Barry MacNamara perheineen Kuva: Sami Repo
Barry MacNamara perheineen Kuva: Sami Repo

Taste of Helsinki -ruokafestivaalin isäntä Barry MacNamara saa maistella huippukokkien ruokia työnsä puolesta. Kotioloissa hän arvostaa mutkatonta kotiruokaa, rakastaa tuoretta kalaa ja on erityisen tarkka paistinpannuistaan.

"Suhtaudun intohimoisesti kaikkeen mahdolliseen ruokaan liittyvään. Innostus ruokaan alkoi jo kun olin nuori. Äiti oli perheemme kokki ja minusta kasvoi hänen apukokkinsa. Äidin bravuureita olivat muun muassa kanacurry, lasagne ja raparperipaistos. Ja se omenakastikkeen kanssa tarjottava vasikanmaksa. Currya, lasagnea ja raparperipaistosta rakastin, vasikanmaksaa inhosin syvästi.

Raaka-aineet ovat Irlannissa aika samanlaisia kuin Suomessa: kalaa, lihaa, kasviksia, tuoreita yrttejä. Muutamia makuja kaipaan Irlannista, erityisesti tuoreita valtamerikaloja, kuten kampelaa ja merikrottia. Eikä tietenkään pidä unohtaa tuopillista vaahtoavaa Guinnessia. Se ei maistu samalta missään muualla kuin Irlannissa. Myös paikallinen maalaistori kotona Dun Laoghairessa saa toisinaan haikeuden mieleen. Meillä oli vaimoni Miran kanssa tapana mennä sinne sunnuntai-aamuisin. Siellä nauttimamme ohuet aamiaisletut pekonin, paistettujen munien, paahdettujen tomaattien ja Ballymaloe-tomaattirelissin kanssa... mitä herkkua!

Minä olen perheemme kokki, Mira hoitaa keittiön siivouksen, mikä onkin melkoinen homma minun jäljiltäni. Paistinpannut pesen tosin aina itse, niihin eivät muut saa koskea. Pesen pannut muovisella astiaharjalla ja pelkällä vedellä. Minulla on viisi pannua eri tarkoituksiin, ja ne ovat keittiöaarteitani. Toinen silmäteräni on edelleen hyvin toimiva Kenwoodin yleiskone 1970-luvulta.

Nyt, kun perheeseemme kuuluu pieni vauva ja lhasa apso -koira Juli, ovat nopeat, helposti valmistuvat arkiruuat tärkeitä. Se ei tarkoita eineksiä ja puolivalmisteita, vaan hyvää kotiruokaa, jota valmistetaan sesongin raaka-aineista. Teemme usein esimerkiksi frittataa, joka kypsennetään loppuun uunissa. Alkukesästä sekaan voi laittaa ryöpättyjä korvasieniä, parsaa, savukalaa tai oikeastaan mitä vain, mitä mieli tekee tai kaapista sattuu löytymään.

Suurinta herkkuani ovat kaikki merenelävät, erityisesti itse pyydystämäni. Olen sukellellut ja kalastanut kaikkialla maailmassa, muun muassa Galapagos-saarilla ja Ranskan Polynesian atolleilla. Syksyllä 2007 pidin töistä välivuoden ja purjehdin Kanarian saarilta Tahitille kaveriporukan kanssa. Olin laivan kalastaja ja kokki. Rakastin erityisesti tonnikalan kalastusta. Sen tuoreemmaksi ei sushi voi enää tulla.

Matkan jälkeen tapasin paikallisessa pubissa Miran. Hän oli työskennellyt Dublinissa arkkitehtina seitsemän vuotta. Irlannin talouden romahdettua päätimme tehdä uhkarohkean liikkeen ja muuttaa Helsinkiin. Miralle se oli kotiinpaluu, minulle suuri seikkailu.

Kun muuttimme Helsinkiin, hämmästelin, miten kaikki tuntuivat puhuvan ruuasta, nuoria huippukokkeja oli useita, kaupungin ravintolaelämä oli kokenut uuden nousun ja Suomen luonto oli täynnä upeita raaka-aineita. Mietin, miksei Helsingissäkin voisi järjestää ruokafestivaalia samaan tapaan kuin muissa Euroopan kaupungeissa. Mielessäni oli Taste of Dublin, johon osallistuin 2006. Se oli mieleenpainuva elämys, ja koska konsepti on kansainvälinen, päätin kokeilla sitä. Nyt vietämme kolmatta festivaalikesää. ”

Taste of Helsinki -festivaaliin osallistuvien ravintoloiden reseptejä löydät täältä.

Näin syntyy Barryn ”pidä vaimosi tyytyväisenä” -banaanileipä.

Soppa365 on Taste of Helsinki -festivaalin mediakumppani.

Jos etsit sopivaa viiniä bolognesen tai lasagnen seuraan, tartu chiantiin.

Mikä? Ruffino Chianti 2016, 10,99 e, on toscanalainen keskitäyteläinen punaviini.

Millainen? Punaherukalta, karpalolta ja puolukalta maistuva viini on sopivan hapokas ja lempeästi tanniininen.

Minkä kanssa? Chianti on varma valinta bologneselle, jossa maistuu paitsi liha myös tomaatti ja päälle ripoteltava juusto. Viini tasapainottaa sekä tomaatin hapokkuutta että juuston täyteläisyyttä. Se sopii mainiosti myös lasagnen, lihatäytteisten raviolien ja muiden arkisempien liharuokien pariksi.

Suosituksen antoi viinitoimittaja Tuomas Tanttu. Lisää Tantun vinkkejä löydät uusimmasta Glorian ruoka & viini -lehdestä.

Päästä ikuinen säestäjä vaihteeksi parrasvaloihin. Näissä itkettävän ihanissa ruuissa sipuli kohoaa päätähdeksi.

Sipuli on yksi Suomen syödyimmistä kasviksista. Mikä on sen suuren suosion takana? Ainakin edullinen hinta, kotimaisuus, monipuolisuus ja terveysvaikutukset. Tärkeimpänä kaikista lienee kuitenkin maku. Tässä neljä sipuliruokaa, joiden vuoksi kannattaa tirauttaa muutama kyynel!

 

1 Muheva soppa

Sipuli ja juusto muodostavat täydellisen parin. Ranskalainen sipulikeitto ei ole kaikista nopein soppa, mutta kärsivällisen kokin odotus palkitaan. Sipuli karamellisoituu kunnolla, kun sitä paistaa vähintään puolen tunnin ajan. Keittoannokset kruunataan paahdetuilla leipäviipaleilla ja gruyérella. Klassikkokeitto on valmis nautiskeltavaksi, kun annokset ovat olleet hetken uunissa ja saaneet pintaansa nätin värin.

 

2 Lohtupasta

Tämä carbonara ei pancettaa tai pekonia kaipaa! Pastan salaisuus on makeiksi paistuneissa sipuleissa. Aluksi sipulit ruskistetaan sokerin kanssa. Kun pasta on keitetty ja valutettu, sen joukkoon sekoitetaan kananmuna-juustoseos sekä lempeät sipulit. Ja mikä parasta: pasta on lautasella vartissa. Katso videolta, miten lihaton versio carbonarasta valmistuu.

 

3 Ihana piiras

Kotimainen sipuli on ympäri vuoden ajankohtainen ostos. Älä anna uuden sadon sipulipiiraan nimen hämätä: sen voi valmistaa milloin tahansa. Kaunis herkku valmistuu alle tunnissa. Sipulit hautuvat valkoviinissä herkullisiksi, jonka jälkeen ne ladotaan rahkapohjan päälle. Piirakan kaverina tarjoillaan nobis-kastike. Majoneesimainen soosi maustetaan yleensä ruohosipulilla, mutta siihen sopii loistavasti myös rucola.

Lisää vinkkejä erilaisiin sipulipiirakoihin löydät sipulipiirakka-artikkelistamme:

 

+ 1: Karamellisoitu sipuli

Monen sipuliruuan ydinasia on hitaasti karamellisoitu sipuli. Sopan, pastan ja piiraiden lisäksi ne sopivat burgerin väliin tai herkulliseksi lisukkeeksi ihan sellaisenaan. Tärkeintä paistamisessa on, ettei sipuli vain kiehu omassa nesteessään kypsäksi tai toisaalta kärähdä liian kuumalla pannulla. Näin sipulit makeutuvat ja kypsyvät napakan pehmeiksi.

Kuvat: Piia Arnould, Panu Pälviä, Arto Vuohelainen ja Sanna Maskulin