Minulla on ystävä, jonka kanssa käymme kaljalla. Emme koskaan tapaa missään muissa merkeissä (tai no, kävimme kolme vuotta sitten kerran kävelyllä, mutta se oli vähän omituista).  Reilun kuukauden välein näemme joissain kolmesta vakiobaaristamme, ja juomme kolmesta viiteen tuoppia olutta.

Olut, jota juomme, on halvinta mahdollista hanakaljaa. Se on meille tärkeää, ja minusta myös tietyllä tavalla kaunista. Yritän nyt selittää, miksi.

Jos ihan tavallista kahvia ei oteta lukuun, keskioluttuoppi on suomalaisten keskuudessa pienin yhteinen nimittäjä. Se on jotain, jonka hyvin suuri osa kansasta on joskus baarissa tilannut ja juonut. Se ei ole tietyn ryhmä juoma: kolmosolutta juovat Suomessa niin miehet kuin naiset tulotasosta, koulutuksesta tai asuinpaikasta riippumatta. Kun siis haemme ystäväni kanssa vuorotellen tiskilta kaksi tuoppia – toinen itselle ja toinen kaverille – olemme siis niin sanotusti perusasioiden äärellä. Emme yritä rakentaa identiteettiä. Emme ota juomista kuvia ja postaa niitä someen. Tunnelma on rauhallinen, melkein harras: rituaali toistuu samanlaisena kerrasta ja vuodesta toiseen.

Voi tietysti väittää, että valinnallamme nimenomaan haluamme erottautua pienpanimo-oluita tai jenkki-ipoja suosivista tuttavistamme, mutta siitä ei ole kyse.

Juomme peruskaljaa, koska emme halua ajatella asiaa sen enempää. Ison tuopin tilaaminen ei vie huomiotamme liiaksi toisaalle, eikä sen neutraali ja vetinen maku häiritse keskustelua millään lailla. Kun olutta on juonut tarpeeksi paljon ja tarpeeksi kauan, se ei oikeastaan maistu miltään. Vähän kuin vettä joisi.

Juuri sellaisena pidän siitä. Silloin on mahdollista juoda melko nopeasti, ja keskittyä humaltumiseen.

Tämä kuulostaa tietysti hirveältä. Meillä on kansakuntana kollektiivinen alkoholiongelma: Suomessa ei saa sanoa, että tykkää humaltua. Se on ymmärrettävää. Lähes kaikkien suomalaisten ihmisten lähipiirissä on joku, joka juo liikaa ja aiheuttaa juomisellaan kärsimystä muille. Ymmärrän tämän, mutta en aio juuri nyt välittää siitä. Nousuhumala on yksi hienoimpia, voitonriemuisimpia tunteita, joita tiedän.

Sosiaalisuus tekee siitä vielä parempaa. Me juomme ystäväni kanssa välillä niin monta tuoppia, että seuraavana aamuna ainakin minulla on päänsärky. Tiedän sen jo etukäteen, enkä välitä. Se on hinta, jonka mielelläni maksan yhteisestä hetkestämme. Juomme päästäksemme lähemmäs toisiamme. Voisimme teoriassa keskustella samoista asioista myös selvin päin, mutta käytännössä emme halua. Haluamme kokea pientä riemukkuutta, liikutusta ja läheisyyttä niiden muutamien tuntien aikana, joita meillä on käytettävissämme: alkoholi tarjoaa siihen loistavan keinon. Ensimmäisen tuopin aikaan juttelemme vielä hieman pidättyvästi viime aikojen kuulumisista. Kolmannen kaljan aikaan kaverini usein katsoo jo vähän kulmiensa alta, ja kysyy varovaisesti: ”Eikö oikeastaan olekin niin, että…?” Kysymys on jotain henkilökohtaista, mitä tahansa isäsuhteestani mahdolliseen haluuni lisääntyä.

Siinä kohtaa en todellakaan halua harhautua miettimään artesaanioluen aromeja.

Humala saa keskustelun lisäksi aikaan myös sen, että pieni (tai ei oikeastaan niin pienikään) suorittaja pääni sisällä vaikenee. Muutaman tunnin ajan en mieti tekemättömiä töitä, keittiön siivoamista enkä sitä, kuinka monta päivää viimeisimmästä juoksulenkistä on. Olen vain, ja vastaansanomattomasti tykkään olla olemassa. Puhun vähän suorempaan kuin muuten puhuisin. Usein huomaan kertoneeni asioista, jotka ovat vaivanneet minua jo pidempään, mutta en ole oikein saanut sanoitetuksi niitä.

Kolmen, tai viimeistään viiden tuopin jälkeen on syytä lähteä kotiin. Usein vähän pakkokin. On odottavia projekteja, pyykkikasoja ja puolisoita. Hyvä niin. Keskiolut on nimittäin kauneimmillaan juuri sinä hetkenä, kun haluaisi ottaa vielä yhden, mutta ei voi.

Venla Soppa365
Seuraa 
Liittynyt3.4.2017

Kolumni: Keskioluen kauneudesta

Onhan se, tavallaan. Kuten Wikipedia kertoo, "Keskiolut on Suomessa käytettävä nimitys keskivahvalle oluelle, jossa on yli 2,8, mutta enintään 4,7 tilavuusprosenttia alkoholia. Keskiolut on ollut Suomen suosituin alkoholijuoma siitä lähtien, kun sitä on saanut myydä elintarvikeliikkeissä. Pääosa kotimaisista keskioluista on vaaleita lageroluita, ja suosituimpia merkkejä ovat muun muassa Karhu, Koff, Lapin Kulta, Karjala, Olvi ja Sandels." Jos siis juot "olutta" erotuksena keskioluesta, saatat...
Lue kommentti
Vierailija

Kolumni: Keskioluen kauneudesta

Vierailija kirjoitti: En juo myöskään veroluokkia enkä määrittele tai tuijottele juomieni alkoholipitoisuuksia. Juon tuotteita jotka minua miellyttävät. Olisi aika hassua, esim., alkaa luokitella ruokia hiillidyraattiluokkiin ja puhua niistä eikä itse tuotteesta. Syön halvinta nelosmättöä. Se jos mikä olisi vapautta.
Lue kommentti

Täyteläinen punaviini on hinta-laatusuhteeltaan oikea aarre.

Mikä? Nederburg The Winemasters Shiraz 2016 on eteläafrikkalainen punaviini, joka ihastuttaa monikäyttöisyydellään ja hinta-laatusuhteellaan (11,50 e).

Millainen? Täyteläisen ja kohtuullisen tanniinisen viinin maussa tuntuvat ensisiemauksella tummat kypsät metsämarjat ja kirsikat, ja jälkimaussa savuinen tammiaromi.

Minkä kanssa? Hyvä yleisviini grillatulle naudanlihalle ja pihveille, olipa kypsyysaste kypsä tai medium. Pidä mielessä myös syksyn hirvikautta varten.

Suosituksen antoi viinitoimittaja Tuomas Tanttu. Lisää Tantun vinkkejä löydät uusimmasta Glorian ruoka & viini -lehdestä.

Glorian ruoka & viini sekä Soppa365 ovat julkaisseet jälleen runsaan reseptilehden, joka keskittyy hullunhyvään kasvisruokaan.

Miten tehdään maalaissalaatti, joka ei jätä nälkäiseksi? Mitkä vegeruuat pelastavat, kun aikaa on vähän ja ainekset täytyy löytää lähikaupasta? Miten kasviksia grillataan ja mitä ihmettä onkaan nyhtösieni?

Muun muassa näihin kysymyksiin löydät vastaukset Soppa365:n ja Glorian ruoka & viinin erikoisjulkaisusta. Se sisältää yli 60 toimituksen testaamaa reseptiä. Lehti sopii sinulle, joka rakastat kasvisruokaa ja etsit uusia ideoita kokkailuun. Yhtä mainiosti se passaa kuitenkin myös vegeilynoviisin hyppysiin – erityisesti, jos kaipaat helppoja reseptejä, joilla lähteä kokeilemaan. Vege julkaistiin ensimmäistä kertaa viime vuonna, ja lehdet loppuivat kaupasta ennen aikojaan. Nyt rakastettu Vege on taas täällä – entistä houkuttelevampien ohjeiden ja ideoiden kera. Julkaisun ohjeista noin puolet ovat vegaanisia ja loput lakto-ovovegetaristeille sopivia. Yli 20 reseptiä valmistuu alle puoleen tuntiin!

Vege-erikoisjulkaisun löydät lehtihyllystä hyvin varustelluista liikkeistä.

#täyttävegeä eteenpäin!