Tahmeat kanansiivet saavat juuri oikean maun appelsiinimarinadista. Linkki reseptiin jutun lopussa. Kuva: Reetta Pasanen.
Tahmeat kanansiivet saavat juuri oikean maun appelsiinimarinadista. Linkki reseptiin jutun lopussa. Kuva: Reetta Pasanen.

Unohda haarukka ja veitsi! Kanansiivet syödään nimittäin äijätyyliin sormin. Siipi näppeihin ja upotus dippikastikkeeseen, niin etiketti on hallussa.

Kanansiiville on tapahtunut sama kuin hampurilaisille. Yksinkertaisesta sapuskasta on tullut muodikasta katuruokaa ja fiinien ravintoloiden rentoa lohturuokaa.

Friteerattujen kanansiipien koti on Yhdysvalloissa. Siipien maailmanvalloitus käynnistyi 1960-luvulla, kun niiden kyytipojaksi keksittiin lisätä tulista kastiketta. Rasvaisten siipien menestys sai yllättävän potkun 1980-luvun kevytruokahuumasta. Vähärasvaisten ja nahattomien lihapalojen menekki nousi, ja siivistä tuli ylijäämätavaraa. Kapakat äkkäsivät edullisten jämäpalojen mahdollisuudet ja ottivat ne listoilleen seurusteluruuaksi. Oluen kanssa maistuvasta rasvaisesta ja mausteisesta äijäruuasta tuli hitti.

Suomeen jenkkisiivet saapuivat Pirkanmaan kautta, jossa ravintola Siipiweikot on toiminut jo parikymmentä vuotta. Lento sai tuulta alleen lamasta ja tulisen ruuan noususta. Nyt kanansiipiä saa sporttibaarien lisäksi jopa työpaikkaruokaloista ja trendiravintoloista.

Suomen siipikehto on edelleen Pirkanmaa, sillä lähes puolet Suomessa syötävistä kanansiivistä popsitaan Pirkanmaalla.

Kanansiipien ABC

Siipien kuuluu olla rapeita ja niissä tulee olla tarpeeksi kastiketta. Amerikkalaisissa siivissä on rasvapaistossa kuplille noussut ja ohentunut nahka. Lihan tulee pysyä mehukkaana, ja yksi tie tähän on kypsentää siivet Pekingin ankat tapaan ensin höyryttämällä ja sitten uppopaistamalla. Rapeat siivet upotetaan mausteiseen kastikkeeseen ja tarjotaan heti. Tulinen ja etikkainen buffalokastike on sooseista tunnetuin. Tämän hetken trendimauste siiville on korealainen gochujang-chilitahna, myös Lähi-idän zaatar ja sumakki yleistyvät.

Modernit ravintolat höyläävät siipien raikasteeksi aasialaisia yrttejä, mutta klassisesti tarjottujen hot wingsien seurassa makaa vain kasa selleri- ja porkkanatikkuja.

Kanansiivet koostuvat ohuesta kärjestä, litteästä keskiosasta ja pulleasta yläosasta. Usein tarjolle tuodaan vain siiven kaksi pulleaa osaa. Yhdysvalloissa vähälihainen siivenkärki poistetaan jo teurastamolla ja myydään Aasiaan. Helpoiten siivet saa syötyä, kun otat kiinni ohuen luun päästä, pyörittelet sitä ja vedät irti. Tee sama paksulle luulle, ja kas, kädessäsi on luuton "paketti".

[youtube id="BRcOY-PvOC8"]

Iskikö kanansiipihimo? Kokeile mahtavaa tahmeiden kanansiipien reseptiä. Tässä ohjeessa siivet marinoidaan appelsiinimarmeladissa, jolloin valmiista siivistä tulee ihanan tahmeita.

Saat reseptin klikkaamalla tästä!

Reilun hapokas ja kuiva valkoviini on loistovalinta rapukauteen.

Mikä? Heleimmät sauvignon blancit tulevat Uudesta-Seelannista. Sileni Cellar Selection Sauvignon Blanc 2017, 14,37 e, kuuluu lajissa hintaluokkansa parhaimmistoon.

Millainen? Viinin maku on eloisan hedelmäinen, tutut herukat, karviaiset ja yrtit erottuvat.

Minkä kanssa? Reilun hapokas ja kuiva viini sopii mainiosti rapujen kanssa. Viini pitää pintansa myös, kun pöydässä on graavi- tai savukalaa, perunoita ja kermaviilikastiketta, ehkä myös tuoreista rouskuista tehtyä salaattia.

Suosituksen antoi viinitoimittaja Tuomas Tanttu. Lisää Tantun vinkkejä löydät uusimmasta Glorian ruoka & viini -lehdestä.

Omena-aika! Jos meinaat hukkua omenapudokkaisiin, lue tämä juttu. Tee helppoa sosetta, suloista omenavoita, chutneya tai kanelilla maustettua likööriä, joka ilahduttaa syyspimeällä.

Tee sosetta

Helpoin tapa säilöä omenat on tehdä niistä sosetta. Pese omenat hyvin, mutta älä kuori. Leikkaa omenat paloiksi kattilaan siemenkotaa myötäillen. Väistele mahdolliset madonreiät veitsellä. Kun kattila on omenoita pullollaan, kaada päälle reilu loraus kylmää vettä ja siirrä kattila hellalle. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä keskilämmöllä noin vartti. Kauho välillä, jotta päällimmäiset omenat pääsevät pohjalle kypsymään. Lisää halutessasi sokeria, kanelia ja vaniljasokeria. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Tällainen sose kannattaa säilöä pakastamalla tai käyttää jääkaapista melko pian. Jos haluat purkittaa soseen hillon tapaan, joukkoon tarvitaan säilöntäainetta. Säilyvän omenasoseen ohjeen ja maustamisvinkkejä löydät tästä.

 

Hilloa omput

Omenahillo on tunnetusti hyvä paikka pudokkaille. Jos haluaa hillota omenansa säilyviksi pelkällä tavallisella sokerilla, hillosta tulee kuitenkin tyrmäävän makeaa. Hillosokeri ja hillo-marmeladisokeri sisältävät pektiiniä, joka parantaa hillon säilyvyyttä ja kiinteyttää sen rakennetta. Siksi tällaista sokeria tarvitaan hilloon vähemmän. Jos haluaa vähentää tästäkin sokerin määrää, voi keittää hillon minihillosokerilla, jossa on pektiinin lisäksi säilyvyyttä parantavaa natriumbentsoaattia, jota on luonnostaan pihlajanmarjoissa.

Jos pidät sileästä hillosta, soseuta se ennen purkittamista. Silloin hillottavat palat voivat olla yhtä ronskeja kuin omppusoseessakin. Omenahilloon voi yhdistää muitakin aineksia. Kokeile vaikka kesäkurpitsaa ja inkivääriä tai mausta hillo chai-teellä.

 

Keitä chutney

Jos soseet ja hillot eivät tunnu hupenevan jääkaapista, kokeile seuraavaksi chutneyta. Appelsiinilla, tähtianiksella ja sipulilla maustettu omenachutney sopii lisukkeeksi liha- ja kasvisruuille. Hauskassa purkissa sen voi antaa vaikka lahjaksi.

 

Hauduta ihana omenavoi

Siideriä, lakritsijauhetta, kanelia ja maustepippuria. Pehmeäksi karamellisoitunut, ihanan mausteinen omenavoi on omenasäilykkeiden aatelia. Jos maltat ja sinulla on aikaa, anna omenavoin kypsyä hiljalleen 120-asteisessa uunissa, kunnes se on tummaa ja paksua. Voi-nimi kertoo enemmän tämän omenaherkun koostumuksesta enemmän kuin käyttötavoista. Se sopii sellaisenaan jälkiruuaksi esimerkiksi pannacottan kanssa, mutta toimii myös sunnuntaiaamun croissantin päällä.

 

Tee likööriä

Likööriä voi tehdä omenoista yhtä helposti kuin marjoista. Tarvitaan vain vodkaa ja sokeria, joka tässä omena-kaneliliköörin ohjeessa on vaihdettu helposti liukenevaan siirappiin. Ainoa työläs vaihe on omppujen raastaminen, joten kannattaa kaivaa monitoimikone esiin. Aikaa maustumiseen menee kuukausi, mutta likööri säilyy tämän jälkeen hyvin.

Kuvat: Tuomas Kolehmainen ja Sami Repo.