
Kirjailija Tuomas Kyrön karjalanpaisti edustaa suomalaisen keittiön minimalismia. Klassikkoruoan tärkeimmät mausteet ovat suola ja maustepippuri.
Karjalanpaisti on todellinen klassikkoruoka, joka perustuu kirkkaassa liemessä mureaksi haudutettuun lihaan. Mausteena on yleensä suolaa ja maustepippureita.
Kaikki karjalanpaistin ystävät allekirjoittavat nämä ominaisuudet. Mutta kuten rakastetuista ruokalajeista yleensä, myös karjalanpaistista on lukuisia erilaisia variaatioita.
Kuuluuko karjalanpaistiin lampaanliha? Entä porkkanat? Ruskistetaanko kaikki liha vai vain osa siitä? Ajatus siitä, minkälaista on oikea karjalanpaisti, riippuu todennäköisesti siitä kuinka kyseistä ruokalajia on totuttu valmistamaan oman suvun parissa.
Tässä versiossa karjalanpaisti maustetaan maustepippureiden lisäksi mustapippurilla ja laakerinlehdillä. Lihan ohella pataan tulee sipulia ja porkkanoita, jotka hautuvat liemessä pehmeiksi ja maukkaiksi.
Karjalanpaisti
Ainekset
Työvaiheet
-
Ota liha huoneenlämpöön tuntia ennen valmistamista. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
-
Paloittele liha reiluiksi kuutioiksi.
-
Kuori ja paloittele sipulit ja porkkanat. Laita lihat, kasvikset ja mausteet kerroksittain pataan tai uunivuokaan. Lisää vettä niin että lihapalat juuri ja juuri peittyvät.
-
Kypsennä karjalanpaistia uunissa 200 asteessa noin tunti, kunnes päällimmäiset lihapalat ovat ruskistuneet. Alenna uunin lämpötila 150 asteeseen, peitä kannella ja hauduta noin 3 tuntia, tai kunnes liha on mureaa. Syö keitettyjen perunoiden kanssa.
Eihän tuo ole karjalanpaistia, vaan lihapata! Perinteiseen karjalanpaistiin tulee suolaa, mustapippuria ja sipulia pohjalle, sitten naudanlihapalat, sitten possupalat ja päällimmäiseksi suolattu possunlapa. Vettä, niin että lihat peittyy, laitetaan kuumaan uuniin, että lihat vähän ruskistuu, lisätään vettä ja vähennetään lämpöä n. 180-200 asteeseen, annetaan paistua, lisätään vettä, jos on haihtunut, jätetään yöksi uuniin n. 100-120 asteeseen. Takaan, että maistuu. Liemestäkin tulee ruskeahkoa ja herkullista. Keitetyt perunat ja uunissa valmistetut juurekset maistuvat karjalanpaistin kanssa.
Hirven selkärangan pätkä vähän kinttuliihoja possua ja kunnolla juureksia. Loppuvaiheessa Tillikka konjakkia...joskus oon heittänt peuran tai hirven sydämen jos on ollu saamaksissa. Tai pienen palan maksaa
lihat keitetään ensiin hellalla , että saadaan kuorittua pinnalle nouseva VERIVAAHTO, jos tämän jättää tekemättä, lihaa ei syö susikaan.
Tuomas Kyrön? Tällä ohjeella vuoden päästä 80v äitini on AINA tehnyt Karjalanpaisti ja hyvää on!
hellalla on vaikea keittää itse käytän kattilaa tai paistokasaria
Mikä tästä tekee Tuomas Kyrön karjalanpaisti? Samalla ohjeella teki jo mummoni (syntynyt Karjalassa 1889), joka opetti sen äidilleni ( ehti myös syntyä Karjalassa), joka puolestaan opetti saman reseptin minulle. Yhtä hyvin tätä voisi kutsua Maija-mummon karjalanpaistiksi.
Lisään viimeiseksi tunniksi pestyt, kuoritut ja lohkotut potut pataan, kypsyvät siellä hyvin lihojen joukossa.
Olen aina tehnyt tuolla systeemillä karjalanpaistia. Porkkanaa ja sipulia reilusti.
Uskomatonta, että tämä resepti on Tuomas Kyrön karjalanpaisti. Varmaan ihan hyvä ja mukava kaveri, mutta aika paksua omia itselleen karjalanpaistin reseptin yksi variaatio, jolla useita kymmeniä vuosia varmaan kymmenissä tuhansissa suomalaissa kodeissa tuo ruoka on tehty!
Elekee syyttee Kyröä toimittajan tekemästä sanavalinnasta. Olisi kai ollut parempi ilmaus, että näin Kyrö tekee karjalapaistin. Mielensäpahoittajajille.
Klassikko ruoan nimeäminen jonkun mukaan on aina riskaabelia. Suomen ravanheittoa tulee varmasti. Ja totta se on, ettei tuossa ohjeessa ole mitään erityistä omaa. Mutta tuskin tuo on Kyrön vika. Karjalanpaistista on tuhansia ohjeita, Kaikki varmaan "oikeita". Yksi on olennaista: Karjalassa pottua ei pantu kuumaan uuniin, vaan leivinuunin jälkilämpöön. Ei ikinä 200 asteeseen.
Minä teen näin: sianlihan lisäksi siihen tulee sipulia, porkkanaa, laakerinlehtiä, mustapippuria, luumua, vettä ja soijakastiketta. hyvää on, pajon syöty ja keuhuttu, myös ystävät, työkaverit ja hyvän-päivän tutut tykkävät tästä perheen ja suvun lisäksi. Tämän jaon myötä, odotan myös jonkin kaltaista räjähtävää somehittiä tästä "karjalanpaistista".
Käytän veden sijasta olutta, mieluiten tummaa, joka antaa toisenlaista potkua makuun.
Sisäelimiä pataan jos saatavissa, voidaan puhua padasta eri nimillä, vaikkapa pula-ajan patana.
Lammaskin saattaa joutua raavaan ja possun sekaan.
Valkosipuli ja jopa chili sopii hyvin joukkoon antamaan lisää eetvarttia.
Oikeaa läskiä pitää olla aina riittävästi, pitää tiellä, ettei tarvitse kävellä ojassa.
Lanttua,porkkanaa tavallista sipulia lohkoina laakerinlenteä ja hillosipulia,valkosipulia ja suolakurkkua vähän mukaan lisäksi .Jos teette Hirvenlihasta niin valkosipulia ja katajanmarjoja myös muiden lisäksi..Tulee hyvä myös ilman sianlihaa.
Kyllä on ihmeellisiä karjalanpaisteja ihmisillä. Minun lapsuuden karjalanpaistiin ei kuulunut pippurit eikä porkkanat, laakerinlehdistä ja sipuleista puhumattakaan. Nykyisin itseskin laitan sipulia. Kyrön ohjeessa on nostettava hattua sille, että lihoja ei paisteta ennen pataan laittoa, moni itseään ammattikokiksi kutsuvakin niin tekee. Lihan pintaa ei tarvitse saada kiinni, koska siihen liemeen on tarkoitus saada lihan maku, vähän rasvaisempia lihoja jätetää veden pinnan yläpulelle, aluksi uuni kovemmalla lämmöllä, sitten miedolla lämmällä useamman tunnin haudutus. Hyvää on. Ja liedellä keittämällä saa kyllä lihakeiton aikaiseksi, mutta karjalanpaistia siitä ei tule.