Hups! Kuvaan eksyi pari karpalolonkeroakin. Niistä lisää ensi kerralla!
Hups! Kuvaan eksyi pari karpalolonkeroakin. Niistä lisää ensi kerralla!

Markkinoille on tullut valtavasti uusia lonkeroita, mutta mitä niistä kannattaa ostaa?

Uusi alkoholilaki toi lonkerot kauppojen hyllyille. Tässä valmistajat näkivät hyvän tilaisuuden panostaa lonkeroihin uudella tavalla. Markkinoille on viime kuukausina tullut runsaasti uusia tuotteita, ja nyt on aika katsoa, miten ne pärjäävät vanhojen suosikkien rinnalla.
Soppa365:n ja Glorian ruoka & viinin toimitus maisteli tällä kertaa markettivalikoimaan kuuluvia greippilonkeroita, eli niin sanottuja “tavallisia lonkeroita”. Ensi kerralla testiin pääsevät karpalolla ja muilla aineilla kuin greipillä maustetut lonkerot.
Peruslonkeroistakin tarjotaan löytyy niin sanotusti laidasta laitaan. Testatut juomat olivat sekä luonteeltaan että laadultaan hyvin vaihtelevia. Testi suoritettiin sokkotestinä.

Voittaja:
Laitila: Gini long drink, 5,5 %, hinta 3,29 e  (0,33 l)
Lasiin kaadettaessa juoma on harmaan sameaa, ja tuoksu on mieto, ehkä hivenen greippilimua muistuttava. Maku miellyttää testaajia. Siinä tuntuu olevan mukana hieman greipin kuorta, mikä tuo mukavaa terää. Sokeria ei ole liikaa, ja gini maistuu mukavasti. Katajanmarjan aromia emme erota, mutta raati on yksimielinen: tätä joisi mielellään niin saunan jälkeen kuin terassilla. Kesähitti!

Jaetulla kakkossijalla:
Leijona: Greippi lonkero, 5,0 %, hinta 2,49 e (0,33 l)
Testin yllättäjä! Tämä on oikea valinta greipin ystävälle, sillä hedelmän maku erottuu juomasta selvästi. Ginin aromi voisi olla vahvempi, mutta testin yllättäjänä leijona on hyvin tasapainoinen ja miellyttävä juoma. Erinomainen hinta-laatu-suhde.

Jaetulla kakkossijalla:
Hartwall: Original Long Drink, 5,5 %, hinta 2,49 e (0,33 l)
Kaikkein tunnetuin lonkerobrändi pärjäsi hienosti ja selvitti tiensä jaetulle kakkossijalle. Makua moitittiin hieman laimeaksi, mutta yhtä kaikki: tasainen, varma suorittaja. Aromissa pieni katajanmarjan vivahdus, ja gini erottuu hieman. Greipin makua sen sijaan ei juurikaan ole, joten tämä sopii myös niille, jotka eivät siitä niin välitä.

Neljäntenä:
A Le Coq: Gin & grapefruit, 5,5, %, hinta 3,65 e (0, 5 l) 
Tuoksuu ja näyttää perinteiseltä lonkerolta. Maku kuitenkin yllättää: alkoholi ei maistu ollenkaan. Tätä voisi erehtyä luulemaan greippilimuksi. Pahalta juoma ei silti maistu: toimisi oikein hyvin terassilla jäiden kanssa.
“Tätä voisi juoda paljon!”

Viides sija:
Trokari salaperäinen paroni, 5 %, hinta 3,49 e (0,33 l)
Sinebrychoffin uutuus, Trokari -sarjan salaperäinen paroni on ginipohjainen gin & greippi –juoma. Vaikka gin ja greippi on Suomessa tarkoittanut erityisesti lonkeroa, Salaperäinen paroni ottaa vaikutteita cocktaileista ja on kirkas toisin kuin tähänastiset lonkerot. Testiryhmän mielestä se tuoksuu ja maistuu hieman Spritelle. Ginin makua ei juomasta tunnista. Siiderinystävän lonkero.
“Vähän kuin kuin limellä maustettu Breezer.”

Kuudes sija:
Sinebrykoff: Classic Long Drink Grapefruit, 5,5 %, hinta 1,99 e (0,33 l)
Osittain käymisteitse valmistettu suomalainen lonkero. Tällä kertaa raati ei kaipaa lisää alkoholin makua, sillä juoma sekä tuoksuu että maistuu viinalle. Ei tosin ginille, vaan vodkalle tai kenties klassisesti Koskenkorvalle. Ei erityisen lonkeromainen lonkero, mutta menisi saunan jälkeen kylmänä.

Seitsemäs sija:
New Long Drink Company: White Grapefruit Drink, 5,5 %,  hinta 2,99 e (0,33 l)
Markkinoiden uusi lonkero tulee mehubrändinä tunnetun Raikastamon tekijöiltä. Sen limumainen ulkonäkö epäilyttää testaajia. Maku yllättää: se on terävä ja vahva. Ihan kuin juomaan olisi uutettu greipin kuorta. Juoma ei miellytä suurinta osaa raadista, vaikka pullo onkin kaunis.

Kahdeksas sija:
Hartwall: Original Long Drink Light, 5,5 %, 2,49 e (0,33 l)
Hartwallin kevytversio tuoksuu ja näyttää perinteiseltä lonkerolta. Silti kokeneet ruoka- ja juomatoimittajat havaitsevat sokkotestissä aspartaamin aromin. Keinotekoinen makeutusaine tuntuu tunkkaisen makuiselta.

Yhdeksäs sija:
Pirkka: Greippi lonkero, 4,7 %, 1,72 e (0, 33 l)
Tämähän tuoksuu simalta, eräs raadin jäsen huudahtaa. Ja toden totta, siihen on luonnollinen selitys: Pirkan lonkero valmistetaan omenamehusta, käymisteitse. Valitettavasti myös jälkimaku on hiivainen. Juoma jää testin jumboksi, eikä ihme: se ei nimestä huolimatta sisällä greippiä eikä giniä.

 

Myöhemmin kesällä julkaistaan testin kakkososa, jossa maisteluun pääsevät muilla raaka-aineilla kuin greipillä maustetut lonkerot. Stay tuned!

Kesäkuussa vietettävä gourmet-festivaali levittäytyy tällä kertaa Töölönlahden puistoon 14.-17.6.2018. Seitsemättä kertaa järjestettävän Taste of Helsingin tämän vuoden teema on muutos.

Taste of Helsinki on Mira ja Barry MacNamaran perustama ruokafestivaali, johon osallistuu joka vuosi yhdeksän huippuravintolaa Helsingistä ja Helsingin ulkopuolelta. Taste of Helsingin ainutlaatuinen konsepti mahdollistaa tutustumisen kaupungin herkullisiin makuihin yhdellä kertaa yhdessä paikassa.

Festivaalin teema on tänä vuonna muutos. Tapahtuma siirtyy Musiikkitalon vierestä Finlandiatalon taakse Töölönlahden Puistoon. Lisäksi vanhat muoviset "markat" on kuopattu. Tänä kesänä ruoat ja juomat maksetaan elektronisella maksukortilla. Lisäksi ensimmäistä kertaa tapahtuman historiassa koko ravintolakattaus on vaihdettu edellisestä kesästä. Tänä vuonna joukossa Helsingin huippuravintoloiden lisäksi yksi paikka Tukholmasta ja yksi Rovaniemeltä. Mutta mitä niissä sitten tarjotaan? Se selviää nyt, sillä tässä ovat Taste of Helsingin menut vuosimallia 2018, olkaa hyvä:

Chapter

Selleriä & seljankukkaa 5 e
Puikulaperunaa, naudan sydäntä & keltuaista 6 e
Pihlajan lehtiä & raparperia 6 e
Nimikkoannos: turskaa & vihreitä 10 e

Esperanto (Tukholma)

’The Kushiyaki Experience’: purjo & hapankerma & piparjuuri  5€
Sinisimpukka & musta valkosipuli & peruna 6€
Kanannahka & pohjolan viismauste & hunaja 6€
Nimikkoannos: kananpojan muna & hiillostettu hollandaise & tattari & bbq-lehdet 11€

Fabrik

Perinteinen ranskalainen paté, pikkeleitä ja hapanjuurileipää 6€
Italialainen tryffelillä maustettu risottopallo 5€
Tuulihattu ’Profiterole’ vadelmilla ja kookoksella 6€
Nimikkoannos: Anjou-kyyhkyä kesän vihreillä herneillä 13€

Garden by Olo

Yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä 6€
Härkätatakia, seesamia ja savustettua majoneesia 6€
Ryppylimettiä ja kuusta 5€
Nimikkoannos: friteerattua kukkakaalia, pikkelöityä merilevää ja misolla maustettua voi-valkoviinikastiketta 8€

Latva

Peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa 5€
Bosgårdin kartanon luomu Charolais-härkää, savustettua munavoita ja Ahlbergin tilan sinapinvihreitä 6€
Hiillostettu tuohi-kerma-parfait, spelttiä, raparperia ja hunajaa 6€
Nimikkoannos: benella-siikaceviche, bataattia, basilikaa, aji amarillo chili ja samettikukka "leche de tigre"  9€

Nolla

RAPEA SIENIVOHVELI & Mouhijärven tryffelijuustoa ja sipulirelissiä 6€
SIIKACARPACCIO & vihreää romesco-kastiketta ja suolaheinävinegretteä 6€
RAPARPERIJÄÄTELÖ & mansikkamarenkia, olutmäskiä ja karamellia 5€
Nimikkoannos: PARSAA JA SAMPEA & paahdetut uudet perunat ja mesiangervokastike 10€

Ragu

MAA-ARTISOKKA
Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä & hapanjuurivohveli 6€
KARITSA
Makkara Meri-Lapin luomukaritsasta, tomaattifregolaa, varhaiskaalia & Averna-sinappia 6€
METSÄMANSIKKA
Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia & suolaheinää 5€
Nimikkoannos: VIIRIÄINEN
Paahdettuja viiriäisenkoipia, rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia & rakuuna-aiolia 8€

Sky (Rovaniemi)

Kaskinaurista Sodankylästä, kuusenkerkkä”pestoa” ja sieniä 6€
Miedosti kypsennettyä rautua, kuningasrapua ja koivua 6€
Suklaata, herkkutatti-kinuskia ja puolukkaa Napapiiriltä 5€
Nimikkoannos: Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä 8€

Wino

Tartar, hollandaisemajoneesia ja rapeaa porkkanaa 6€
Punakampela-rillette, näkkileipää ja pikkelöityä kurkkua 5€
Raparperia ja suklaata 6€
Nimikkoannos: Kauden kasviksia, savustettua perunaa ja lipstikka beurre blanc 8€

Lue lisää festivaalista täältä.

Kuva: Sami Hakala
Kuva: Sami Hakala

Kaapelitehtaalla nähtiin viime viikonloppuna uskomaton yleisöryntäys. Vegemessujen menestys johtui muun muassa siitä, että tapahtumassa ei ollut kyse identiteettipolitiikasta.

Toista kertaa järjestetyt Vegemessut tekivät jotain, mitä kukaan ei tainnut odottaa: saivat ihmiset jonottamaan viidentoista asteen pakkasessa, vain jotta he pääsisivät osallistumaan maksulliseen kasvisruokatapahtumaan. Vaikka messut järjestettiin nyt isommassa paikassa kuin ennen, oli Kaapelitehdas välittömästi liian pieni. Lauantaina ovet piti sulkea jo kahden tunnin aukiolon jälkeen, kun sisään ei vain mahtunut enempää ihmisiä. Kaiken kaikkiaan tapahtumassa vieraili viikonlopun aikana yli 8000 ihmistä.

Ei ole yllätys, että kasvisruoka kiinnostaa ihmisiä. Vegemessujen supersuosion takana on kuitenkin myös kolme muuta syytä.

1. Identiteettipolitiikan hylkääminen

Kasvissyöjiä ja erityisesti vegaaneja on vuosikymmenten ajan syrjitty kouluruokaloissa, ravintoloissa ja valitettavan usein esimerkiksi oman suvun joulupöydässä. Ehkä juuri siksi vegaaniruokavaliosta on kehittynyt niin voimakkaasti identiteettikysymys. Mutta sillä hetkellä kun ruokavalio muuttuu identiteetiksi, ihmisestä tulee usein vähän ärsyttävä. Ja kyllä, olen ollut sitä myös itse.

Vegemessuilla pääosassa olivat uudet, jännittävät tuotteet ja maukas ruoka, eivät niinkään ihmiset ja heidän identiteettinsä. Tapahtumaan osallistuvia ihmisiä ei jaoteltu sen mukaan kuka on vegaani ja kuka ei – sen sijaan kaikki olivat yhdessä hyvästä kasvisruoasta nauttivia tyyppejä. Tätä lisää!

Suomalaisista vain yksi prosentti on vegaaneja, mutta  ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin kannalta avainasemassa ovatkin nimenomaan ne sekasyöjät, jotka ovat valmiita lisäämään vegeä ruokavalioonsa. Siksi oikeaoppisuuden vaatimuksen ja kaikenlaisen jeesustelun täytyy loppua: meillä ei ole enää yksinkertaisesti varaa tehdä veganismista ärsyttävää oikeassa olemista. Vegemessut näytti tässä hienosti esimerkkiä. Tapahtuman ohjelmalehden pääkirjoituksessakin todetaan kauniisti: "Valitsetpa vegen kerran viikossa, yhtenä kuukautena vuodesta tai jokaisena päivänä, haluamme ilmaista kiitollisuutemme sinulle."

2. Vaihtoehto metrilakulle

Perinteiset ruoka- ja viinimessut olleet viime vuosina hieman alamaissa. Helsingin kirjamessujen yhteydessä järjestettävillä Viini, ruoka ja hyvä elämä -messuilla on näkynyt yhä enemmän kaikista toritapahtumista tuttuja metrilakun myyjiä, ja muutenkin samoja tuotteita ja toimijoita vuodesta toiseen. Vegemessuilla tästä kyllästymisestä ei ollut jälkeäkään. Sen sijaan talo oli täynnä aidosti uusia tuotteita ja yrittäjiä. Tapahtumassa tehtiin useita tuotelanseerauksia ja keskusteltiin innokkaasti ruuan tulevaisuudesta. Uusia näkökulmia saatiin niin laboratorioissa kasvatettavaan keinolihaan kuin ihmisen ja eläimen välille rakennetun eronteon historiaan. Me sanommekin: Vegemessut ensi vuonna Messukeskukseen!

3. Hyvä diili kaikille

Liput vegemessuille maksoivat 10 euroa päivää kohden. Diili oli kaikin puolin hyvä, sillä kymmenillä erilaisilla maistatuspisteillä saattoi syödä vatsansa täyteen, tai siis suoraan sanottuna vaaralliseen räjähtämispisteeseen asti. Lisäksi tapahtumassa pystyi ostamaan merkittävillä alennuksilla tuotteita, joiden saatavuus on toistaiseksi ollut rajallista. Tuotetoimittajat ja valmistajat taas saivat kallisarvoista näkyvyyttä nimenomaan oman kuluttajaryhmänsä piirissä. Pääsin itsekin maistamaan ensimmäistä kertaa esimerkiksi ylistettyä vöneriä (joka voittikin sunnuntain yleisöäänestyksen vuoden parhaasta uudesta tuotteesta).

Messujen pääravintolakin oli valittu fiksusti. Ylistetty Kaskis on Turussa, eikä sieltä ole kovin helppoa saada edes pöytävarausta. Mutta Vegemessuilla unelmat täyttyivät: yhden viikonlopun Kaskis olikin Helsingissä, eikä varausta tarvittu. Ja paikka tarjosi kolme ruokalajia kahden hinnalla! Fiksut valinnat ohjelman, brändien ja ravintoloiden suhteen kertovat siitä, että messujen takana on ammattimaisia, asiansa osaavia ja siihen uskovia järjestäjiä. Kiitos, ensi vuonna uudestaan!