Iso kattila ja hyvä siivilä, nuo lihaliemimestarin parhaat kaverit! Kuva: Istockphoto.
Iso kattila ja hyvä siivilä, nuo lihaliemimestarin parhaat kaverit! Kuva: Istockphoto.

Soppa365 valitsi ruokatrendien virrasta kiinnostavia poimintoja. Näitä saatat nähdä lautasellasi tänä vuonna.

Halvat ruhonosat valtaavat ravintolat – taas

Kukonheltoista, siansorkista ja häränhännistä odotetaan uutta muotiruokaa ravintoloihin. Samaan tapaan kuin joitakin vuosia sitten innostuttiin lampaan potkista ja possunkyljestä. Ne olivat edullisia ruhonosia, joista valmistui pitkään hauduttamalla mahtavaa ruokaa. Suosiolla oli kuitenkin varjopuoli. Halpojen lihojen hinta nousi, ja piti ryhtyä etsimään uusia halpoja ruhonosia. Sellaisia, joiden kilohinta jää alle kymmenen euron. Häränhännät, kivipiiraat ja kanansiivet ovat ravintoloiden uusia ”lampaan potkia”. Katukeittiöissä on grillattu broilerinsydämiä ja savustettu häränrintaa.

Srirachan haastaa hottis Koreasta

Chilitrendin tuorein tulokas, gochujang, haastaa supersuosioon nousseen sriracha-kastikkeen. Uuden chilitahnan tumman tulinen makukirjo sopii niin aasialaisen kuin meksikolaisenkin ruuan kylkeen, ja se täyttää tulta janoavien vaatimukset.

Sisäinen kauneus jyllää kakkumaailmassa

”Moni kakku päältä kaunis” sanottiin ennen, mutta lausahdus on kääntymässä päälaelleen. Uusien trendileivonnaisten juju piilee sisuksissa.

Yksinkertaiselta näyttävä kakku paljastaa koreutensa, kun siitä leikkaa viipaleen. Sateenkaarikakussa kerrokset loistavat väreissä, vyörykakusta valahtaa ulos karkkeja tai marjoja, ja kuviokakusta tulee näkyviin sydämiä, shakkiruudukko tai vaikka tropiikin palmu.

Lihaliemi haastaa viherpirtelön

Rapakon takana riehuu terveysvimma, jossa uskotaan lihaliemen voimaan. Pitkään keitetyn liemen teho perustuu luista irronneeseen kollageeniin ja kivennäisaineisiin, joiden väitetään lisäävät ihon ja hiusten hyvinvointia. Hyytelömäisen liemen juominen vaatii varmasti totuttelua, mutta harva ihastuu viherpirtelöönkään ensimmäisellä kerralla.

Vanhemmalle väelle luuliemi ei ole aivan vieras juttu, sillä Suomessa monilla on ollut perinteenä juoda lihalientä lihapiirakan kyytipoikana.

Rumat mutta sympaattiset rehut

Nykypäivän ruokataituri välttää hävikkiä ja nappaa kaupassa ostoskoriinsa muiden hylkimät muotopuolet kasvikset. Mitä käyrempi ja haaraisempi, sitä parempi, eikä rupi tee tomaatista syömäkelvotonta.

Varsia, naatteja ja suojalehtiäkään ei heitetä menevään. Esimerkiksi kukkakaalin kanta sopii salaattiin, kun sen höylää ohuiksi viipaleiksi, porkkanan naateista voi tehdä pestoa ja parsakaalin varret ovat mehevä lisä pastakastikkeeseen.

Kirpeä olut ei ole pilalla

Olutmaailman seuraavaksi hitiksi veikataan hapanolutta. Se on perinteinen oluttyyppi Belgiassa, ja sen tunnistaa erikoisesta mausta. Tottumaton juoja saattaa pitää hapanolutta viallisena, niin kirpeä ja omituinen sen maku on. Hapanolut saa arominsa villihiivojen ja bakteerien vaikutuksesta, ja siinä suosion salaisuus taitaakin piillä. Olutharrastajat arvostavat valmistusprosessin luonnollisuutta, samaan tapaan kuin viinipuolella intoillaan alkuviineistä. Ulkomaisten panimoiden lisäksi hapanolutta ovat valmistaneet muun muassa Beer Hunter’s, Stadin Panimo ja Ruosniemen Panimo.

Kuvitus: Tomi Malkki

Nopea vaihtelu ruokavalioissa johtaa ennakoimattomiin seurauksiin.

En syö lihaa. Perusteeni liittyvät tuotantoeläinten kohteluun ja lihantuotannon ympäristövaikutuksiin. Pitkään kuvittelin, että kun jätän lihan, voin herkutella hyvällä omallatunnolla.

Olin väärässä. Myös sillä on väliä, mitä kasvissyöjänä valitsen ostoskoriini. Yksi suosikkejani on avokado. Sen maku on ihana, ja pehmeä rasva terveellistä. Mutta tämä vegaanien ja hipsterien suosikki on yksi ympäristölle haitallisimmista raaka-aineista. Se tarvitsee kasvaakseen valtavasti vettä: puolen kilon tuottaminen vaatii jopa 300 litraa. Chilessä tämä on johtanut siihen, ettei vettä riitä paikallisten ihmisten käyttöön yhtä paljon kuin ennen.

Avokadon tuotantoon liittyy myös ongelmia, jotka tuovat mieleen siirtomaa-ajat. Meksikossa, joka on yksi suurimpia avokadojen tuottajamaita, ongelmana ovat ”veriavokadot”. Paikallinen mafia on ottanut valtavasti kasvaneen bisneksen haltuunsa. Voitot menevät järjestäytyneelle rikollisuudelle, eivätkä mafiosot todellakaan kohtele tuottajia hyvin.

Samaan aikaan foodiet jakavat somessa kuvia avokadoruusuista. Minäkin viime kuussa. Vaaleanvihreä väri näyttää niin hyvältä kuvassa. Tuotantoon liittyvistä ongelmista tiesin aiemmin vain vähän, enkä oikeastaan halunnut ottaa niistä tarkemmin selvää.

Joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet suomalaisten ostamasta ruuasta menee hukkaan. Ja mikä olisi tästä näkökulmasta ongelmallisempi raaka-aine kuin avokado? Kaupasta on lähes mahdotonta löytää täydellisiä yksilöitä: ärsyttävä hedelmä on ensin kolme viikkoa raaka ja sitten yhtäkkiä ylikypsä. Vaikka olen harjaantunut avokadonpuristelija, heitän säännöllisesti viallisia kappaleita roskiin.

Trendiruokien synnit on nostettu esiin viime aikoina. Guardian-lehti kirjoitti muutama kuukausi sitten avokadojen ja perulaisen parsan nurjasta puolesta. Ympäristöön ja tuottajien oloihin liittyviä ongelmia on raportoitu myös kvinoasta ja manteleista. Kvinoaa himoitaan maailmalla siinä määrin, että sitä perinteisesti syöneet ihmiset myyvät nykyään koko sadon ja syövät itse vähemmän ravitsevaa ruokaa. Mantelin paisunut tuotanto taas on Kaliforniassa osasyynä sekä kuivuuteen että mehiläiskatoon.

Kaukaa tulevan ruuan ilmastovaikutuksia on pohdittu ennenkin, kritisoitu esimerkiksi kuljetuksia. Suurin osa ympäristöhaitoista syntyy kuitenkin alkutuotannossa. Ja siitä me tiedämme vain vähän, jos ruoka tulee maailman toiselta puolelta. Esimerkiksi luomu ei ole merkki viljelijöiden reilusta kohtelusta, eikä reilun kaupan tarra takaa ympäristöystävällisyyttä.

Trendien haitallisuus korostuu, koska ne leviävät nykyään niin nopeasti ympäri maailmaa. Ei tarvita kuin yksi julkkiskokin somepäivitys, niin aiemmin tuntematon ruoka on hetkessä kaikkien huulilla. Nopeat vaihtelut ruokavalioissa johtavat ennakoimattomiin seurauksiin. Onneksi viime vuosiin mahtuu pari järkevääkin ruokamuotia: sesonki- ja lähiruoka. Sesonkiruoka tarjoaa ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja kaikkiin ruokavalioihin ja lähellä tuotetuista raaka-aineista on tarjolla enemmän tietoa. Syön mielelläni esimerkiksi Järki särki -säilykettä tai härkistä, sillä tiedän mistä ja miten ne tulevat lähikauppaani.

Ruokainspiraatiota etsiessä olisikin välillä syytä sulkea Instagram ja soittaa esimerkiksi isoäidille. Ympäristön kannalta kaikkein parhaita kasviksia ovat nimittäin suomalaiset juurekset. Ne ovat muuten sesongissa juuri nyt. Ja punajuuresta saa tehtyä aivan yhtä kauniin ruusukkeen kuin avokadosta.

Juttu on julkaistu alkujaan Glorian ruoka & viini -lehden numerossa 1/2017.

Libanonilaiskeittiön klassikko on löytänyt uudet tilat Helsingin Kasarmitorin laidalta.

Klassikko on palannut – tai palautuu kesän jälkeen, kun kaksi vuotta suljettuna ollut libanonilaisravintola Farouge avautuu uudelleen. Royal Ravintolat jatkaa valloitustaan Helsingin ravintolakentällä, ja on ottanut rakastetun Farougen siipiensä suojaan.

Aiemmin Yrjönkadulla sijainnut Farouge on löytänyt uudet tilat Kasarmitorin laidalla remontoitavasta Metso-yhtiön entisestä pääkonttorista. 150-paikkaisen ravintolan lisäksi tiloihin on tarkoitus remontoida talvipuutarha, joka toimii iltaisin loungena.

Mitä ruokaan tulee, pääpainotus on edelleen libanonilaisessa ruuassa. Lisäksi luvassa on uutta välimerellistä raikkautta ja keveyttä, ravintoloitsijat Viviane ja Aki Kallio lupaavat. Rakastetut lampaankyljykset ovat edelleen listalla, mutta ne on tarkoitus jatkossa valmistaa avotulella ruokailijoiden katsellessa. Avokeittiöön on nimittäin tulossa hiiligrilli, avogrilli sekä libanonilainen leipäuuni. Paikka aikoo panostaa myös kalojen grillaukseen, ja valmistaa niitä kokonaisina sekä välimerellisessä suolakuoressa.  Kuulostaa lupaavalta!