Makaronisalaatti onnistuu myös nuudelista. Kuva: Pia Inberg.
Makaronisalaatti onnistuu myös nuudelista. Kuva: Pia Inberg.

Vaikka ainekset eri vuosikymmenten pastasalaateissa vaihtelevat, ydinajatus on sama. Makaronin joukkoon kasviksia ja kyytiin sopiva kastike, joka maustaa salaatin meheväksi.

Lapsuuteni herkku 70-luvulla oli makaronisalaatti. Yksinkertaisesta ohjeesta huolimatta salaatti oli juhlaruokaa, jota oli pöydässä lähinnä silloin, kun kavereita tuli kylään tai muuten vain tarvitsi hemmottelua.

Kippuramakaronit höystettiin saunapalvikinkku- ja suolakurkkukuutioilla ja jos väriä halusi, lisättiin kyytiin pussillinen hernemaissipaprikaa eli tuttavallisemmin hemapaa.

Makaronisalaatin kastike oli kermaviiliä, sinapilla terästettynä tietty. Vihreyttä salaattiin toi kiharainen persilja, ainoa yrtti, mitä kaupasta siihen aikaan tillin ohella sai. Persiljaahan popsittiin tuolloin jo raudankin takia.

Opiskeluaikoina makaroni muuttui pastaksi ja salaatti kirkastui. Kermaviilikastike tuntui tylsältä, olihan kauppoihin tullut rypsiöljyn rinnalle myös oliiviöljy. Loraus oliiviöljyä kirkasti salaatin ja tilkka sitruunamehua virkisti sen välimerelliseksi. Joukkoon pilkottiin paprikaa, tomaattia ja oliiveja ja fetaa. Tuoreeksi yrtiksi vakiintui basilika.

Makaronisalaatin moderni versio valmistetaan tietenkin Aasia-buumin hengessä nuudeleista, jotka ovat ainakin omien lasteni herkkua. Keitettyjen nuudelien sekaan vain chilimarinoituja katkarapuja tai tofua, porkkanaa, kirsikkatomaatteja, kourallinen suolapähkinöitä ja runsaasti silputtua korianteria. Kastikkeeksi limetin mehua, ehkä himppunen soijakastiketta ja tilkka seesamiöljyä. Syödään puikoilla tai haarukalla!

Innostuin makaronisalaatin muodonmuutoksesta, joten tein hiljattain "pastasalaattikokeen". Järjestin ystävilleni aikamatkan kotikeittiössäni ja tarjosin heille eri vuosikymmenten salaatteja. En usko itse kyllästyväni koskaan thai-tyyliseen katkarapu-nuudelisalaattiin, mutta tämän kisan voittajaksi se ei noussut.

Sen sijaan kulhosta hävisi ensimmäisenä perinteinen makaronisalaatti kinkkuineen ja kermaviilikastikkeineen! Ehkä syynä oli se, että pöydän ympärille oli kokoontunut lähinnä meitä 70-luvun lapsia.

Millaisia pastasalaatteja te teette?

Reilun hapokas ja kuiva valkoviini on loistovalinta rapukauteen.

Mikä? Heleimmät sauvignon blancit tulevat Uudesta-Seelannista. Sileni Cellar Selection Sauvignon Blanc 2017, 14,37 e, kuuluu lajissa hintaluokkansa parhaimmistoon.

Millainen? Viinin maku on eloisan hedelmäinen, tutut herukat, karviaiset ja yrtit erottuvat.

Minkä kanssa? Reilun hapokas ja kuiva viini sopii mainiosti rapujen kanssa. Viini pitää pintansa myös, kun pöydässä on graavi- tai savukalaa, perunoita ja kermaviilikastiketta, ehkä myös tuoreista rouskuista tehtyä salaattia.

Suosituksen antoi viinitoimittaja Tuomas Tanttu. Lisää Tantun vinkkejä löydät uusimmasta Glorian ruoka & viini -lehdestä.

Omena-aika! Jos meinaat hukkua omenapudokkaisiin, lue tämä juttu. Tee helppoa sosetta, suloista omenavoita, chutneya tai kanelilla maustettua likööriä, joka ilahduttaa syyspimeällä.

Tee sosetta

Helpoin tapa säilöä omenat on tehdä niistä sosetta. Pese omenat hyvin, mutta älä kuori. Leikkaa omenat paloiksi kattilaan siemenkotaa myötäillen. Väistele mahdolliset madonreiät veitsellä. Kun kattila on omenoita pullollaan, kaada päälle reilu loraus kylmää vettä ja siirrä kattila hellalle. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä keskilämmöllä noin vartti. Kauho välillä, jotta päällimmäiset omenat pääsevät pohjalle kypsymään. Lisää halutessasi sokeria, kanelia ja vaniljasokeria. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Tällainen sose kannattaa säilöä pakastamalla tai käyttää jääkaapista melko pian. Jos haluat purkittaa soseen hillon tapaan, joukkoon tarvitaan säilöntäainetta. Säilyvän omenasoseen ohjeen ja maustamisvinkkejä löydät tästä.

 

Hilloa omput

Omenahillo on tunnetusti hyvä paikka pudokkaille. Jos haluaa hillota omenansa säilyviksi pelkällä tavallisella sokerilla, hillosta tulee kuitenkin tyrmäävän makeaa. Hillosokeri ja hillo-marmeladisokeri sisältävät pektiiniä, joka parantaa hillon säilyvyyttä ja kiinteyttää sen rakennetta. Siksi tällaista sokeria tarvitaan hilloon vähemmän. Jos haluaa vähentää tästäkin sokerin määrää, voi keittää hillon minihillosokerilla, jossa on pektiinin lisäksi säilyvyyttä parantavaa natriumbentsoaattia, jota on luonnostaan pihlajanmarjoissa.

Jos pidät sileästä hillosta, soseuta se ennen purkittamista. Silloin hillottavat palat voivat olla yhtä ronskeja kuin omppusoseessakin. Omenahilloon voi yhdistää muitakin aineksia. Kokeile vaikka kesäkurpitsaa ja inkivääriä tai mausta hillo chai-teellä.

 

Keitä chutney

Jos soseet ja hillot eivät tunnu hupenevan jääkaapista, kokeile seuraavaksi chutneyta. Appelsiinilla, tähtianiksella ja sipulilla maustettu omenachutney sopii lisukkeeksi liha- ja kasvisruuille. Hauskassa purkissa sen voi antaa vaikka lahjaksi.

 

Hauduta ihana omenavoi

Siideriä, lakritsijauhetta, kanelia ja maustepippuria. Pehmeäksi karamellisoitunut, ihanan mausteinen omenavoi on omenasäilykkeiden aatelia. Jos maltat ja sinulla on aikaa, anna omenavoin kypsyä hiljalleen 120-asteisessa uunissa, kunnes se on tummaa ja paksua. Voi-nimi kertoo enemmän tämän omenaherkun koostumuksesta enemmän kuin käyttötavoista. Se sopii sellaisenaan jälkiruuaksi esimerkiksi pannacottan kanssa, mutta toimii myös sunnuntaiaamun croissantin päällä.

 

Tee likööriä

Likööriä voi tehdä omenoista yhtä helposti kuin marjoista. Tarvitaan vain vodkaa ja sokeria, joka tässä omena-kaneliliköörin ohjeessa on vaihdettu helposti liukenevaan siirappiin. Ainoa työläs vaihe on omppujen raastaminen, joten kannattaa kaivaa monitoimikone esiin. Aikaa maustumiseen menee kuukausi, mutta likööri säilyy tämän jälkeen hyvin.

Kuvat: Tuomas Kolehmainen ja Sami Repo.