Kalle Valkonen tekee viskiä Pohjanmaalla. Kuva: Kyrö Distillery.
Kalle Valkonen tekee viskiä Pohjanmaalla. Kuva: Kyrö Distillery.

Ruista lasissa Kun saunan lauteilla istuu neljä viskiharrastaaa ja yksi startup-yrittäjä, tuloksena on Suomen ensimmäinen ruisviskitislaamo. Kyrö Distilleryn päätislaaja Kalle Valkonen nauttii viskinsä rennosti.

Miten ryhdytään tislaajamestariksi?

Ensin nautiskellaan erinomaisia amerikkalaisia ruisviskejä ja naristaan, miksei kukaan tee samaa Suomessa. Sitten matkustetaan Skotlantiin, laitetaan saappaat jalkaan ja opitaan parhailta. Olen intohimoinen olutharrastaja, oluenpanija ja ammatiltani ekologi. Viimeksi kasvatin töissä parista millilitrasta satoja litroja levää. Nyt pidän huolta viskin käymisvaiheen tärkeimmästä raaka-aineesta, hiivasta. Muu porukkamme tulee kauppatieteistä, lääkealalta, insinööritieteistä ja kuljetusalalta.

Miltä isokyröläinen viski maistuu?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viskiä on parasta kuvailla lasi kädessä, mutta raakatisleestä voi jo ennustaa jotain. Teemme viskimme poikkeuksellisesti mallastetusta rukiista. Siinä maistuu vivahteita tuoreesta ruisleivässä. Maussa on myös paljon estereitä eli kukkaisia aromeita. Tässä vaiheessa uskaltaa jo hiukan hurrata, sillä suurimman amerikkalaistislaamon pääsekoittaja arvosti raakatisleemme kunnarin arvoiseksi! Ensimmäiset viskit saamme myyntiin 2017.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miten nautit viskisi?

Parhaalta se maistuu pitkän purjehduspäivän päätteeksi Jurmon saaren länsipuolella, kansanveneen sitloodasta eli istuinlaatikosta kaivettuna. Viski sopii hyvin myös drinkkeihin. Drinkeissä ei pidä peittää viskin makua, vaan korostaa parhaita puolia. Esimerkiksi ruisviskistä tehty klassinen highball toimii erinomaisesti.

Mitä suomalainen viskikulttuuri kaipaa?

Se kehittyy juuri nyt mielenkiintoisesti; uusia tislaamoja on tekeillä ja harrastajat ovat intohimoisempia kuin koskaan. Viskikulttuuriin liittyy yhteisöllisyys ja asioiden juhlistaminen, viski on tavallaan konstailematonta samppanjaa. Hyvää viskiä ei kannata tuhlata päihtymiseen, eikä päihtymistä hyvään viskiin. Haluamme tuoda viskikulttuuriin pientä rempseyttä ja madaltaa harrastamisen kynnystä myös naisille. Väitän, että monen viskinvihaajan mielikuva on pilattu huonoilla viskeillä. Kun olen saanut suostuteltua vastahankaisen ystävän maistamaan hyvää ruisviskiä, yleisin vastaus on yllättynyt: ”Luulin, että viski maistuu ihan erilaiselta!”

Annina Huhtala

Sisältö jatkuu mainoksen alla