandaisen tarkempaa ohjetta.

Kuvitus: Tomi Malkki

Nopea vaihtelu ruokavalioissa johtaa ennakoimattomiin seurauksiin.

En syö lihaa. Perusteeni liittyvät tuotantoeläinten kohteluun ja lihantuotannon ympäristövaikutuksiin. Pitkään kuvittelin, että kun jätän lihan, voin herkutella hyvällä omallatunnolla.

Olin väärässä. Myös sillä on väliä, mitä kasvissyöjänä valitsen ostoskoriini. Yksi suosikkejani on avokado. Sen maku on ihana, ja pehmeä rasva terveellistä. Mutta tämä vegaanien ja hipsterien suosikki on yksi ympäristölle haitallisimmista raaka-aineista. Se tarvitsee kasvaakseen valtavasti vettä: puolen kilon tuottaminen vaatii jopa 300 litraa. Chilessä tämä on johtanut siihen, ettei vettä riitä paikallisten ihmisten käyttöön yhtä paljon kuin ennen.

Avokadon tuotantoon liittyy myös ongelmia, jotka tuovat mieleen siirtomaa-ajat. Meksikossa, joka on yksi suurimpia avokadojen tuottajamaita, ongelmana ovat ”veriavokadot”. Paikallinen mafia on ottanut valtavasti kasvaneen bisneksen haltuunsa. Voitot menevät järjestäytyneelle rikollisuudelle, eivätkä mafiosot todellakaan kohtele tuottajia hyvin.

Samaan aikaan foodiet jakavat somessa kuvia avokadoruusuista. Minäkin viime kuussa. Vaaleanvihreä väri näyttää niin hyvältä kuvassa. Tuotantoon liittyvistä ongelmista tiesin aiemmin vain vähän, enkä oikeastaan halunnut ottaa niistä tarkemmin selvää.

Joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet suomalaisten ostamasta ruuasta menee hukkaan. Ja mikä olisi tästä näkökulmasta ongelmallisempi raaka-aine kuin avokado? Kaupasta on lähes mahdotonta löytää täydellisiä yksilöitä: ärsyttävä hedelmä on ensin kolme viikkoa raaka ja sitten yhtäkkiä ylikypsä. Vaikka olen harjaantunut avokadonpuristelija, heitän säännöllisesti viallisia kappaleita roskiin.

Trendiruokien synnit on nostettu esiin viime aikoina. Guardian-lehti kirjoitti muutama kuukausi sitten avokadojen ja perulaisen parsan nurjasta puolesta. Ympäristöön ja tuottajien oloihin liittyviä ongelmia on raportoitu myös kvinoasta ja manteleista. Kvinoaa himoitaan maailmalla siinä määrin, että sitä perinteisesti syöneet ihmiset myyvät nykyään koko sadon ja syövät itse vähemmän ravitsevaa ruokaa. Mantelin paisunut tuotanto taas on Kaliforniassa osasyynä sekä kuivuuteen että mehiläiskatoon.

Kaukaa tulevan ruuan ilmastovaikutuksia on pohdittu ennenkin, kritisoitu esimerkiksi kuljetuksia. Suurin osa ympäristöhaitoista syntyy kuitenkin alkutuotannossa. Ja siitä me tiedämme vain vähän, jos ruoka tulee maailman toiselta puolelta. Esimerkiksi luomu ei ole merkki viljelijöiden reilusta kohtelusta, eikä reilun kaupan tarra takaa ympäristöystävällisyyttä.

Trendien haitallisuus korostuu, koska ne leviävät nykyään niin nopeasti ympäri maailmaa. Ei tarvita kuin yksi julkkiskokin somepäivitys, niin aiemmin tuntematon ruoka on hetkessä kaikkien huulilla. Nopeat vaihtelut ruokavalioissa johtavat ennakoimattomiin seurauksiin. Onneksi viime vuosiin mahtuu pari järkevääkin ruokamuotia: sesonki- ja lähiruoka. Sesonkiruoka tarjoaa ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja kaikkiin ruokavalioihin ja lähellä tuotetuista raaka-aineista on tarjolla enemmän tietoa. Syön mielelläni esimerkiksi Järki särki -säilykettä tai härkistä, sillä tiedän mistä ja miten ne tulevat lähikauppaani.

Ruokainspiraatiota etsiessä olisikin välillä syytä sulkea Instagram ja soittaa esimerkiksi isoäidille. Ympäristön kannalta kaikkein parhaita kasviksia ovat nimittäin suomalaiset juurekset. Ne ovat muuten sesongissa juuri nyt. Ja punajuuresta saa tehtyä aivan yhtä kauniin ruusukkeen kuin avokadosta.

Juttu on julkaistu alkujaan Glorian ruoka & viini -lehden numerossa 1/2017.

Libanonilaiskeittiön klassikko on löytänyt uudet tilat Helsingin Kasarmitorin laidalta.

Klassikko on palannut – tai palautuu kesän jälkeen, kun kaksi vuotta suljettuna ollut libanonilaisravintola Farouge avautuu uudelleen. Royal Ravintolat jatkaa valloitustaan Helsingin ravintolakentällä, ja on ottanut rakastetun Farougen siipiensä suojaan.

Aiemmin Yrjönkadulla sijainnut Farouge on löytänyt uudet tilat Kasarmitorin laidalla remontoitavasta Metso-yhtiön entisestä pääkonttorista. 150-paikkaisen ravintolan lisäksi tiloihin on tarkoitus remontoida talvipuutarha, joka toimii iltaisin loungena.

Mitä ruokaan tulee, pääpainotus on edelleen libanonilaisessa ruuassa. Lisäksi luvassa on uutta välimerellistä raikkautta ja keveyttä, ravintoloitsijat Viviane ja Aki Kallio lupaavat. Rakastetut lampaankyljykset ovat edelleen listalla, mutta ne on tarkoitus jatkossa valmistaa avotulella ruokailijoiden katsellessa. Avokeittiöön on nimittäin tulossa hiiligrilli, avogrilli sekä libanonilainen leipäuuni. Paikka aikoo panostaa myös kalojen grillaukseen, ja valmistaa niitä kokonaisina sekä välimerellisessä suolakuoressa.  Kuulostaa lupaavalta!