Neljän aineksen rieska. KUVA: Sami Repo
Neljän aineksen rieska. KUVA: Sami Repo

Kun leipaisija pääsee irti, keittiössä valmistuu lämpimäisiä rennolla otteella.

Heti aluksi täytyy tunnustaa: rakastan leipomista, mutta vaikka olen ruokatoimittaja, minusta ei ole viimeistelemään kakkuluomuksia sokerihunnuilla tai koristelemaan leivoksia marsipaanikoristein.

Kakkublogien kakut ovat kunnioitettavia, mutta oma kärsivällisyyteni ei niihin riitä. Harmi! Joskus, siis vain joskus, olisi täräyttävää kantaa tarjolle täydellinen kakku, jonka jokainen yksityiskohta – pursotukset, kaulitut pitsipinnat ja kimalteet – olisivat paikoillaan.

Mutta tämän kakun huono puoli olisi sitten se, että kaiken vaivannäön jälkeen en raaskisi sitä tarjota tai syödä. Luultavasti muovittaisin sen ikuisiksi ajoiksi koristeeksi pöydälleni. Siinä se muovikakku pölyyntyisi ja muistuttaisi siitä hetkestä, kun jaksoin leipoa kuin varsinainen kakkukuningatar.

Fiinin ja pikkutarkan leipomisen sijaan leipaisen. Olen leipaisija.

Jo sanana se on lupaava. Leipaisu kertoo tuokiosta, jossa jauhot pöllyävät, päivän ilot ja harmit voi työstää taikinaan ja lopuksi valmiin lämpimäisen voi jakaa ystävien tai perheen kesken.

Leipaista voi yksin, kaksin tai isommalla porukalla. Se ei vaadi harjoittelua eikä suunnittelua, sillä leipaisu hoituu kotikaapista löytyvillä aineksilla ja siinä ajassa mikä on käytettävissä. Joskus leipaisen vartissa, joskus haluan pöllyttää jauhoja pitempäänkin.

Usein leipaisuhimo iskee silloin, kun tekee äkkiä mieli jotain pientä hyvää, ystävät yllättävät kyläilyllä, lasten urheiluseuran buffettivuoro kolkuttelee ovella tai koulun myyjäisiin pitää saada tarjottavaa.

Leipaistessa luotan rehteihin annosmääriin; koulumyyjäisten braavuurini ovat aina olleet pellillisiä. Pelti suklaakakkua, pelti porkkanakakkua, pelti omenapiirakkaa. Rehtejä leivonnaisia ilman piperrystä tai muita krumeluureja.

Leipaisu ei myöskään ole välineurheilua. Parhaassa tapauksessa ei tarvita kuin kulho ja koura, ehkä korkeintaan vispilä.

Oma luottoleipaisuohjeeni on nopeasti sekoitettava rieskataikina. Jääkylmän veden joukkoon jauhot, ripaus leivinjauhetta ja suolaa. Sitten ainekset pikapikaa sekaisin, mieluiten käsin.

Leipaisussa parasta on onnistuminen. Ohjeissa ei voi oikaista, sillä ne ovat jo valmiiksi simppeleitä ja usein resepti on leipaisijalle jo niin tuttu, että ohje tulee kuin selkärangasta.

Ja mikä parasta, jokainen leipaisu on ainutlaatuinen: tekijänsä näköinen, kokoinen ja niin herkullinen.

Millaisia leipaisureseptejä te soppalaiset suositte? Lisätkää parhaat leipaisureseptinne Soppaan meidän ja muiden iloksi!

Jos etsit sopivaa viiniä bolognesen tai lasagnen seuraan, tartu chiantiin.

Mikä? Ruffino Chianti 2016, 10,99 e, on toscanalainen keskitäyteläinen punaviini.

Millainen? Punaherukalta, karpalolta ja puolukalta maistuva viini on sopivan hapokas ja lempeästi tanniininen.

Minkä kanssa? Chianti on varma valinta bologneselle, jossa maistuu paitsi liha myös tomaatti ja päälle ripoteltava juusto. Viini tasapainottaa sekä tomaatin hapokkuutta että juuston täyteläisyyttä. Se sopii mainiosti myös lasagnen, lihatäytteisten raviolien ja muiden arkisempien liharuokien pariksi.

Suosituksen antoi viinitoimittaja Tuomas Tanttu. Lisää Tantun vinkkejä löydät uusimmasta Glorian ruoka & viini -lehdestä.

Päästä ikuinen säestäjä vaihteeksi parrasvaloihin. Näissä itkettävän ihanissa ruuissa sipuli kohoaa päätähdeksi.

Sipuli on yksi Suomen syödyimmistä kasviksista. Mikä on sen suuren suosion takana? Ainakin edullinen hinta, kotimaisuus, monipuolisuus ja terveysvaikutukset. Tärkeimpänä kaikista lienee kuitenkin maku. Tässä neljä sipuliruokaa, joiden vuoksi kannattaa tirauttaa muutama kyynel!

 

1 Muheva soppa

Sipuli ja juusto muodostavat täydellisen parin. Ranskalainen sipulikeitto ei ole kaikista nopein soppa, mutta kärsivällisen kokin odotus palkitaan. Sipuli karamellisoituu kunnolla, kun sitä paistaa vähintään puolen tunnin ajan. Keittoannokset kruunataan paahdetuilla leipäviipaleilla ja gruyérella. Klassikkokeitto on valmis nautiskeltavaksi, kun annokset ovat olleet hetken uunissa ja saaneet pintaansa nätin värin.

 

2 Lohtupasta

Tämä carbonara ei pancettaa tai pekonia kaipaa! Pastan salaisuus on makeiksi paistuneissa sipuleissa. Aluksi sipulit ruskistetaan sokerin kanssa. Kun pasta on keitetty ja valutettu, sen joukkoon sekoitetaan kananmuna-juustoseos sekä lempeät sipulit. Ja mikä parasta: pasta on lautasella vartissa. Katso videolta, miten lihaton versio carbonarasta valmistuu.

 

3 Ihana piiras

Kotimainen sipuli on ympäri vuoden ajankohtainen ostos. Älä anna uuden sadon sipulipiiraan nimen hämätä: sen voi valmistaa milloin tahansa. Kaunis herkku valmistuu alle tunnissa. Sipulit hautuvat valkoviinissä herkullisiksi, jonka jälkeen ne ladotaan rahkapohjan päälle. Piirakan kaverina tarjoillaan nobis-kastike. Majoneesimainen soosi maustetaan yleensä ruohosipulilla, mutta siihen sopii loistavasti myös rucola.

Lisää vinkkejä erilaisiin sipulipiirakoihin löydät sipulipiirakka-artikkelistamme:

 

+ 1: Karamellisoitu sipuli

Monen sipuliruuan ydinasia on hitaasti karamellisoitu sipuli. Sopan, pastan ja piiraiden lisäksi ne sopivat burgerin väliin tai herkulliseksi lisukkeeksi ihan sellaisenaan. Tärkeintä paistamisessa on, ettei sipuli vain kiehu omassa nesteessään kypsäksi tai toisaalta kärähdä liian kuumalla pannulla. Näin sipulit makeutuvat ja kypsyvät napakan pehmeiksi.

Kuvat: Piia Arnould, Panu Pälviä, Arto Vuohelainen ja Sanna Maskulin