Mangolava ei ole yksin asuvan tärkein täky unelmien ruokakaupassa.
Mangolava ei ole yksin asuvan tärkein täky unelmien ruokakaupassa.

Yksi suurimmista virheistä on olettaa, että yksin elävä on uusavuton. Tai että hän etsii ruokakaupasta seuraa. Toimittaja Hanna Jensen kysyi yksin asuvilta, millaisessa ruokakaupassa he haluaisivat käydä.

Kärrythän ovat valtavat!

Tämä oli ajatukseni, kun seurasin taannoin espoolaisessa hypermarketissa lapsiperheiden ruokaostoksia. Oli viikonloppu. Vain harvalla keikkui kädessään kori, suurin osa asiakkaista nosteli tavaroita Fiatin kokoisiin jättikärryihin.

Eräs äideistä sanoi paistavansa jauhelihaa kerralla kaksi kiloa, koska pelkästään yksi pojista syö ”sen neljäsataa grammaa” muutamassa minuutissa. Ranskanleipä pitää suosiolla puolittaa pitkittäissuunnassa, koska urheilevan pojan nälkä on niin kova.

”Saisinpa ostettua vaikka kolmasosan ranskanleivästä”, totesi sen sijaan yksin asuva tuttavani leipätiskin kupeessa.

Havahduin. Yli miljoona suomalaista asuu yksin, mutta otetaanko yksin asuvia ollenkaan huomioon ruokakaupoissa? Päätin tehdä pienen kyselyn siitä, millainen yksin asuvan unelmien ruokakauppa on.

 

Yksi suurimmista virheoletuksista on, että yksin asuvat olisivat uusavuttomia. Että he eivät viitsisi kokata vain itselleen tai söisivät pelkkiä eineksiä.

Yksin elävätkin osaavat tehdä ruokaa. Ja pakastaa. Mutta monien yksin elävien pakastinlokero pullistelee usein ruokaa, joka on jäänyt yli – ja joka on pakastimeen unohdettu.

Yksin asuvan keittiössä on jatkuvasti päällä ruuan pilaantumisen uhka. Yksin ei saa syötyä maustekastikkeita ja hilloja siihen tahtiin kuin ne pilaantuvat. Litran mehujuomat säilyvät pakkausten mukaan avattuina jääkaapissa vain kolmisen päivää.

”Tosin en minä niitä päiväyksiä usko”, sanoi tuttava. ”Syön niin kauan, kun ruoka ei haise.”

 

Lähes jokainen yksin elävä toivoi unelmakauppansa valikoimiin täyttöpakkauksia, kokonaisina myytäviä mausteita, salaatinkastikkeita matkashampoon kokoisissa pulloissa, pieniä karkkipusseja ja tarjouksia muistakin kuin jättipakkauksista.

”En koskaan osta niitä jättimäisiä vessa- ja talouspaperipaaleja!” parahti eräs vastaajista.

Lupaus 50 kappaleesta kymmenen hinnalla ei välttämättä yksin asuviin pure. Sen sijaan yksin asuvalle on tärkeää saada ostaa juuri tarvitsemansa määrä ruokaa.

Sen takia yksin elävän unelmakaupassa onkin palvelutiski, josta saa ostettua kaiken tuoreen: pienen määrän lihaa tai kalaa, viljatuotteita ja juustoja. Lisäksi palvelutiskistä pitää löytää terveellistä valmisruokaa, joka ei kuitenkaan ole pelkkää sushia ja kallista deliannosta. Mieluummin viidellä eurolla salaattia, täysjyvänuudeleita tai keittoa.

 

Yksin asuvat ovat tinkimättömiä. He eivät halua asioida hehtaarihalleissa, joista ei löydä mitään, eivätkä pienissä kalliissa kaupoissa, joissa on ”paskat valikoimat”. Kauppa ei saa olla ruma. Mutta sen pitää olla aivan asuinkeskuksen ytimessä, mielellään matkalla kuntosalilta bussipysäkille.

Ai niin. Yksin asuvat kertoivat, että he eivät käy kaupassa ensisijaisesti löytääkseen seuraa, vaikka viime vuonna testatut ”sinkkukorit” niin antoivat ymmärtää. Tietyn henkilön läsnäoloa yksin elävät kuitenkin kaipaavat. He haluaisivat, että paikalla olisi kauppias.

Yksin elävän unelmakaupan kauppiaalla on psykologisesti tarkka silmä: hän auttaa niitä, jotka tarvitsevat inspiraatiota ja reseptejä ruuanlaittoon, mutta pysyttelee tyylikkäästi etäämmällä, jos asiakas ei ole höpöttelytuulella. Hän muistaa kanta-asiakkaat nopeasti (ehkä nimeltä) ja hankkii juuri ne tuotteet, joita yksin asuva tarvitsee.

Täydellinen kauppias osaa valita yksin asuvaa asiakasta varten sen parhaan lauantaimakkaran ja juustolaadun. Hän myy kaiken, ihan kaiken, kappalehintaan.

 

Lopulta selvisi, että yksin elävän unelmakaupalla pitää olla oma valtti. Yksi täky, jota kaikki rakastavat: kauppiaan tekemät ihanat kerrosvoileivät, kaupungin paras patonki tai jotakin muuta omaa ja persoonallista, joka houkuttelee paikalle kerrasta toiseen.

Ja kun Suomessa ollaan, niin:

”Siellä pitää olla tiski, jonka äärellä voisi juoda kahvit.”

Uunikana, kesäkurpitsa-munakoisohöystö ja paistetut sienet sekä kermainen lohipasta saavat tästä valkoviinistä oivan parin.

Mikä? Lourensford The Dome Chardonnay 2017, 13,30 e, on eteläafrikkalainen kuiva valkoviini.

Millainen? Leveän ja runsaan valkoviinin maussa on eksoottisia hedelmiä, pähkinää ja ryhdikästä tammista mausteisuutta.

Minkä kanssa? Viini on kuin tehty kesäkurpitsa- ja munakoisohöystön kanssa tarjottavalle uunikanalle. Hienon hinta-laatusuhteen ostos maistuu myös possunfileen ja kermaisen lohipastan kanssa.

Suosituksen antoi viinitoimittaja Tuomas Tanttu. Lisää Tantun vinkkejä löydät uusimmasta Glorian ruoka & viini -lehdestä.

Reilun hapokas ja kuiva valkoviini on loistovalinta rapukauteen.

Mikä? Heleimmät sauvignon blancit tulevat Uudesta-Seelannista. Sileni Cellar Selection Sauvignon Blanc 2017, 14,37 e, kuuluu lajissa hintaluokkansa parhaimmistoon.

Millainen? Viinin maku on eloisan hedelmäinen, tutut herukat, karviaiset ja yrtit erottuvat.

Minkä kanssa? Reilun hapokas ja kuiva viini sopii mainiosti rapujen kanssa. Viini pitää pintansa myös, kun pöydässä on graavi- tai savukalaa, perunoita ja kermaviilikastiketta, ehkä myös tuoreista rouskuista tehtyä salaattia.

Suosituksen antoi viinitoimittaja Tuomas Tanttu. Lisää Tantun vinkkejä löydät uusimmasta Glorian ruoka & viini -lehdestä.