Etkö erota samppajanjaa kuohuviinistä tai muista siihen liittyviä yksityiskohtia? Ei se mitään. Tärkeintä on tunne, sanoo samppanjatalo Louis Roedererin kellarimestari Jean-Baptiste Lecaillon.

Onnistuimme saamaan kellarimestari ja samppanjaguru Jean-Baptiste Lecaillonilta erikoishaastattelun Helsingin Grand Champagne -tapahtumassa. Hän esitti viisi väitettä samppanjasta.

1. Samppanjaa maisteluun ei ole yhtä oikeaa tapaa.

Meillä kaikilla on oma maku ja mielipide. Siksi samppanjasta tulee nauttia juuri siten, kuin sinulle parhaiten sopii. Heittäydy samppanjan lumoihin. Älä mieti teknisiä detaljeja tai viiniasiantuntijoiden näkemyksiä. Maistele rohkeasti koko kehollasi. Anna samppanjan herätellä tunteesi ja viedä sinut lapsuutesi tuoksumaisemiin, kuten mummolaan tai kesäaamuihin mökillä. Maistaessamme pääsemme lähelle sisintämme; sitä mitä oikeasti olemme.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

2. Myös samppanjan synty on luova prosessi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kellarimestarina tehtäväni on toimia luovana innoittajana tiimilleni sekä seurata ajan henkeä. Ihmisten makumieltymykset ovat entistä kuivempia, ja pienet viljelijäsamppanjoiden tekijät ovat nostaneet ilman sokerilisäystä valmistetut rutikuivat brut nature -samppanjat suosioon. Roedererin täysin makeuttamaton Brut Zero -samppanja syntyi minun ja muotoilija Philippe Starckin luovasta yhteistyöstä. Kävimme keskusteluja minimalismista, designista ja taiteesta – ja päätimme tehdä asiat toisin. Aloittaessamme minulla ei ollut mitään tietoa, millainen samppanja käsissämme syntyisi. Leikittelimme erilaisilla sokerimäärillä ja päädyimme rutikuivaan.

3. Hyvä samppanja syntyy tarhalla.

Olen ilahtunut nähdessäni yhä useamman samppanjatalon panostavan tarhojensa hyvinvointiin ja niiden ekosysteemejä kunnioittavaan viljelyyn. Vielä 25 vuotta sitten luomupyrkimyksilleni naureskeltiin. Tänä päivänä moni kokeilee luomu- ja biodynaamista viljelyä, sillä kuluttajat ovat kiinnostuneita maistamaan mahdollisimman puhtaita samppanjoita, joita ei tarvitse manipuloida kellarissa. Roedererin kellarimestarina olen todistanut, että suuretkin samppanjatalot voivat tehdä luomua ja biodynaamista samppanjaa. Täytyy silti muistaa, että Champagnen viileässä ja sateisessa ilmastossa planeettojen ja kuun liikkeisiin perustuva biodynaaminen viljely on erittäin haasteellista.

4. Tarha- ja kellarityö kulkevat käsi kädessä.

Monessa samppanjatalossa kellari- ja tarhamestarin toimenkuvia hoitaa kaksi henkilöä, mutta Roedererilla saan vastata kellarityöskentelyn ohessa viinitarhojemme hyvinvoinnista. Vaikka osaan tehdä kellarissa yhtä sun toista, en ole taikuri. Siksi viinin raaka-aineen on oltava priimaa. Yhä useampi samppanjatila kerää rypäleensä entistä kypsempinä, sillä suosiotaan jatkuvasti lisääviä kasvumaaperää heijastavia terroir-samppanjoita on mahdoton tehdä ilman kunnolla kypsyneitä rypäleitä.

5. Jos en olisi samppanjatalon kellarimestari…

…olisin todennäköisesti oluentekijä. Perheeni valmisti olutta kolmen sukupolven ajan, joten kasvoin panimomiljöössä. Kun isovanhempani myivät panimomme, tulevan olutmestarin kohtalo oli sillä sinetöity. Viinikärpänen puraisi minua Burgundin-matkalla 14-vuotinaana. Silloin päätin ryhtyä viinintekijäksi. 24-vuotiaana päädyin Tasmaniaan ja tein saaren ensimmäisen kuohuviinin. Maailmalla viettämäni vuodet ennen kotikonnuilleni Champagneen asettumista rohkaisivat minua luovuuteen viininteossa.

Grand Champagne -viinitapahtuma 11.-13.5.2017 Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla. Pääsyliput 18 e.

Sisältö jatkuu mainoksen alla