Luomulenkkiä kiukaalle, siemenleipää evääksi ja vegaanista juustoa, joka yllättää juustoisuudellaan. Tässä Glorian ruoka & viinin raadin valitsemat parhaat markettilöydöt vuonna 2017. Ne ovat maukkaita, edullisia ja kotimaisia.

1. Mainio pussileipä
Juureen leivottu kaura-siemenleipä on pussileipien parhaimmistoa. Siemeniä ja jyviä on leivässä peräti kolmannes, eikä leipään ole lisätty sokeria. Fazer siemenleipä kaura, 300 g, 2 e.


2. Nerokas käyttöliittymä
Pakko ihmetellä, miksi tätä pieneen tilaan menevää jauhelihapakkausta ei ole keksitty aiemmin. Atria luomunauta 12 %, 400 g, 4, 50 e.

3. Maistuu kaikille
Soija- ja härkäpapurouhetta sisältävä pasta bolognese pelastaa, kun pitää napata lounas kaupan hyllystä. Reilunkokoinen annos maistuu myös vegaaneille. Jokaiselle pasta bolognese, 350 g, 3,20 e.

4. Lehtikaalin serkku
Jos olet italialaisen ruuan ystävä, todennäköisesti tunnet jo lehtikaaliperheen kurttuisen jäsenen. Sen nimi on mustakaali eli palmukaali. Paista se kevyesti pannulla, käytä keitossa tai surauta pastan seuraan pestoksi. Pekan pihan mustakaali, 200 g, 2,50 e.



5. Markettikuula
Artesaanityönä tehdyt lakritsikuulat myydään kauniissa purkeissa. Halvan versio on sujautettu pussiin, joka ei kauneudella komeile. Mutta maku on kohdallaan, samoin hinta.Halvan salmiakki-suklaa-lakukuulat, 140 g, 2,90 e.


6. Piirakan pohjalle
Leipojan löytö on pussillinen gluteenittomia kaurajauhoja, jotka ovat parempia kuin ulkomaiset kilpailijansa. Myllärin gluteeniton kaurajauho, 500 g, 1,80 e.


7. Monitoimijuusto
Kastikemaista cheddaria voi käyttää dippinä, lasagnessa, suolaisen piirakan täytteenä ja pastakastikkeena. Sitä voi lusikoida jopa suoraan suuhun. Valio Koskenlaskija ruokacheddar, laktoositon, 250 g, 2,60 e.



8. Hyväntekijä
Tätä pillimehua imee mielikseen. Se on täyttä luomua, ja jokaisesta pillimehusta menee 10 senttiä Saimaannorpalle. Raikastamon saimaannorpan omenatäysmehu, 200 ml, 1,20 e.


9. Vegaanin juustoa
Onko tämä juustoa? Ei ihan, vaikka maku ja rakenne yllättävät vannoutuneimmankin juustonystävän. Höylää ei tarvita, sillä vegaanijuusto on valmiiksi viipaleina. Porlammin vege plus, 150 g, 2,60 e.


10. Kieppi luomua kiukaalle
Pajuniemen lihaisa luomulenkki on parasta saunamakkaraa pitkään aikaan. Se on tehty täysin kotimaises-ta luomulihasta, ja on laktoositon ja gluteeniton. Pajuniemen makulenkki luomulihasta, 400 g, 4,90 e.



11. Ekoteko pakastimessa
Vaviskaa, kalapuikkojen ystävät! Itämeren lahnasta valmistetuissa pihveissä on hyvä maku ja rapea kuorrutus. Gluteenittomien ja laktoosittomien pihvien kala on pyydetty kestävästi John Nurmisen Säätiön Lähikalahankkeessa.
Pirkka saaristolaiskalapihvi, 2 kpl, 200 g, 2,80 e.


12. Lipaisu juureksia
Mainio idea valmistaa mehujää juureksista ja marjoista. Punajuuri-mansikka taittaa makeannälän, vaikka jäätelöaltaan hyvikseen ei ole lisätty ripaustakaan sokeria. Apetit, vegepops, vegaaninen, laktoositon, 52 g, 1,30 e.

Juttu on ilmestynyt alkujaan Glorian ruoka & viinin numerossa 7/2017.

Gluteeni

12 parasta kotimaista markettilöytöä vuonna 2017

Vierailija kirjoitti: enosta kirjoitti: Feikki ruokaa todella nämäkin kuten rasvaton,suolaton,sokeriton,kaloriton ruoka,luomu,gluteiiniton niille jotka sotkeneet elimistönsä väärillä ruuilla. Eli keliaakikon pitäs vaan syödä gluteiinia, vaikka sairastuu siitä? Onko keliaakikon ruokavaihtoehdot siis mielestäsi tuossa? :D Kai tiedät, että keliaakikko voi syödä luontaisesti gluteenittomia, terveellisiä ja puhtaita tuotteita, joita ei ole jalostettu ja joihin ei ole lisätty tukkua e-koodeja? Siis...
Lue kommentti
Kuva: Sami Hakala
Kuva: Sami Hakala

Kaapelitehtaalla nähtiin viime viikonloppuna uskomaton yleisöryntäys. Vegemessujen menestys johtui muun muassa siitä, että tapahtumassa ei ollut kyse identiteettipolitiikasta.

Toista kertaa järjestetyt Vegemessut tekivät jotain, mitä kukaan ei tainnut odottaa: saivat ihmiset jonottamaan viidentoista asteen pakkasessa, vain jotta he pääsisivät osallistumaan maksulliseen kasvisruokatapahtumaan. Vaikka messut järjestettiin nyt isommassa paikassa kuin ennen, oli Kaapelitehdas välittömästi liian pieni. Lauantaina ovet piti sulkea jo kahden tunnin aukiolon jälkeen, kun sisään ei vain mahtunut enempää ihmisiä. Kaiken kaikkiaan tapahtumassa vieraili viikonlopun aikana yli 8000 ihmistä.

Ei ole yllätys, että kasvisruoka kiinnostaa ihmisiä. Vegemessujen supersuosion takana on kuitenkin myös kolme muuta syytä.

1. Identiteettipolitiikan hylkääminen

Kasvissyöjiä ja erityisesti vegaaneja on vuosikymmenten ajan syrjitty kouluruokaloissa, ravintoloissa ja valitettavan usein esimerkiksi oman suvun joulupöydässä. Ehkä juuri siksi vegaaniruokavaliosta on kehittynyt niin voimakkaasti identiteettikysymys. Mutta sillä hetkellä kun ruokavalio muuttuu identiteetiksi, ihmisestä tulee usein vähän ärsyttävä. Ja kyllä, olen ollut sitä myös itse.

Vegemessuilla pääosassa olivat uudet, jännittävät tuotteet ja maukas ruoka, eivät niinkään ihmiset ja heidän identiteettinsä. Tapahtumaan osallistuvia ihmisiä ei jaoteltu sen mukaan kuka on vegaani ja kuka ei – sen sijaan kaikki olivat yhdessä hyvästä kasvisruoasta nauttivia tyyppejä. Tätä lisää!

Suomalaisista vain yksi prosentti on vegaaneja, mutta  ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin kannalta avainasemassa ovatkin nimenomaan ne sekasyöjät, jotka ovat valmiita lisäämään vegeä ruokavalioonsa. Siksi oikeaoppisuuden vaatimuksen ja kaikenlaisen jeesustelun täytyy loppua: meillä ei ole enää yksinkertaisesti varaa tehdä veganismista ärsyttävää oikeassa olemista. Vegemessut näytti tässä hienosti esimerkkiä. Tapahtuman ohjelmalehden pääkirjoituksessakin todetaan kauniisti: "Valitsetpa vegen kerran viikossa, yhtenä kuukautena vuodesta tai jokaisena päivänä, haluamme ilmaista kiitollisuutemme sinulle."

2. Vaihtoehto metrilakulle

Perinteiset ruoka- ja viinimessut olleet viime vuosina hieman alamaissa. Helsingin kirjamessujen yhteydessä järjestettävillä Viini, ruoka ja hyvä elämä -messuilla on näkynyt yhä enemmän kaikista toritapahtumista tuttuja metrilakun myyjiä, ja muutenkin samoja tuotteita ja toimijoita vuodesta toiseen. Vegemessuilla tästä kyllästymisestä ei ollut jälkeäkään. Sen sijaan talo oli täynnä aidosti uusia tuotteita ja yrittäjiä. Tapahtumassa tehtiin useita tuotelanseerauksia ja keskusteltiin innokkaasti ruuan tulevaisuudesta. Uusia näkökulmia saatiin niin laboratorioissa kasvatettavaan keinolihaan kuin ihmisen ja eläimen välille rakennetun eronteon historiaan. Me sanommekin: Vegemessut ensi vuonna Messukeskukseen!

3. Hyvä diili kaikille

Liput vegemessuille maksoivat 10 euroa päivää kohden. Diili oli kaikin puolin hyvä, sillä kymmenillä erilaisilla maistatuspisteillä saattoi syödä vatsansa täyteen, tai siis suoraan sanottuna vaaralliseen räjähtämispisteeseen asti. Lisäksi tapahtumassa pystyi ostamaan merkittävillä alennuksilla tuotteita, joiden saatavuus on toistaiseksi ollut rajallista. Tuotetoimittajat ja valmistajat taas saivat kallisarvoista näkyvyyttä nimenomaan oman kuluttajaryhmänsä piirissä. Pääsin itsekin maistamaan ensimmäistä kertaa esimerkiksi ylistettyä vöneriä (joka voittikin sunnuntain yleisöäänestyksen vuoden parhaasta uudesta tuotteesta).

Messujen pääravintolakin oli valittu fiksusti. Ylistetty Kaskis on Turussa, eikä sieltä ole kovin helppoa saada edes pöytävarausta. Mutta Vegemessuilla unelmat täyttyivät: yhden viikonlopun Kaskis olikin Helsingissä, eikä varausta tarvittu. Ja paikka tarjosi kolme ruokalajia kahden hinnalla! Fiksut valinnat ohjelman, brändien ja ravintoloiden suhteen kertovat siitä, että messujen takana on ammattimaisia, asiansa osaavia ja siihen uskovia järjestäjiä. Kiitos, ensi vuonna uudestaan!

Kuvitus: Tomi Malkki

Nopea vaihtelu ruokavalioissa johtaa ennakoimattomiin seurauksiin.

En syö lihaa. Perusteeni liittyvät tuotantoeläinten kohteluun ja lihantuotannon ympäristövaikutuksiin. Pitkään kuvittelin, että kun jätän lihan, voin herkutella hyvällä omallatunnolla.

Olin väärässä. Myös sillä on väliä, mitä kasvissyöjänä valitsen ostoskoriini. Yksi suosikkejani on avokado. Sen maku on ihana, ja pehmeä rasva terveellistä. Mutta tämä vegaanien ja hipsterien suosikki on yksi ympäristölle haitallisimmista raaka-aineista. Se tarvitsee kasvaakseen valtavasti vettä: puolen kilon tuottaminen vaatii jopa 300 litraa. Chilessä tämä on johtanut siihen, ettei vettä riitä paikallisten ihmisten käyttöön yhtä paljon kuin ennen.

Avokadon tuotantoon liittyy myös ongelmia, jotka tuovat mieleen siirtomaa-ajat. Meksikossa, joka on yksi suurimpia avokadojen tuottajamaita, ongelmana ovat ”veriavokadot”. Paikallinen mafia on ottanut valtavasti kasvaneen bisneksen haltuunsa. Voitot menevät järjestäytyneelle rikollisuudelle, eivätkä mafiosot todellakaan kohtele tuottajia hyvin.

Samaan aikaan foodiet jakavat somessa kuvia avokadoruusuista. Minäkin viime kuussa. Vaaleanvihreä väri näyttää niin hyvältä kuvassa. Tuotantoon liittyvistä ongelmista tiesin aiemmin vain vähän, enkä oikeastaan halunnut ottaa niistä tarkemmin selvää.

Joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet suomalaisten ostamasta ruuasta menee hukkaan. Ja mikä olisi tästä näkökulmasta ongelmallisempi raaka-aine kuin avokado? Kaupasta on lähes mahdotonta löytää täydellisiä yksilöitä: ärsyttävä hedelmä on ensin kolme viikkoa raaka ja sitten yhtäkkiä ylikypsä. Vaikka olen harjaantunut avokadonpuristelija, heitän säännöllisesti viallisia kappaleita roskiin.

Trendiruokien synnit on nostettu esiin viime aikoina. Guardian-lehti kirjoitti muutama kuukausi sitten avokadojen ja perulaisen parsan nurjasta puolesta. Ympäristöön ja tuottajien oloihin liittyviä ongelmia on raportoitu myös kvinoasta ja manteleista. Kvinoaa himoitaan maailmalla siinä määrin, että sitä perinteisesti syöneet ihmiset myyvät nykyään koko sadon ja syövät itse vähemmän ravitsevaa ruokaa. Mantelin paisunut tuotanto taas on Kaliforniassa osasyynä sekä kuivuuteen että mehiläiskatoon.

Kaukaa tulevan ruuan ilmastovaikutuksia on pohdittu ennenkin, kritisoitu esimerkiksi kuljetuksia. Suurin osa ympäristöhaitoista syntyy kuitenkin alkutuotannossa. Ja siitä me tiedämme vain vähän, jos ruoka tulee maailman toiselta puolelta. Esimerkiksi luomu ei ole merkki viljelijöiden reilusta kohtelusta, eikä reilun kaupan tarra takaa ympäristöystävällisyyttä.

Trendien haitallisuus korostuu, koska ne leviävät nykyään niin nopeasti ympäri maailmaa. Ei tarvita kuin yksi julkkiskokin somepäivitys, niin aiemmin tuntematon ruoka on hetkessä kaikkien huulilla. Nopeat vaihtelut ruokavalioissa johtavat ennakoimattomiin seurauksiin. Onneksi viime vuosiin mahtuu pari järkevääkin ruokamuotia: sesonki- ja lähiruoka. Sesonkiruoka tarjoaa ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja kaikkiin ruokavalioihin ja lähellä tuotetuista raaka-aineista on tarjolla enemmän tietoa. Syön mielelläni esimerkiksi Järki särki -säilykettä tai härkistä, sillä tiedän mistä ja miten ne tulevat lähikauppaani.

Ruokainspiraatiota etsiessä olisikin välillä syytä sulkea Instagram ja soittaa esimerkiksi isoäidille. Ympäristön kannalta kaikkein parhaita kasviksia ovat nimittäin suomalaiset juurekset. Ne ovat muuten sesongissa juuri nyt. Ja punajuuresta saa tehtyä aivan yhtä kauniin ruusukkeen kuin avokadosta.

Juttu on julkaistu alkujaan Glorian ruoka & viini -lehden numerossa 1/2017.