Maistoimme laskiaispullia sekä kehutuista leipomoista että markettipakkauksista.
Maistoimme laskiaispullia sekä kehutuista leipomoista että markettipakkauksista.

Soppa365:n toimitus maistoi ja arvioi 7 laskiaispullaa. Mukana testissä oli sekä kohuttuja trendipullia leipomoista että tuttuja markettipullia. Kaksi pullaa nousi selkeästi ylitse muiden sekä maussa että ideassa. Katso kaikki tulokset!

 1 Palaveripulla

Leipomo Keisari: laskiaispullakakku, hinta 9,70 e.

Millainen? Mehevä, täytteessä ei ole pihistelty hillossa tai kermavaahdossa. Hauska idea leikata päällinen palasiksi, niin pullakakusta on helppo leikata paloja. Maku ei ole ylimakea, vaan yllättävän raikas. Plussaa kakkuideasta: saa ottaa itselle sopivan viipaleen, ja voi ottaa vaikka tosi ison... Tykkäämme kovasti!

Hinta-laatusuhde? Hintaansa nähden huippu! Kakusta riittää usealle, joten yhden annoksen hinta jää alhaiseksi.

Mihin? Näyttävä pulla kokouskahveille, tuliaiseksi tai kaveriporukalle.

2 Kaivopuiston mäenlaskijan pulla

Patisserie Teemu & Markus: manteli- ja hillopulla, hinta 3,80 e.

Millainen? Jopa Helsingin parhaaksi laskiaispullaksi kohuttu pulla on hyvänmakuinen, painava ja kotonatehdyn oloinen. Se tosin kaipaisi ripauksen lisää kardemummaa. Pulla on myös aavistuksen liikaa paistunut. Mantelimassalla ja hillolla täytetyistä hillo vie voiton. Hillo on hyvänmakuinen, kun taas mantelimassa mieto. Ehkä karvasmanteli puuttuu?Kermavaahto on testatuista pullista paras: silkkistä ja herkullista. "Käsityö näkyy ja maistuu", kommentoi raatilainen. Erinomainen pulla. Plussaa myös tyylikkäästä paperikassista.

Hinta-laatusuhde? Näin hyvästä pullasta kannattaa maksaa, kun laskiainen on kuitenkin vain kerran vuodessa.

Mihin? Merkkitietoiselle herkuttelijalle Kaivarin laskiaisriehaan.

3 Lapsiperheen retkipulla

Marian Konditoria: suklaapulla, 2,80 e.

Millainen? Suklainen kermavaahto yhdistettynä hilloon tekee pullasta makean. Pulla on kuohkea, hiukan höttöinen ja taikinainen, jopa hyvällä, kotoisalla tavalla. Kokonaisuudesta tulee mieleen lapsuuden kermamunkki. Tämän pullan kanssa voi kaakaon unohtaa kotiin, sillä kermassa on kaakaon maku mukana.

Hinta-laatusuhde? Makean ystävälle hinta on kohdallaan.

Mihin? Lapsiperheen retkelle tai suklaafriikin herkkuhetkeen.

4 Treffipulla

Kanniston leipomo: manteli- ja hillopulla, 2,30 e.

Millainen? Makea kokonaisuus: kerma makea ja hiukan teollisen makuinen, mutta hillo makeudesta huolimatta raikas. Pulla ei lunasta leipomopullan odotuksia, vaan on höttöinen ja teollisen oloinen. Mantelimassa maistuu mukavasti. Pulla on isokokoinen.

Hinta-laatusuhde? Juuri ja juuri kohdallaan.

Mihin? Kaffetreffeille tarpeeksi makea pulla - sitä paitsi ison pullan voi kätevästi puolittaa.

5 Sinkun laskiaispulla

Ekberg, hinta ruokakaupan vitriinissä 3,80 e.

Millainen? Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy hilloon, joka on yllättävän esanssisen makuinen. Raatilainen kuvailee sitä "mehukattihilloksi". Pulla on hyvä, ei liian höttöinen, mutta se kaipaisi hiukan lisää kardemummaa.

Hinta-laatusuhde? Kallis, varsinkin marketin hyllystä ostettuna ilman leipomoelämystä.

Mihin? Kun tekee mieli laskiaispullaa, eikä leipomoihin enää ehdi (ja valmispaketeissa on yksi pulla liikaa).

6 Kiirepäivän pulla

Primula: hillopulla, hinta 3,99 e / 2 kpl paketti.

Millainen? Pullasta tulee mieleen pitkään säilyvä valmispitko. Kevyessä ja ilmavassa pullassa ei ole juuri makua. Teollisesta kokonaisuudesta jää uupumaan elämys. Ulkonäkö edustaa markettipullien parhaimmistoa.

Hinta-laatusuhde? Ok.

Mihin? Kiireisen päivän päätteeksi ruokakaupasta mukaan napattava pulla.

8 Taloyhtiön laskiaisriehapulla

Fazer: hillopulla, hinta 3,99 e / 2 kpl paketti.

Millainen? Pulla on ilmava ja kuiva, jopa sämpylämäinen. Pullan perinteinen maku puuttuu ja tuoreus on kateissa. Kermaa on melko vähän ja valitettavasti ulkonäkökään ei houkuttele. Hyvä saatavuus on plussaa.

Hinta-laatusuhde? Hiukan hintava laatuunsa nähden.

Mihin? Ison porukan riehaan, kuten taloyhtiön pihajuhliin tai puulaakijoukkueen peli-iltaan, jossa tunnelma on tärkein ja pulla haetaan lähimmästä kaupasta.

Katso täältä, miten teet tämän laskiaisen hittipullan: laku-laskiaispullan!

Kuvitus: Tomi Malkki

Nopea vaihtelu ruokavalioissa johtaa ennakoimattomiin seurauksiin.

En syö lihaa. Perusteeni liittyvät tuotantoeläinten kohteluun ja lihantuotannon ympäristövaikutuksiin. Pitkään kuvittelin, että kun jätän lihan, voin herkutella hyvällä omallatunnolla.

Olin väärässä. Myös sillä on väliä, mitä kasvissyöjänä valitsen ostoskoriini. Yksi suosikkejani on avokado. Sen maku on ihana, ja pehmeä rasva terveellistä. Mutta tämä vegaanien ja hipsterien suosikki on yksi ympäristölle haitallisimmista raaka-aineista. Se tarvitsee kasvaakseen valtavasti vettä: puolen kilon tuottaminen vaatii jopa 300 litraa. Chilessä tämä on johtanut siihen, ettei vettä riitä paikallisten ihmisten käyttöön yhtä paljon kuin ennen.

Avokadon tuotantoon liittyy myös ongelmia, jotka tuovat mieleen siirtomaa-ajat. Meksikossa, joka on yksi suurimpia avokadojen tuottajamaita, ongelmana ovat ”veriavokadot”. Paikallinen mafia on ottanut valtavasti kasvaneen bisneksen haltuunsa. Voitot menevät järjestäytyneelle rikollisuudelle, eivätkä mafiosot todellakaan kohtele tuottajia hyvin.

Samaan aikaan foodiet jakavat somessa kuvia avokadoruusuista. Minäkin viime kuussa. Vaaleanvihreä väri näyttää niin hyvältä kuvassa. Tuotantoon liittyvistä ongelmista tiesin aiemmin vain vähän, enkä oikeastaan halunnut ottaa niistä tarkemmin selvää.

Joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet suomalaisten ostamasta ruuasta menee hukkaan. Ja mikä olisi tästä näkökulmasta ongelmallisempi raaka-aine kuin avokado? Kaupasta on lähes mahdotonta löytää täydellisiä yksilöitä: ärsyttävä hedelmä on ensin kolme viikkoa raaka ja sitten yhtäkkiä ylikypsä. Vaikka olen harjaantunut avokadonpuristelija, heitän säännöllisesti viallisia kappaleita roskiin.

Trendiruokien synnit on nostettu esiin viime aikoina. Guardian-lehti kirjoitti muutama kuukausi sitten avokadojen ja perulaisen parsan nurjasta puolesta. Ympäristöön ja tuottajien oloihin liittyviä ongelmia on raportoitu myös kvinoasta ja manteleista. Kvinoaa himoitaan maailmalla siinä määrin, että sitä perinteisesti syöneet ihmiset myyvät nykyään koko sadon ja syövät itse vähemmän ravitsevaa ruokaa. Mantelin paisunut tuotanto taas on Kaliforniassa osasyynä sekä kuivuuteen että mehiläiskatoon.

Kaukaa tulevan ruuan ilmastovaikutuksia on pohdittu ennenkin, kritisoitu esimerkiksi kuljetuksia. Suurin osa ympäristöhaitoista syntyy kuitenkin alkutuotannossa. Ja siitä me tiedämme vain vähän, jos ruoka tulee maailman toiselta puolelta. Esimerkiksi luomu ei ole merkki viljelijöiden reilusta kohtelusta, eikä reilun kaupan tarra takaa ympäristöystävällisyyttä.

Trendien haitallisuus korostuu, koska ne leviävät nykyään niin nopeasti ympäri maailmaa. Ei tarvita kuin yksi julkkiskokin somepäivitys, niin aiemmin tuntematon ruoka on hetkessä kaikkien huulilla. Nopeat vaihtelut ruokavalioissa johtavat ennakoimattomiin seurauksiin. Onneksi viime vuosiin mahtuu pari järkevääkin ruokamuotia: sesonki- ja lähiruoka. Sesonkiruoka tarjoaa ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja kaikkiin ruokavalioihin ja lähellä tuotetuista raaka-aineista on tarjolla enemmän tietoa. Syön mielelläni esimerkiksi Järki särki -säilykettä tai härkistä, sillä tiedän mistä ja miten ne tulevat lähikauppaani.

Ruokainspiraatiota etsiessä olisikin välillä syytä sulkea Instagram ja soittaa esimerkiksi isoäidille. Ympäristön kannalta kaikkein parhaita kasviksia ovat nimittäin suomalaiset juurekset. Ne ovat muuten sesongissa juuri nyt. Ja punajuuresta saa tehtyä aivan yhtä kauniin ruusukkeen kuin avokadosta.

Juttu on julkaistu alkujaan Glorian ruoka & viini -lehden numerossa 1/2017.

Libanonilaiskeittiön klassikko on löytänyt uudet tilat Helsingin Kasarmitorin laidalta.

Klassikko on palannut – tai palautuu kesän jälkeen, kun kaksi vuotta suljettuna ollut libanonilaisravintola Farouge avautuu uudelleen. Royal Ravintolat jatkaa valloitustaan Helsingin ravintolakentällä, ja on ottanut rakastetun Farougen siipiensä suojaan.

Aiemmin Yrjönkadulla sijainnut Farouge on löytänyt uudet tilat Kasarmitorin laidalla remontoitavasta Metso-yhtiön entisestä pääkonttorista. 150-paikkaisen ravintolan lisäksi tiloihin on tarkoitus remontoida talvipuutarha, joka toimii iltaisin loungena.

Mitä ruokaan tulee, pääpainotus on edelleen libanonilaisessa ruuassa. Lisäksi luvassa on uutta välimerellistä raikkautta ja keveyttä, ravintoloitsijat Viviane ja Aki Kallio lupaavat. Rakastetut lampaankyljykset ovat edelleen listalla, mutta ne on tarkoitus jatkossa valmistaa avotulella ruokailijoiden katsellessa. Avokeittiöön on nimittäin tulossa hiiligrilli, avogrilli sekä libanonilainen leipäuuni. Paikka aikoo panostaa myös kalojen grillaukseen, ja valmistaa niitä kokonaisina sekä välimerellisessä suolakuoressa.  Kuulostaa lupaavalta!