Oli kesä 1991, ja Madridin kahviloissa kaikki siemailivat jääkylmää horchataa. Maistoin sitä ensimmäisen kerran: maku oli pähkinäinen ja täyteläinen ja ehdottomasti hiukan makea. Suomessa en ollut juomaan koskaan törmännyt - enkä ole vielä vuoteen 2014 mennessä.

Horchata on riisi-mantelimaitoa, joka saa mausteensa kanelitangosta. Toki tästäkin asiasta saa tappelun. Joidenkin mielestä horchataan kuuluu laittaa vain riisiä, toisten mielestä mantelia. Minä laitan molempia. Sillä nyt tiedän, miten tätä Suomessa vielä aika tuntematonta juomaa tehdään. Löysin blogin, jossa juoma oli otsikoitu "autenttiseksi meksikolaiseksi horchataksi". Kelpaa minulle! Sitä paitsi blogaaja oli testannut neljä eri reseptiä ja suorittanut erilaisia analyyseja juoman parissa.

Alkuun puolustuksen sana. Ostan tavallisesti makeuttamattoman mantelimaidon valmiina, sillä oman mantelimaidon tekeminen on tuntunut liian työläältä (muka liikaa liottamista ja suodattamista ja kaikenlaista hankalaa).

Tällä kertaa kokeilin. Miten väärässä olinkaan ollut.

Horchatan (lausutaan ilman h:ta) valmistamisessa on vain kaksi "työläämpää" vaihetta: Sinulla pitää olla jonkinlainen mylly, jolla jauhat pienen määrän raakoja riisinjyviä jauhoksi (itse käytän tähän tarkoitukseen vanhaa kahvimyllyä, jolla jauhan myös mausteet). Toiseksi sinun täytyy jaksaa illalla laittaa mantelit ja jauhettu riisi likoamaan, jotta saat aamulla surrautettua juoman pehmeän silkkiseksi. Tarvitset siis blenderin. Juomaan tarvittava sokeriliemi on niin helppo tehdä, että sitä ei edes lasketa.

 

Hommaan menee noin neljä minuuttia.

Horchatan ei kuulu olla yhtä paksua kuin smoothie mutta ei myöskään ohutta kuin maito. Onneksi tällaisista spekuloinneista ei tarvitse välittää, sillä jos noudatat ohjetta, juoman koostumuksesta tulee juuri oikeanlaista.

Ai niin. Blogin reseptin makeus olisi ollut liikaa, joten puolitin sokeriliemen määrän. Me pohjoismaalaiset taidamme olla tottuneita vähemmän makeisiin juomiin. Makeuttamaton horchata ei ole minulle horchataa, se maistuu jotenkin liiaksi riisijauholta.

Monessa ohjeessa horchata siivilöidään harsoliinan läpi siinä vaiheessa, kun se siirretään pulloon. Itse siivilöin teesiivilällä, ja lopputulos on oikein riittävä. Joissakin ohjeissa juomaan lisätään myös limettiä.

Juon horchataa jatkossa nälkään, joogatunnin jälkeen ja välipalaksi. Tietenkin jäiden kera. Ja ehkäpä jossakin vaiheessa kokeilen sulattaa sen joukkoon tummaa suklaata.

Hanna Jensen

 

Horchatan ohjeen löydät täältä. Herkullisia juomahetkiä!

Reilun hapokas ja kuiva valkoviini on loistovalinta rapukauteen.

Mikä? Heleimmät sauvignon blancit tulevat Uudesta-Seelannista. Sileni Cellar Selection Sauvignon Blanc 2017, 14,37 e, kuuluu lajissa hintaluokkansa parhaimmistoon.

Millainen? Viinin maku on eloisan hedelmäinen, tutut herukat, karviaiset ja yrtit erottuvat.

Minkä kanssa? Reilun hapokas ja kuiva viini sopii mainiosti rapujen kanssa. Viini pitää pintansa myös, kun pöydässä on graavi- tai savukalaa, perunoita ja kermaviilikastiketta, ehkä myös tuoreista rouskuista tehtyä salaattia.

Suosituksen antoi viinitoimittaja Tuomas Tanttu. Lisää Tantun vinkkejä löydät uusimmasta Glorian ruoka & viini -lehdestä.

Omena-aika! Jos meinaat hukkua omenapudokkaisiin, lue tämä juttu. Tee helppoa sosetta, suloista omenavoita, chutneya tai kanelilla maustettua likööriä, joka ilahduttaa syyspimeällä.

Tee sosetta

Helpoin tapa säilöä omenat on tehdä niistä sosetta. Pese omenat hyvin, mutta älä kuori. Leikkaa omenat paloiksi kattilaan siemenkotaa myötäillen. Väistele mahdolliset madonreiät veitsellä. Kun kattila on omenoita pullollaan, kaada päälle reilu loraus kylmää vettä ja siirrä kattila hellalle. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä keskilämmöllä noin vartti. Kauho välillä, jotta päällimmäiset omenat pääsevät pohjalle kypsymään. Lisää halutessasi sokeria, kanelia ja vaniljasokeria. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Tällainen sose kannattaa säilöä pakastamalla tai käyttää jääkaapista melko pian. Jos haluat purkittaa soseen hillon tapaan, joukkoon tarvitaan säilöntäainetta. Säilyvän omenasoseen ohjeen ja maustamisvinkkejä löydät tästä.

 

Hilloa omput

Omenahillo on tunnetusti hyvä paikka pudokkaille. Jos haluaa hillota omenansa säilyviksi pelkällä tavallisella sokerilla, hillosta tulee kuitenkin tyrmäävän makeaa. Hillosokeri ja hillo-marmeladisokeri sisältävät pektiiniä, joka parantaa hillon säilyvyyttä ja kiinteyttää sen rakennetta. Siksi tällaista sokeria tarvitaan hilloon vähemmän. Jos haluaa vähentää tästäkin sokerin määrää, voi keittää hillon minihillosokerilla, jossa on pektiinin lisäksi säilyvyyttä parantavaa natriumbentsoaattia, jota on luonnostaan pihlajanmarjoissa.

Jos pidät sileästä hillosta, soseuta se ennen purkittamista. Silloin hillottavat palat voivat olla yhtä ronskeja kuin omppusoseessakin. Omenahilloon voi yhdistää muitakin aineksia. Kokeile vaikka kesäkurpitsaa ja inkivääriä tai mausta hillo chai-teellä.

 

Keitä chutney

Jos soseet ja hillot eivät tunnu hupenevan jääkaapista, kokeile seuraavaksi chutneyta. Appelsiinilla, tähtianiksella ja sipulilla maustettu omenachutney sopii lisukkeeksi liha- ja kasvisruuille. Hauskassa purkissa sen voi antaa vaikka lahjaksi.

 

Hauduta ihana omenavoi

Siideriä, lakritsijauhetta, kanelia ja maustepippuria. Pehmeäksi karamellisoitunut, ihanan mausteinen omenavoi on omenasäilykkeiden aatelia. Jos maltat ja sinulla on aikaa, anna omenavoin kypsyä hiljalleen 120-asteisessa uunissa, kunnes se on tummaa ja paksua. Voi-nimi kertoo enemmän tämän omenaherkun koostumuksesta enemmän kuin käyttötavoista. Se sopii sellaisenaan jälkiruuaksi esimerkiksi pannacottan kanssa, mutta toimii myös sunnuntaiaamun croissantin päällä.

 

Tee likööriä

Likööriä voi tehdä omenoista yhtä helposti kuin marjoista. Tarvitaan vain vodkaa ja sokeria, joka tässä omena-kaneliliköörin ohjeessa on vaihdettu helposti liukenevaan siirappiin. Ainoa työläs vaihe on omppujen raastaminen, joten kannattaa kaivaa monitoimikone esiin. Aikaa maustumiseen menee kuukausi, mutta likööri säilyy tämän jälkeen hyvin.

Kuvat: Tuomas Kolehmainen ja Sami Repo.