Se näyttää pannupizzalta, mutta juustoisen kuoren alla muhii mehevä pastavuoka. Kuva: Teemu Leminen.
Se näyttää pannupizzalta, mutta juustoisen kuoren alla muhii mehevä pastavuoka. Kuva: Teemu Leminen.

Tarvitset neljä raaka-ainetta ja puoli tuntia, niin edessäsi on pizzetti. Se on pastavuoka, joka yhdistää spagetin ja pizzan parhaat puolet.

Tiedättekö sen hyvän fiiliksen, kun löytää uuden ruokalajin, jonka tietää jo ensimmäisen haarukallisen jälkeen vakiintuvan osaksi oman keittiön vakioruokalistaa?

Minulle kävi viikonloppuna niin pizzetti-pastavuoan kanssa. The Best Blog Recipes -sivustolta bongaamani pizzetti on saanut nimensä kahden suosikkiruuan, pizzan ja spagetin yhdistelmästä. Käytännössä pizzetti on spagettivuoka, joka päällystetään pizzan tapaan juustoraasteella ja pepperonimakkarasiivuilla. Tai ehkä pizza, jossa on taikinapohjan sijaan spagettia?

Aluksi ihastuin pizzetissä sen helppouteen. Vuokaan tarvitaan spagettia, valmista tomaattipohjaista pastakastiketta, juustoraastetta ja pepperonimakkaraa. Raaka-ainelistaus oli siis ilahduttavan lyhyt, vain neljän tuotteen mittainen.

Pizzetti ei ole myöskään kovin työläs. Riittää, että keittää spagetit ja kasaa ne sitten kerroksittain uunivuokaan tomaattikastikkeen, juustoraasteen ja pepperonien kanssa.

Lisäksi pizzetin reseptissä ilahdutti muunneltavuus. Ehkä ensi kerralla kokeilen spagetin tilalla pätkittyä rakettispagettia tai jotain muuta pastaa. Hifistelyversioon voisin keittää tomaattikastikkeen itse! Entä pitäisikö pizzettiin lisätä vähän enemmän juustoa? Voisiko pizzetin vegeversioon laittaa vaikka hyvin maustettua soijarouhetta, jolloin lopputulos olisi bolognesemainen?

(Totuuden nimissä myönnän, että muuntelin jo omaa testiversiotani raastamalla siihen jääkaapissa lojuneen parmesaanin jämät ja revin valmiin paistoksen päälle muutaman basilikan lehden, ihan vain koristeeksi.)

Kun otin pizzetin uunista, olin ilahtunut. Tomaattikastike kupli terhakkaasti ja pizzetin pinta oli kauniin ruskea ja pepperonit rapeita. Aikaa kokkaukseen kului puolisen tuntia, tästä aktiivista puuhastelua oli ehkä nelisen minuuttia, siis vuoan kasaamiseen kulunut aika.

Paistoksen pinta oli tosiaan hyvin pizzamainen, kiitos juuston, tomaattikastikkeen ja pepperonimakkaran yhdistelmän. Kun paistosta kaapi syvemmältä, alkoi makumaailma muistuttaa perinteistä tomaattista pastavuokaa. Maukas ja tuhti yhdistelmä!

Pizzetti päätyy varmasti ainakin meikäläisen arkiruokapalettiin ihan vain helppoutensa ja nopeutensa vuoksi. Pizza ja spagetti keikkuvat tunnetusti suomalaisten suosikkiruokien listalla vuodesta toiseen, joten uskoisin, että pizzetti tekee hyvin kauppansa myös muiden herkuttelijoiden keskuudessa. Etenkin lapsiperheiden kannattanee panna resepti korvan taakse.

Löydät pizzetin tarkan reseptin täältä!

Reilun hapokas ja kuiva valkoviini on loistovalinta rapukauteen.

Mikä? Heleimmät sauvignon blancit tulevat Uudesta-Seelannista. Sileni Cellar Selection Sauvignon Blanc 2017, 14,37 e, kuuluu lajissa hintaluokkansa parhaimmistoon.

Millainen? Viinin maku on eloisan hedelmäinen, tutut herukat, karviaiset ja yrtit erottuvat.

Minkä kanssa? Reilun hapokas ja kuiva viini sopii mainiosti rapujen kanssa. Viini pitää pintansa myös, kun pöydässä on graavi- tai savukalaa, perunoita ja kermaviilikastiketta, ehkä myös tuoreista rouskuista tehtyä salaattia.

Suosituksen antoi viinitoimittaja Tuomas Tanttu. Lisää Tantun vinkkejä löydät uusimmasta Glorian ruoka & viini -lehdestä.

Omena-aika! Jos meinaat hukkua omenapudokkaisiin, lue tämä juttu. Tee helppoa sosetta, suloista omenavoita, chutneya tai kanelilla maustettua likööriä, joka ilahduttaa syyspimeällä.

Tee sosetta

Helpoin tapa säilöä omenat on tehdä niistä sosetta. Pese omenat hyvin, mutta älä kuori. Leikkaa omenat paloiksi kattilaan siemenkotaa myötäillen. Väistele mahdolliset madonreiät veitsellä. Kun kattila on omenoita pullollaan, kaada päälle reilu loraus kylmää vettä ja siirrä kattila hellalle. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä keskilämmöllä noin vartti. Kauho välillä, jotta päällimmäiset omenat pääsevät pohjalle kypsymään. Lisää halutessasi sokeria, kanelia ja vaniljasokeria. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Tällainen sose kannattaa säilöä pakastamalla tai käyttää jääkaapista melko pian. Jos haluat purkittaa soseen hillon tapaan, joukkoon tarvitaan säilöntäainetta. Säilyvän omenasoseen ohjeen ja maustamisvinkkejä löydät tästä.

 

Hilloa omput

Omenahillo on tunnetusti hyvä paikka pudokkaille. Jos haluaa hillota omenansa säilyviksi pelkällä tavallisella sokerilla, hillosta tulee kuitenkin tyrmäävän makeaa. Hillosokeri ja hillo-marmeladisokeri sisältävät pektiiniä, joka parantaa hillon säilyvyyttä ja kiinteyttää sen rakennetta. Siksi tällaista sokeria tarvitaan hilloon vähemmän. Jos haluaa vähentää tästäkin sokerin määrää, voi keittää hillon minihillosokerilla, jossa on pektiinin lisäksi säilyvyyttä parantavaa natriumbentsoaattia, jota on luonnostaan pihlajanmarjoissa.

Jos pidät sileästä hillosta, soseuta se ennen purkittamista. Silloin hillottavat palat voivat olla yhtä ronskeja kuin omppusoseessakin. Omenahilloon voi yhdistää muitakin aineksia. Kokeile vaikka kesäkurpitsaa ja inkivääriä tai mausta hillo chai-teellä.

 

Keitä chutney

Jos soseet ja hillot eivät tunnu hupenevan jääkaapista, kokeile seuraavaksi chutneyta. Appelsiinilla, tähtianiksella ja sipulilla maustettu omenachutney sopii lisukkeeksi liha- ja kasvisruuille. Hauskassa purkissa sen voi antaa vaikka lahjaksi.

 

Hauduta ihana omenavoi

Siideriä, lakritsijauhetta, kanelia ja maustepippuria. Pehmeäksi karamellisoitunut, ihanan mausteinen omenavoi on omenasäilykkeiden aatelia. Jos maltat ja sinulla on aikaa, anna omenavoin kypsyä hiljalleen 120-asteisessa uunissa, kunnes se on tummaa ja paksua. Voi-nimi kertoo enemmän tämän omenaherkun koostumuksesta enemmän kuin käyttötavoista. Se sopii sellaisenaan jälkiruuaksi esimerkiksi pannacottan kanssa, mutta toimii myös sunnuntaiaamun croissantin päällä.

 

Tee likööriä

Likööriä voi tehdä omenoista yhtä helposti kuin marjoista. Tarvitaan vain vodkaa ja sokeria, joka tässä omena-kaneliliköörin ohjeessa on vaihdettu helposti liukenevaan siirappiin. Ainoa työläs vaihe on omppujen raastaminen, joten kannattaa kaivaa monitoimikone esiin. Aikaa maustumiseen menee kuukausi, mutta likööri säilyy tämän jälkeen hyvin.

Kuvat: Tuomas Kolehmainen ja Sami Repo.