Hapanta, sanoi olutnörtti juomastaan.
Kuva iStock.
Hapanta, sanoi olutnörtti juomastaan. Kuva iStock.

Etikkaa, navettaa ja homejuustoa. Uskaltaisitko sinä maistaa muodikasta hapanolutta?

Ensimmäinen kosketukseni hapanolueen oli vahinko. Ostin berliiniläisestä supermarketista berliner weisse -pullon, jossa kuvittelin olevan pehmeää ja raikasta vehnäolutta. Vehnäolutta se olikin, mutta ei pehmeää vaan pistelevän hapanta. En tiennyt, että juoman sekaan olisi voinut lisätä hedelmäsiirappia kesyttämään makua. Niin tehdään berliiniläiskapakoissa.

Toista kertaa en olisi hapanolutta tilannutkaan, ellei ystäväni olisi yllyttänyt. Hän kertoi, että sour ale ja muut hapanoluet ovat nyt trendikästä juotavaa. Otin baarin listalta belgialaisen lambicin, hapanoluiden kantaisän. Nuuhkaisin juomaa.

Mitä hittoa? Onko tämä vitsi? Olut haisi etikan, navetan ja homejuuston sekoitukselta. Se pisteli suussa ja maistui pilaantuneelta. Jostain makunystyröiden syvyyksistä hiipi kuitenkin ajatus, että tähän saattaa syntyä kieroutunut mieltymys.

Ystäväni kertoi, että alun perin miltei kaikki oluet olivat happamia, koska niihin pääsi valmistuksen aikana ympäristön pöpöjä. Vasta steriili valmistustapa sai aikaan nykyaikaiset ”ei-happamat” oluet.

Hapanoluiden alkukoti on Belgiassa, mutta sour aleja tehdään nykyisin monissa maissa: Yhdysvalloissa, Pohjoismaissa, Japanissa. Varsinkin pienet panimot ovat kunnostautuneet hapanoluen panemisessa. Ja se on vaativaa puuhaa.

Hapanoluet ovat olutmaailman villi länsi. Niiden maun salaisuus on villihiivoissa ja bakteereissa. Juoman tekemisen vaativuutta lisää se, että hapanoluen käyminen voi kestää kuukausia, kypsyminen jopa vuosia. Eikä koskaan ei voi olla varma, että erä onnistuu. Pöpö, joka tekee oluesta erityisen, voi myös pilata koko satsin.

Kiinnostus hapanoluisiin muistuttaa ihastumista polttaviin chilikastikkeisiin tai voimakkaan humalaisiin IPA-oluihin (ne ovat myös in). Uuteen ja vaativaan makuun pitää tottua. Hyppäys kevyistä lagereista ja pehmeistä vehnäoluista on melkoinen, mutta olutnörtit vakuuttavat sen kannattavan.

Siksi aion tänä keväänä maistaa uudelleen berliner weissia, mikä onkin helppoa, koska Sinebrychoff on valmistanut sitä hanamyyntiin Olutmestarin bärliineri -nimellä. Se maistuu kuulemma kevyeltä ja raikkaan hapokkaalta. Myös Stadin Panimon sour alea olisi ollut kiva kokeilla, mutta harmillisesti se alkaa kuulemma olla varastoista loppu.

Lambicille en vielä anna uutta mahdollisuutta.