April Bloomfield, Stephanie Izard ja Adeline Grattard ovat nuoria naiskokkeja, joiden näkemyksellisyys ja sinnikkyys ovat luoneet heistä kansainvälisiä tähtiä. Heidän ruokansa tekee vaikutuksen sekä kaiken kokeneisiin kriitikoihin että tavallisiin ravintola-asiakkaisiin.

[iframe src="//instagram.com/p/mfS3RKSpZF/embed/" width="612" height="710" frameborder="0" scrolling="no" allowtransparency="true"></iframe]

April Bloomfield – New Yorkin gastropub-velho

April Bloomfield, 39, perusti vuonna 2004 New Yorkiin kaupungin ensimmäisen gastropubin ja antoi sille nimeksi The Spotted Pig.

Nyt Bloomfield omistaa yhtiökumppaninsa Ken Friedmanin kanssa useita ravintoloita. Kahdella niistä, Spotted Pigillä ja Breslinillä, on Michelin-tähti. Bloomfieldin ravintoloiden suosio perustuu rentoon tunnelmaan ja taidokkaisiin annoksiin. Hänen ravintoloistaan on sanottu, että kuuluisat asiakkaat haluavat mennä niihin, jotta tuntisivat itsensä tavallisiksi – ja tavalliset asiakkaat siksi, että tuntisivat itsensä kuuluisiksi.

Kaikki New Yorkissa tuntevat April Bloomfieldin. Isosta-Britanniasta Yhdysvaltoihin muuttanut kokki on yksi harvoista naisista, jotka ovat onnistuneet murtamaan miesvaltaisen Michelin-tähtikokkirenkaan. Ja vaikka Bloomfield viihtyy paremmin ravintolansa keittiössä kuin haastatteluissa tai televisiokameroiden edessä, hän on tehnyt brittiruoan eteen yhtä suuren pr-työn kuin kokkijulkkis Gordon Ramsay.

Aprilin ravintoloiden perusta on sekoitus modernia gastropub-ruokaa ja italialaista keittiötä. Lihaa on paljon, mutta annokset eivät ole raskaita, sillä yhdistelmät ovat raikkaita ja lisukkeet kevyitä. Hänen ravintolansa ovat newyorkilaisille sitä, mitä Pekka Terävän Olo tai ravintola Muru ovat helsinkiläisille. Kyse on ravintolaelämyksestä, jossa yhdistyy rento tunnelma, oma tyyli ja taidokas keittäminen. Bloomfield on innokas head-to-tail-filosofian kannattaja, joten ravintolan listalla on todennäköisesti fileen sijaan maksaa, possunpotkaa tai possunkorvia. Tärkättyjä pöytäliinoja ei ravintolasalissa näy.

Mutta miten brittikokki eksyi Amerikkaan? Tarina on legendaarinen. Aprilista piti tulla alun perin poliisi. Hän kuitenkin myöhästyi pääsykokeista. Äitinsä hiillostuksen välttääkseen hän päätti seurata siskonsa jälkiä ja ryhtyä kokiksi. Hyvä kokki hänestä tulikin, sillä hän työskenteli useissa maineikkaissa ravintoloissa, kuten Lontoon River Caféssa ja Alice Watersin Chez Panissessa Berkeleyssä. Vuonna 2003 kaikki muuttui.

"Mario Batali soitti Jamie Oliverille houkutellakseen hänet avaamaan gastropubin New Yorkiin. Jamie sanoi olevansa liian kallis. Tilalleen hän suositteli minua", April kertoo.

Vuotta myöhemmin April avasi New Yorkin ensimmäisen gastropubin The Spotted Pigin yhdessä ravintolamoguli Ken Friedmanin kanssa. Ravintolasta tuli megasuosittu, ja Aprilin hiiligrillissä tehdyistä, briossimaisen sämpylän väliin kootuista hampurilaisista ja kengännauharanskalaisista käsite. Menestykseen auttoi Mario Batalin lisäksi toinen tunnettu rahoittaja, raptähti Jay-Z.

Nyt Aprililla on useita ravintoloita yhtiökumppaninsa Ken Friedmanin kanssa. Rento, pubimainen Breslin sijaitsee New Yorkin midtownissa trendikkään Ace Hotelin yhteydessä, ja kuten Spotted Pigillä myös sillä on Michelin-tähti. Samassa hotellissa on myös kalaravintola The John Dory Oyster. Joulukuussa 2012 Bloomfield ja Friedman avasivat meksikolaistyyppisen Salvation Tacon yhdessä kokki Roberto Santibanezin kanssa, ja tammikuussa 2013 he ostivat sanfranciscolaisen klassikkoravintolan Tosca Cafen.

Vuonna 2012 April ehti julkaista myös keittokirjan, josta tuli menestys. ”Kun kasvan isoksi, haluan olla kuin April Bloomfield”, tv-kokki Anthony Bourdain sanoo kirjan takakannessa.

Entä mitä kaikkien rakastama kokki itse haluaa?

"Oman leipomon ja pienen kasvimaan. Viihdyn kädet taikinassa ja jalat mullassa", hän vastaa.

Teksti: Joanna Moorhouse

Adeline Grattard yhdistää ranskalaisia ja kiinalaisia makuja. Kuva: Francesco Acerbis.

Adeline Grattard – cross-kitcheniä harkitusti

Adeline Grattard, 32, on uuden ajan ranskalainen keittiömestari, joka avasi kiinalaisia ja ranskalaisia makuja yhdistävän ravintolansa Yam’Tchan Pariisiin miehensä Chi Wah Chanin kanssa vuonna 2009. Yhden tähden Michelin-ravintolassa on 20 paikkaa, ja ravintola on niin suosittu, että pöytä kannattaa varata viikkoja aikaisemmin.

Ravintolan nimi on huolella valittu. Yam’Tcha tarkoittaa päivän aloittamista yhdessä ystävien ja perheen kanssa. Ruokalista vaihtuu päivittäin raaka-aineiden mukaan. Annokset ja makuyhdistelmät ovat harkiten koottuja, maut herkkiä ja aistittavia. Usein Adeline valmistaa äyriäiset ja kalat höyryttämällä, kuten kiinalaisessa keittiössä on tapana. Näin maku on aidoimmillaan. Ruokakokemusta täydentävät ravintolan tyylikkäät viinit ja laadukas tee, jota Chan tuo höyryävänä pöytään.

Teksti: Christina Aaltio

Stephanie Izard on myös Top Chef -voittaja. Kuva: Bill Hogan.

Stephanie Izard – tosi-tv:stä huipulle

Stephanie Izard, 36, tuli tutuksi Amerikan neljännen kauden Top Chef -voittajana. Sanavalmis keittiömestari on kertonut, että kilpailu ei opettanut ravintolan pyörittämisestä mitään uutta, sillä nämä opit hän oli saanut jo aikaisemmin avattuaan ensimmäisen ravintolansa 29-vuotiaana. Palkintorahat Stephanie sijoitti uuteen ravintolaan. Girl & The Goat avattiin vuonna 2010 Chicagossa, maan ravintolamekassa. Nyt Michelin-opas suosittelee ravintolaa Bib gourmand -maininnalla hyvän hinta-laatusuhteen paikkana. Mutkattoman ravintolan listalla on kasvis-, kala-, äyriäis- ja liharuokia. Annokset ovat kekseliäitä ja huolella tehtyjä.

Stephanien toinessa ravintolassa Little Goatissa on monien mielestä kaupungin paras aamiainen. Ja kehuja ropisee. Saveur-lehti valitsi Girl & The Goat -ravintolan vuoden parhaaksi amerikkalaiseksi ravintolaksi, ja Food & Wine -lehti nimesi Stephanie Izardin parhaaksi keittiömestariksi.

Ravintoloiden ympärillä pöhistään, Facebookissa tuhannet fanit tykkäävät, ja Stephanien Twitter-päivityksiä seurataan tarkkaan. Ja toki hänellä on myös keittokirja Girl in the Kitchen, jonka kanssa hänen herkullisia ruokiaan voi kokata kotona.

Teksti: Christina Aaltio

Juttu on julkaistu Glorian ruoka&viini -lehdessä 03/2013.

Lue myös: Tarvitaanko ravintoloihin naiskiintiöt?

Markkinoille on tullut valtavasti uusia lonkeroita, mutta mitä niistä kannattaa ostaa?

Uusi alkoholilaki toi lonkerot kauppojen hyllyille. Tässä valmistajat näkivät hyvän tilaisuuden panostaa lonkeroihin uudella tavalla. Markkinoille on viime kuukausina tullut runsaasti uusia tuotteita, ja nyt on aika katsoa, miten ne pärjäävät vanhojen suosikkien rinnalla.
Soppa365:n ja Glorian ruoka & viinin toimitus maisteli tällä kertaa markettivalikoimaan kuuluvia greippilonkeroita, eli niin sanottuja “tavallisia lonkeroita”. Ensi kerralla testiin pääsevät karpalolla ja muilla aineilla kuin greipillä maustetut lonkerot.
Peruslonkeroistakin tarjotaan löytyy niin sanotusti laidasta laitaan. Testatut juomat olivat sekä luonteeltaan että laadultaan hyvin vaihtelevia. Testi suoritettiin sokkotestinä.

Voittaja:
Laitila: Gini long drink, 5,5 %, hinta 3,29 e  (0,33 l)
Lasiin kaadettaessa juoma on harmaan sameaa, ja tuoksu on mieto, ehkä hivenen greippilimua muistuttava. Maku miellyttää testaajia. Siinä tuntuu olevan mukana hieman greipin kuorta, mikä tuo mukavaa terää. Sokeria ei ole liikaa, ja gini maistuu mukavasti. Katajanmarjan aromia emme erota, mutta raati on yksimielinen: tätä joisi mielellään niin saunan jälkeen kuin terassilla. Kesähitti!

Jaetulla kakkossijalla:
Leijona: Greippi lonkero, 5,0 %, hinta 2,49 e (0,33 l)
Testin yllättäjä! Tämä on oikea valinta greipin ystävälle, sillä hedelmän maku erottuu juomasta selvästi. Ginin aromi voisi olla vahvempi, mutta testin yllättäjänä leijona on hyvin tasapainoinen ja miellyttävä juoma. Erinomainen hinta-laatu-suhde.

Jaetulla kakkossijalla:
Hartwall: Original Long Drink, 5,5 %, hinta 2,49 e (0,33 l)
Kaikkein tunnetuin lonkerobrändi pärjäsi hienosti ja selvitti tiensä jaetulle kakkossijalle. Makua moitittiin hieman laimeaksi, mutta yhtä kaikki: tasainen, varma suorittaja. Aromissa pieni katajanmarjan vivahdus, ja gini erottuu hieman. Greipin makua sen sijaan ei juurikaan ole, joten tämä sopii myös niille, jotka eivät siitä niin välitä.

Neljäntenä:
A Le Coq: Gin & grapefruit, 5,5, %, hinta 3,65 e (0, 5 l) 
Tuoksuu ja näyttää perinteiseltä lonkerolta. Maku kuitenkin yllättää: alkoholi ei maistu ollenkaan. Tätä voisi erehtyä luulemaan greippilimuksi. Pahalta juoma ei silti maistu: toimisi oikein hyvin terassilla jäiden kanssa.
“Tätä voisi juoda paljon!”

Viides sija:
Trokari salaperäinen paroni, 5 %, hinta 3,49 e (0,33 l)
Sinebrychoffin uutuus, Trokari -sarjan salaperäinen paroni on ginipohjainen gin & greippi –juoma. Vaikka gin ja greippi on Suomessa tarkoittanut erityisesti lonkeroa, Salaperäinen paroni ottaa vaikutteita cocktaileista ja on kirkas toisin kuin tähänastiset lonkerot. Testiryhmän mielestä se tuoksuu ja maistuu hieman Spritelle. Ginin makua ei juomasta tunnista. Siiderinystävän lonkero.
“Vähän kuin kuin limellä maustettu Breezer.”

Kuudes sija:
Sinebrykoff: Classic Long Drink Grapefruit, 5,5 %, hinta 1,99 e (0,33 l)
Osittain käymisteitse valmistettu suomalainen lonkero. Tällä kertaa raati ei kaipaa lisää alkoholin makua, sillä juoma sekä tuoksuu että maistuu viinalle. Ei tosin ginille, vaan vodkalle tai kenties klassisesti Koskenkorvalle. Ei erityisen lonkeromainen lonkero, mutta menisi saunan jälkeen kylmänä.

Seitsemäs sija:
New Long Drink Company: White Grapefruit Drink, 5,5 %,  hinta 2,99 e (0,33 l)
Markkinoiden uusi lonkero tulee mehubrändinä tunnetun Raikastamon tekijöiltä. Sen limumainen ulkonäkö epäilyttää testaajia. Maku yllättää: se on terävä ja vahva. Ihan kuin juomaan olisi uutettu greipin kuorta. Juoma ei miellytä suurinta osaa raadista, vaikka pullo onkin kaunis.

Kahdeksas sija:
Hartwall: Original Long Drink Light, 5,5 %, 2,49 e (0,33 l)
Hartwallin kevytversio tuoksuu ja näyttää perinteiseltä lonkerolta. Silti kokeneet ruoka- ja juomatoimittajat havaitsevat sokkotestissä aspartaamin aromin. Keinotekoinen makeutusaine tuntuu tunkkaisen makuiselta.

Yhdeksäs sija:
Pirkka: Greippi lonkero, 4,7 %, 1,72 e (0, 33 l)
Tämähän tuoksuu simalta, eräs raadin jäsen huudahtaa. Ja toden totta, siihen on luonnollinen selitys: Pirkan lonkero valmistetaan omenamehusta, käymisteitse. Valitettavasti myös jälkimaku on hiivainen. Juoma jää testin jumboksi, eikä ihme: se ei nimestä huolimatta sisällä greippiä eikä giniä.

 

Myöhemmin kesällä julkaistaan testin kakkososa, jossa maisteluun pääsevät muilla raaka-aineilla kuin greipillä maustetut lonkerot. Stay tuned!

Laulaja Mira Luodin päivä on täynnä rokkia ja vegeruokaa.

Laulaja Mira Luodin päivästä ei rokkia puutu! Sen huomaa jo siitä, miten asenteella Mira ilmoittaa lounaspöydän tarjonnan. Alkupalaksi lounaalla nautitaan appelsiini-parsakaali-pinaatti-manteli-cocktail sekä kesäkurpitsapastaa kylmällä tomaattikastikkeella. Katso kesäkurpitsaspagetin ja raa'an tomaattikastikeen ohje tästä. Pääruoaksi tarjoillaan lämmin papumuhennos avokadolla ja saksanpähkinällä, vihanneksia ja hedelmäsalaattia. Päivän kruunaa tietysti jälkiruoka: kookospallerot!

Vain elämää torstaisin ja perjantaisin kello 20 Nelosella ja Ruudussa. Seuraavan viikon jakson näet etukäteen maksullisesta Ruudusta aina perjantaisin. Soppa365 ja Nelonen kuuluvat molemmat Sanoma-konserniin.