Sirkat tulevat! Mutta mihin kohtaan lautasella ne sijoittaisit? Meillä hyönteisten matka ruoaksi on vasta alussa.

Tammikuussa 2017 sain käteeni purkin, jossa oli kerroksittain hiutaleita ja siemeniä. Lasin läpi erottui myslijyväseen käpertynyt hyönteinen jalkoineen ja tuntosarvineen. Kuin edelliskesän kärpänen ikkunan välissä, mutta olinpaikassaan tarkoituksella.

Sirkkapurkkia mainostettiin keittiösomisteena ennen kuin sirkat määriteltiin elintarvikekelpoisiksi. Ainakin minun kohdallani purkki ensimmäinen konkreettinen asia, joka sai ajattelemaan hyönteisten syömistä. Olin maistanut aiemmin vain paistettua jauhomatoa, ja sitäkin huumoriin kätketyn joukkopaineen alaisena.

Katselin sirkkaa purkin lasin läpi ja tunsin kevyttä inhoa. Voisin hyvin nähdä lopettavani eläinperäisten ainesten käytön, näiden elollisten syömistä en aloittaisikaan. Purkki jäi avaamatta.

Syksyllä tilanne oli jo toinen. Ensi kokemus sirkan syömisestä oli pala rapeakuorista leipää. Jauhettuna sirkat eivät muuttaneet leivän rakennetta saati makua miksikään. Silti ihmetytti, mitä sirkat tekevät leivässä.

Sama ajatus vaivasi seuraavaksi sirkoilla höystetyn energiapatukan ja lakun äärellä. Onko perusteena mikään muu kuin yrityksen tarve kuulua edelläkävijöihin? Patukat vetivät kuitenkin puoleensa työpaikalla iltapäivän herkkuhimossa yhtä paljon kuin sirkattomatkin.

Toisin kävi kuitenkin sirkkamyslille, joka pysyi koskemattomana. Olin valmis syömään sirkkani herkuissa hienoksi jauhettuna, mutta en edelleenkään voinut koskea kokonaisiin sirkkoihin.

 

Sirkkalassa sirisee

Sirkka ei tunnu löytävän oikeaa paikkaansa viljatuotteesta, karkista tai mistään. Eikä ihme. Vältettävästä asiasta matka haluttavaksi on pitkä. Pitkät rapeat jalat ja tuntosarvet eivät mene samaan kastiin voissa paistettujen muikunpyrstöjen kanssa, vaikka kuinka haluaisi. Mieli haraa vastaan.

Primitiivinen inho on auttanut välttämään haitallisten ainesten pistämistä suuhun, ja ollut siksi ollut yksi edellytys ihmislajin säilymiselle.  Myslissä sirkka näyttää eksyneeltä ja siksi vältettävältä. Lisäksi näky luo vaikutelman, että olisimme olleet hyönteisen kanssa kiinnostuneita samasta kaurahiutaleesta. 

Aversiosta on kuitenkin mahdollista oppia pois.

Pääsin käymään sirkkatilalla, jossa minulle valkeni käsityön määrä näiden pienten eliöiden kasvatuksessa. Valtava määrä perehtymistä, omistautumista ja aikaa.

Tammelassa sijaitsevalla Siikosen sirkkatilalla on kasvatettu kotisirkkoja jo kahdeksan kuukauden ajan. Omalla alallaan Jouko ja Kirsi Siikonen ovat pioneereja. Moni menetelmä on pitänyt opetella ja ottaa haltuun kantapään kautta, koska käytäntöjä ei ole vielä ole ollut olemassa.

Suomessa on noin 40 sirkkakasvattamoa. Siikosen tila tuottaa 200–300 kiloa sirkkoja kuussa, joten se kuuluu isoimpien tilojen joukkoon. Töitä on enemmän kuin tilalla aiemmin toimineessa sikalassa, eikä lomittajaa ole, ellei itse ole sellaista itselleen opettanut. Päivän aikana kuoriutuvia sirkkoja siirretään multapohjasta munarasioihin, ruokkimis- ja juomalaitteita täytetään, täysikasvuisia harvestoidaan, kasvatuslaatikoita pestään ja valmistellaan.

Sirkkojen yhteydessä ei siis puhuta teurastuksesta, vaan harvestoinnista. Sana herättää mielleyhtymän jonkun kasviperäisen poimimisesta. Kaukana se ei olekaan. Harvestoitavat täysi-ikäiset yksilöt poimitaan sirkkojen joukosta pakastimeen, missä ne vaipuvat horrokseen josta eivät enää herää.

Tunnelma kasvattamossa on rauhallinen. Siritykseen tottuu aivan kuten kaskaiden ääneen Etelä-Euroopassa. Sirkat viihtyvät omilla kasvualustoillaan ja kaikki näyttää hyvin järjestelmälliseltä.

Vierailtuani sirkkojen kotilaatikoiden äärellä pääsin maistamaan pakastettua, keitettyä ja tämän jälkeen kuivattua sirkkaa. Ei tehnyt huonoa, ei tuntunut ihmeelliseltä tai oudolta. Ainoastaan maku, tai mauttomuus, oli syynä, etten ottanut lisää. Kuivatut sirkat olivat nimittäin tarkoituksella maistiaisina ihan sellaisenaan.

 

Saunasirkasta porttihyönteiseksi

Kotisirkka on tunnettu Siikosten mukaan Suomessa aiemmin saunasirkkana, joka on viihtynyt rakennusten lämmössä. Silti se ei ole täkäläistä alkuperää, vaan saapunut Suomeen aikanaan tuontihedelmien mukana.

Kotisirkkaa kutsutaan myös ”porttihyönteiseksi”. Se voi olla ensimmäinen hyönteinen, jonka syömisestä tulee tavallista. Maku on hieman kuin katkaravun, paitsi kuivattuna, jolloin makua ei juuri voi erottaakaan. Juuri neutraaliutensa vuoksi kuivattuihin sirkkoihin voikin törmätä hyvin erilaisissa elintarvikkeissa aina patukoista pussikeittoihin.

Tutustuttuani tuotantoon alkoikin tuntua oudolta, että joku näin pieteetillä tuotettu pitäisi vain jauhaa ja piilottaa ruokaan jatkeaineeksi, vaikka proteiini edellä myytynä jauhona sirkat olisivatkin helpommin hyväksyttävissä.

 

Shaken, not stirred

Ensimmäisen kokemukseni herkullisesti valmistetuista sirkoista sain ystävien luona viime keväänä. Hunajavoissa paistetut kuivatut sirkat ropisivat pannulta kuumina suoraan vaniljajäätelön päälle. Paahdetut sirkat olivat rapeita kuin pähkinät, mutta rakenteeltaan keveitä. Ihan omanlaisiaan.

Olen hyönteissyönnissäni yhä siinä vaiheessa, että voisin syödä sirkkani minkä vain annoksen päällä kuivattuina ja rapeiksi paistettuna. Pastan, salaatin, risoton. Mutta sirkatkin pitää valmistaa ruuaksi. Ja matkaa siihen, että söisin sirkkani kuivaamattomana, pakasteesta pannulle kumottuna, on kesken.

Jos tiedän, mistä sirkkani tulevat, voin luottaa siihen että ne eivät ole haitallisia. Jos ei muuta, ne ainakin auttavat ajattelemaan ruuasta hieman laajemmin.

Pysähdyn kuitenkin mielelläni tämän porttihyönteisen äärelle hengittelemään pieneksi hetkeksi. Jauhomatoihin voidaan palata sitten hieman myöhemmin.

 

Kuvat Päivi Ryhtä/Siikosen Sirkat ja Emilia Kolari.

Joka kymmenes leipäpala päätyy roskiin. Mitä voisi tehdä, että niin ei kävisi? Vaikka panzanellaa!

400–500 miljoonaa kiloa. Sen verran ruokaa menee hukkaan suomalaisessa ruokaketjussa vuosittain. Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun kaikissa vaiheissa: alkutuotannossa, teollisuudessa, kaupoissa, ravintoloissa ja kotitalouksissa. 30 prosenttia hävikistä syntyy kodeissa. Jokainen suomalainen heittää menemään vuodessa keskimäärin 24 kiloa ruokaa, joka kelpaisi vielä syötäväksi.

Mitä roskiin päätyy eniten? Hävikkiviikko-kampanjan verkkosivujen mukaan muun muassa leipää, kala- ja lihatuotteita, tuoreita hedelmiä, vihanneksia, juureksia ja marjoja, sekä kahvia. 

Kokosimme reseptit, joiden avulla kuivahtanut leipä, nahistumisvaarassa olevat vihannekset ja jämäkahvi saavat uuden elämän.

 

1 Parhaat päivänsä nähnyt leipä

Jos mieli tekee lohturuokaa, kukkakaalilta ja paahdetulta pekonilta maistuva mac & cheese on varma valinta. Tuhti pastavuoka viimeistellään ripottelemalla sen pintaan leivänmuruja ja parmesaania.

Kuivahtaneen leivän voi piilottaa myös esimerkiksi panzanella-salaattiin tai toscanalaiseen tomaattikeittoon. Huippukokki Massimo Botturan pestossa pinjansiemenet korvataan leivänmuruilla.

 

2 Eilisen muusi

Yli jääneestä muusista voi jatkojalostaa vaikka pehmeän lihaperunasoselaatikon. Perunamuusia tarvitaan myös ihanien yrtti-perunalepuskoiden taikinaan, johon voi hienontaa lisäksi yrttipuskien loput jääkaapista. Kuumille lepuskoille sivellään yrttivoisulaa.

 

3 Keitetyt potut

Pyttipannu, tuo jämäruokien kiistaton klassikko. Jos perinteinen pyttis tylsistyttää, perunat voi sujauttaa mausteisen kreolipyttiksen joukkoon. Potut voi pyöräyttää perunasalaatiksi. Huippukokin perunasalaatti on hunnutettu majoneesikastikkeella, ja pirteän fenkoli-perunasalaatin joukkoon sujautetaan fenkolin lisäksi kapriksia.

 

4 Purkkien jämät

Jääkaapissa pyörivän jämäpeston voi lusikoida munakasmassaan. Kuohkean pestomunakkaan väliin murustellaan fetaa ja ripotellaan pinjansiemeniä. Tuhti raejuustomunakas syntyy sekoittamalla munien joukkoon puoli purkkia raejuustoa. Currytahnan jämät uppoavat lämmittävään kookos-broilerikeittoon, joka valmistuu alle puolessa tunnissa.

 

5 Jääkaappiin unohtuneet kasvikset

Kurkista jääkaapin vihanneslaariin, ennen kuin herkut nahistuvat. Maailman parhaaseen arkipastaan paahdetaan kesäkurpitsaa, parsaa, tomaatteja, punasipulia ja suippopaprika. Pastan salaisuus on kasvisten jälkimarinointi. 

Kotoa löytyvät kasvikset ja juurekset voi kätkeä myös kasvispihvitaikinaan. Parmesaanilla maustettuihin kaura-kasvispihveihin tarvitaan neljä desiä raastettuja kasviksia – vaikka porkkanaa, kesäkurpitsaa tai punajuurta.

 

6 Kypsä pasta

Jauheliha-spagettivuoka ja kreikkalainen kesäkurpitsa-pastapaistos ovat hyviä vaihtoehtoja makaronilaatikolle – ja mahtava keino käyttää yli jäänyt keitetty pasta. Eilisen pastan voi käännellä myös salaatin joukkoon. Papu-pastasalaatin kanssa tarjoillaan ihanaa fetajogurttia. Kaikkiruokaiseen pastapyttikseen sopii melkein mikä vaan. Hyödynnä pyttiksessä myös jääkaapin jämälihat ja -kasvikset.

 

+ 1: Kahvi, jota et jaksanut juoda

Jos keitit liikaa kahvia, surauta se maitorahkan ja banaanien kanssa kahvismoothieksi. Kahvia ei kannata seisottaa pannussa, sillä se muuttuu nopeasti ikävän makuiseksi. Käytä se siis melko pian!

 

(Lähteet: Luonnonvarakeskus, Hävikkiviikko)

Testasimme viisi kaupan kylmähyllystä löytyvää vaihtoehtojauhista. Ominaisuuksiensa perusteella useimmat löytävät paikkansa tutuista kotiruuista. Lue, mikä paketti kannattaa ostaa ja mihin.

1 Monikäyttöinen perusaines

Härkis Original 250 g, 3,89 e. Valmistaja Verso Food.

Ulkomuodoltaan kokkareinen, kenties totutuin jauhelihankorvike on valmistettu härkäpavuista ja herneproteiinista. Testaajien mukaan Härkis näyttää joukosta eniten paistetulta jauhelihalta, koska se ei ole olemukseltaan tasakoosteista.

Paistamattoman Härkiksen rakenne on pehmeä, minkä vuoksi se sopii hyvin myös pihvien ja pyöryköiden raaka-aineeksi. Paistettaessa osittain tahmeat kokkareet rapeutuvat pinnaltaan hieman.

Maku on neutraali, osan maistajista mielestä aika mitätön.

Maistajien kommentit: ”Loistava tuttu tuote.” ”Toivottavasti tämä on terveellistä.”

Kokeile näihin: lindströminpihvit, kaalilaatikko, tacot, kastike.

 

Ainesosat: härkäpapu (52 %), vesi, rypsiöljy, herneproteiini, muunnettu maissitärkkelys, jodioitu suola, melassi, kasviuute (sipuli), sokerikulööri, stabilointiaineet (E460, E461), kasvikuitu, mustapippuri.

 

Ravintosisältö/100 g

Energiaa 904 kJ / 216 kcal

Rasvaa 9 g (josta tyydyttyneitä 0,7 g)

Hiilihydraatteja 13 g (joista sokereita 2 g)

Ravintokuitua 7 g

Proteiinia 17 g

Suolaa 1,5 g

Huomioita: Proteiini- ja rasvapitoisuudeltaan lähellä paistijauhelihaa. Eniten kuituja. Runsassuolainen.

 

2 Maitoproteiinin ryhtiliike: vihdoinkin MiFu toimii

MiFu jauhis 250 g, 3,95 e. Valmistaja Valio.

Uusin MiFu muistuttaa aiempia maitoproteiinivalmisteita enemmän jauhelihaa. Paistettaessa MiFu jauhis ruskistuu hyvin eikä pannulle irtoa lainkaan nestettä. Öljyn kiilto jää rakeiden pintaan eikä imeydy niihin, minkä vuoksi jauhis näyttää herkulliselta.

Rakenne on sitkas, maistajien mielestä hyvällä tavalla ”kuminen”. Jäähtyessään Mifu sitkistyy nopeasti, joten ruoka kannattaa syödä kuumana.

Maku on maitomainen ja neutraali. Maussa on hiven makeutta.

Maistajien kommentit: ”Näyttää maistuvammalta kuin onkaan.” ”Paras MiFu jota olen syönyt.” ”Kuin ruskeaa raejuustoa.”

Kokeile näihin: bolognese, pizza, tacojen täyte, uuniperunantäytteet, makaronilaatikko, kiinalaisittain valmistetut ruuat.

 

Ainesosat: Pastöroitu maito, vesi, maitoproteiini, sakeuttamisaine (kalsiumalginaatti), maitorasva, glukoosisiirappi, suola, aromit, säilöntäaine (sorbiinihappo) ja hapate.

 

Ravintosisältö/100 g

Energiaa 696 kJ / 166 kcal

Rasvaa 7 g (josta tyydyttynyttä 4,1 g)

Hiilihydraatteja 1,7 g (joista sokereita 1,6 g)

Proteiinia 24 g

Suolaa 1,9 g

Huomioita: Vähän hiilihydraatteja, jotka ovat peräisin glukoosisiirapista. Maitoproteiinivalmiste, mutta laktoositon.

 

3 Outo tulokas: kuin paistettua leivitystä

Sirkkis 250 g, 4,79 e. Valmistaja Entis.

Sirkkis kuuluu vaihtoehtojauhisten uusimpiin tulokkaisiin. Kasviperäisistä proteiineista ja jauhoista valmistettu jauhis sisältää 4 % kotisirkkajauhetta.

Rasva imeytyy paistettaessa nopeasti Sirkkiksen pötkylämäisiin partikkeleihin. Lopputulos näyttää ja tuntuu kuivalta, mutta maku on rasvainen ja muistuttaa jauhopaakkuja, joita syntyy paistettaessa leivitettyjä muikkuja.

Muista jauhiksista poiketen Sirkkiksessä on valmiina grillimauste. Maku on tosin mieto.

Maistajien kommentit: ”Tunkkainen, maistuu palaneelta rasvalta.” ”Tämän syömiseen tarvitaan tahtoa.” ”Sirkkaläpimurto jää odottamaan itseään.” ”Miksi ostaisin tätä?”

Kokeile näihin: tymäkän mausteinen nachopelti, chili sin carne, ripotteeksi tomaattikeiton päälle.

 

Ainesosat: Vesi, rypsiöljy, kaurajauho, ohratärkkelys, herneproteiini (11 %), soijaproteiini-isolaatti (11 %), jauhe kasvatetuista trooppisista kotisirkoista (4 %), mausteet, suola.

 

Ravintosisältö/100 g

Energiaa 1 311 kJ / 313 kcal

Rasvaa 19 g (josta tyydyttynyttä 1,5 g)

Hiilihydraatteja 21 g (joista sokereita 0,6 g)

Ravintokuitua 2,2 g

Proteiinia 24 g

Suolaa 0,75 g

Huomioita: eniten rasvaa, vähiten kuituja mutta myös suolaa. Runsaasti proteiinia. Hyönteiset voivat aiheuttaa allergisia reaktioita henkilöille, jotka ovat allergisia äyriäisille, nilviäisille ja pölypunkeille.

 

4 Varma valinta: rakenteeltaan kylmähyllyn kiinnostavin

Nyhtökaura Nude 240 g, 3,79 e. Valmistaja Gold & Green.

Tuttu Nyhtökaura eli nyhtis valmistetaan kaurasta, herne- ja härkäpapuproteiinista sekä rypsiöljystä. Nyhtiksen rakenne on heterogeeninen: isojen kimpaleiden joukossa on pientä murua.

Rakenteeltaan Nyhtökaura muistuttaa enemmän nyhtöpossua kuin jauhelihaa. Paistettaessa nyhtis rapeutuu miellyttävästi.

Maku on kaurainen, maistajien mielestä hyvä ja käyttökelpoinen.

Maistajien kommentit: ”Kiva kun on myös isoja paloja.” Pidän nyhtiksestä eniten rapeaksi paistettuna.”

Kokeile näihin: pitaleivän väliin, bologneseen, paahdettujen kasvisten joukkoon, pizzaan.

 

Ainesosat: Vesi, kaura 21 % (kauralese, täysjyväkaurajauho, kauraproteiini), herneproteiini 21 %, härkäpapuproteiini 11 %, rypsiöljy, jodioitu suola (0,5 %).

 

Ravintosisältö/100 g

Energiaa 865 kJ / 207 kcal

Rasvaa 5 g (josta tyydyttyneitä 0,7 g)

Hiilihydraatteja 9,2 g (joista sokereita 0,25 g)

Ravintokuitua 2,2 g

Proteiinia 29,8 g

Suolaa 1 g

Huomioita: eniten proteiineja.

 

5 Lasten mieleen: tasakoosteiset pikkumurut

Elovena Muru Kaurajauhis 230 g, 2,79 e. Valmistaja Raisio.

Kylmähyllyn uusin kauraa sisältävä jauhis on rakenteeltaan nimensä mukainen eli erittäin muruisa. Sen vuoksi kaurasta, peruna- ja herneproteiinista valmistettu Muru sopiikin vaihtoehdoksi kimpaleisemmalle Nyhtökauralle.

Paistettaessa murut rapeutuvat hieman ja säilyttävät muotonsa. Sellaisenaan paistettuna Muru täyttää teollisilta pelleteiltä. Rakenne sopii kuitenkin todennäköisesti hyvin esimerkiksi laatikkoruokiin, jossa murujen on tarkoitus täydentää muita aineksia.

Maku on maistajien mukaan muromainen mutta miellyttävä.

Maistajien kommentit: ”Erikoinen pellettisikermä.” ”Kuin liikaa paistettu jauheliha.” ”Voisi kestää pitkää haudutusta.”

Kokeile näihin: kaalilaatikko, makaronilaatikko, kastike, keitto, bolognese.

 

Ainesosat: Kaura 41 % (täysjyväkaura ja kauralese), vesi, perunaproteiini, herneproteiini, suola. Valmistetaan linjalla, jossa käsitellään myös maitoa, kananmunaa ja muita viljoja sisältäviä tuotteita.

 

Ravintosisältö/100 g

Energiaa 970 kJ / 230 kcal

Rasva 4,3 g (josta tyydyttynyttä 1 g)

Hiilihydraatteja 25 g (joista sokereita 1 g)

Ravintokuitua 6 g

Proteiinia 20 g

Suolaa 0,9 g

Huomioita: Proteiinimäärä sama kuin paistijauhelihan. Eniten hiilihydraatteja.

Vaihtoehtojauhikset lähikuvassa: kello 12 kohdassa MiFu, seuraavana Sirkkis, Nyhtis, Muru ja Härkis.

 

Näin testi tehtiin: Noin 200 g tuotetta paistettiin ruokalusikallisessa rypsiöljyä. Soppa365:n toimitus maistoi ja arvioi tuotteita lämpimänä ja jäähtyneenä sokkotyyliin.

Hinnat Foodie.fi