Basilikapuska pysyi kirjoittajan ruokatilauksessa 15 vuoden tauosta huolimatta.
Basilikapuska pysyi kirjoittajan ruokatilauksessa 15 vuoden tauosta huolimatta.

"Miksen siis tilaa useammin ruokaa verkosta, vaikka voisin välttyä maitolitrojen kantamiselta ja perusbulkin haalimiselta työpäivän jälkeen?" miettii toimittaja Hanna Jensen kolumnissaan.

Muistan sen pakkasenpureman helmikuun illan. Oli vuosi 1999 ja naputin pöytälampun valossa elämäni ensimmäistä nettiruokatilausta. Modeemi raksutti hengenhädässä ja rukoilin, ettei yhteys katkeaisi ja vaivalla tekemäni lista katoaisi. Tiesin, että jos niin kävisi, en jaksaisi tehdä tilausta uudestaan, vaan ilta päättyisi kyyneliin. Lapset olivat alle viisivuotiaita, ja mies matkusti työnsä takia paljon. Nettitilaus oli sinä iltana pienimuotoinen hätähuuto.

Seuraavana iltana parikymppinen, hyväntuulinen mies seisoi oven takana pahvilaatikko sylissään. Hän kantoi laatikon eteiseen ja nosti laatikon päältä tuoreen basilikan:

"Laita tämä ensin suojaan."

Basilika suorastaan rehotti. Tajusin, että jos nettiruokakauppa haluaisi elää, sen pitäisi tuoda asiakkailleen vain priimaa. Yksi suurimmista nettiruokaostosten ennakkoluuloistahan on nykyään se, että yrtit ja salaatit ovat huonoja. Epäilenpä, että ne ovat parasta.

Noista ajoista on 15 vuotta. Ruuan ostaminen netistä ei vain tunnu kasvavan. Olen alkanut ihmetellä, miksi. Kyse ei voi olla hinnasta, sillä noin seitsemän euron kotiinkuljetusmaksu esimerkiksi kerran kuussa ei kaada niiden perheiden talouksia, joissa ostetaan ruokaa sadoilla euroilla ja käytetään muutenkin rahaa harrastuksiin ja ilonpitoihin.

Itella tutki viime vuoden lopulla suomalaisten suhtautumista ruuan ostamiseen verkkokaupasta. 60 prosenttia oli kiinnostunut. Mutta 40 prosenttia ei edes tiennyt, että ruuan verkkokauppoja on Suomessa olemassa. Vain neljä prosenttia vastaajista oli ostanut ruokaa verkosta. Onko vika meissä vai siinä, ettei meillä kerrota kunnolla nettiostamisen mahdollisuuksista?

***

Kuulun niihin, jotka viettävät aikaansa ruokakaupoissa. En ole nettiruokakauppojen otollinen asiakas. Olen se, joka tutkii leipähyllyjä, opiskelee olutvalikoimia ja huomaa, kun salaatit aletaan yhtäkkiä asetella hyllyillä kantaosa ylöspäin (katsokaa vaikka!). Jos haluan elämyksen, menen kauppahalleihin. Niissä tuoksuu vielä ruoka. Ei suihke vaan oikea ruoka. Haluan tukea kauppiaita, ostaa ohrapiirakoita samasta paikasta, vaihtaa pari sanaa kauppiaan kanssa. Tuntuu mukavalta, kun kauppias tietää, että pidän hänen fetajuustoaan kaupungin parhaana. Ehkäpä kaupassa käyntiä voi verrata elokuvateatterissa käymiseen. Toki leffan saa ladattua Netflixistä, mutta silti on usein päästävä elokuviin, missä on muita ihmisiä, pimeys, verhot, sydänalassa asti tuntuva ääni.

Samasta syystä on useimmiten päästävä kauppaan: Kun haluan jättää päätöksen viime tinkaan ja kun haluan hypistellä, puristella ja haistella.

Aikaisempina vuosina kiehnäsin ruokakaupoissa mieluiten ulkomailla. Voi sitä iloa, kun löysi uusia salaattikastikkeita, suklaalevitteitä ja mausteita. Wholefoodsin ruokakaupassa New Yorkissa saatoin tuijottaa "hedelmäseinää", joka tuntui jatkuvan satoja metrejä.

Sitten huomasin, ettei ollut enää mitään kotiin tuotavaa. Suomesta sai kaiken. Jopa hodarisinappia.

***

Nykyään asun Helsingin keskustassa. Lähikauppani ovat pieniä korttelikauppoja. Niihin ei mennä autolla vaan ruuat kannetaan kotiin kävellen. Näissä ruokakaupoissa käyminen ei varsinaisesti ole elämys. Tiedän, missä maito on ja mistä löytyvät retiisit. Suurimmaksi osaksi omat ostokseni ovat perheen "turvaostoslistan" jatkuvaa toistamista: maitoa, mehua, turkkilaista jugurttia, yrttejä, salaatteja, tomaattia, kurkkua.

Voi vain kysyä, miksen siis tilaa useammin ruokaa verkosta, vaikka voisin välttyä maitolitrojen kantamiselta ja perusbulkin haalimiselta työpäivän jälkeen?

Hetken mielijohteesta päätän taas kokeilla.

***

Sukellan nettiruokakauppaan. Kaikki tapahtuu huomattavasti nopeammin kuin 15 vuotta sitten. Löydän valikoimista lähes kaikki lempituotteeni. Täydennän kuivakaapin varastoa: hamstraan kuivapastaa, vaahterasiirappia, jauhoja ja suolaa. Ostan kalaa, joka tulee kalatukusta ja luomukanan, joka tulee pakasteena. Painan enteriä. Samana iltana tajuan, että olen valinnut väärän jakelupäivän. Lähetän sähköpostin. Aamulla saan viestin, että toimitusaika on vaihdettu (kuukautta myöhemmin asian olisi voinut hoitaa verkkokaupan chatissa).

Täsmälleen sovittuun aikaan oven takana seisoo taas kuski. Hän nostaa kolme kylmälaukkua eteiseeni. Päällimmäisenä on pullea basilikapuska.

Tajuan, että samalla kun olen tehnyt ruokaostokseni, olen myös suunnitellut viikon ruuat. Sehän on monen suurin ongelma: ei tahdo saada mietittyä ruokia etukäteen. Sen lisäksi olen rakentanut nettikauppaan oman turvaostoslistani.

Toiminko epäekologisesti? Joku on huomauttanut, että on epäekologista laittaa kuski ajamaan ruokia ympäri kaupunkia. Mutta eikö ole paljon epäekologisempaa, jos kaikki ajelevat autoilla kauppoihin?

Sitten muistan. Eihän ruuan tilaaminen ole uusi juttu. Jopa Lohjalla saattoi 1970-luvulla tilata K-kauppa Pohjolaiselta ruuat, ja ne toimitettiin pienellä avolava-autolla kotiin. Kotiinkuljetus lopetettiin, kun autot yleistyivät.

En enää pidä ruuan verkkokauppaostoksia uusavuttomuutena tai laiskuutena. Arvelen, että ruuan tilaaminen netistä lisääntyy, jos ja kun käyttäjät voivat luottaa siihen, että tavara tuodaan sovittuna aikana eikä kotona tarvitse odottaa koko iltaa. Ymmärrän myös, että haja-asutuilla alueilla kotiin kuljettaminen ei ole yrityksille kovin kannattavaa. Jos ruuan verkkokauppiaat pystyvät pitämään hinnat kilpailukykyisinä, niillä on kyllä mahdollisuus.

Luen vielä uutisia maailmalta: Yhdysvalloissa ruuan verkkokauppa on menossa siihen, että tavarat pitää saada kotiin samana päivänä. Minähän olen suorastaan helppo asiakas.

Rosee toimii buffetissa täydellisesti, ja tämän viinin hinta pelastaa juhlien budjetin.

Mikä? Espanjalainen Raimat Rosada 2016 (10,89 e) on loistava yleisviini kevään kemuihin ja juhlabuffetteihin.

Millainen? Herkullisen hedelmäinen, mutta kuiva. Kirsikoiden ja mansikoiden aromia ryhdittää mukava mausteisuus.

Minkä kanssa? Buffetin yleisviiniksi. Erityisen hyvin viini sopii paahdettujen kasvisten ryydittämien salaattien sekä lohen, paahtopaistin ja kanan seuraan.

Viinisuositus: Tuomas Tanttu. Lisää Tantun viinisuosituksia löydät uusimmasta Glorian ruoka & viini -lehdestä.

Kuva: Alko

Upeasti uudistuneesta Glorian ruoka & viini -lehdestä löydät herkullisimmat ratkaisut kevään juhlaputkeen: suuri kuohuviinitesti, raparperisima, etukäteen valmistuvat ja pieneen tilaan mahtuvat suolaiset levypiirakat, upeat täytekakut sekä huippukokin yllättävät mokkapalat. Mukana myös opas New Yorkin ravintoloihin, maistuvimmat alkoholittomat kuohujuomat sekä viinintekijä Outi Jakovirran haastattelu. Lehti on myynnissä 19.4.